Jaahas... kaikkea sitä näkeekin

No niin, terve taas. On nää joulukiireet pukannu niin kovin päälle, etten oo kerenny hirveitä kirjottelee. Nyt on pakko taas hiukan kertoo. Oltiin ykspäivä taas Hannan kanssa agility kisoissa ja mulla oli ihan hauskaa. Hain ite ihan omia ratoja, vaikka olis kuulemma pitänny mennä sieltä mistä Hanna käski. HÖH. Oon kuitenkin luovaa kirjotusta harrastava Hoffi, joten hiukan haasteellista olla luomatta agissakaan mitään omia.

Eilen oltiinkin melkeen kokopäivä mettässä. Ajoin jälkee ja hain esineitä ruudusta, sekä haukuin mettässä piilossa olevaa ihmistä, eli hakua. Meitä oli siellä 8, joista 5 oli hoffeja ja 3 muunrotusta siis. Meillä on aika aktiivista hoffi porukkaa kuitenkin ja niiden ja niiden toisten rotujenkin omistajien kanssa on kivaa.

On ollu muuten pikkusen kylmä. Täällä oli ykspäivä -23 pakkasta.... kele että oli kylmä. Onneks sentään on satannu lunta, siinä on niin kiva myllää.

Ette ikinä arvaa mikä meillä taas on?????
Meillä on Pertti Einari Stenfors eli Stenu.
Se on semmonen kissan rääpäle joka on kohta 9 viikkoa vanha.
Se on ihan pimee, se sykyilee pitkin kämppää ja hyökkäilee muka välillä mun kimppuun ja kaikkee.... Se vissiin luulee olevansa ihan pikkusen isompi, kun oikeesti onkaan. Noh, Ei mulla sitä mitään vastaan oo, ihan mainio veijari se on.
Mä laitan tohon alle vielä kuvan Stenusta, niin tiiätte mistä on puhe.

No mutta ei tässä muuta... mä meen kattoo ettei Stenu syö mun ruokia, vaikka nyt se kyllä näyttää pelaavan shakkia tuolla, mutta se vilahtaa aika äkkiä mun kupille.

Palataan taas.....

T:

Hiski The Hovawart

Lauantaina Turussa ja sunnuntaina metsässä.

Morjesta vaan.

Meillä ei sitten nukuta vissiin enää ollenkaa. Lauantaiaamuna toi porukka heräs taas kello 6 ja lapsetkin herätettiin. oli ukko puhunu mulle, että mennään näyttelyyn, mutta että taas näin aikasin. No ei siinä mitään, ukko, Hanna ja kakarat autoon ja eikun tienpäälle. ajettiin Turkuun sinne samaan halliin missä mä oon parikertaa ennenkin ollu.
Ukko kasas mun kevythäkin siihen kehänlaitaan, se on semmonen pikkunen koppi, missä mä saan olla rauhassa. Eli tarkottaa sitä et mä makaan siellä, enkä saa jutella vieraitten hoffien kanssa. Joo, oikeestaan se on ihan ok, niin ei tuu sanomisia niiden muiden urosten kanssa.

Noh, olin hetken ollu sielllä kun ukko huomas että siinä etukankaassa oli pieni viilto. Mä olin sen vähän niinkun tehny siihen sitä varten, että saisin tarvittaessa käydä ulkona sieltä. Ukko kävi ostamassa mulle sitten uuden "kämpän" joka olikin paljon isompi. Oli kuulemma saanu halvalla. Melkonen Sulo Wileeni toi kyllä on.

No joo, mä makailin siellä häkissä, ja Jeni, se mun yks hoffikamu, oli viereisessä häkissä. Sillä oli juoksupäällä, kyllä mä sen jo ymmärrän. Mut en mä päässy sinne kattoo sitä ollenkaan, joten annoin olla.

Kehässä juostiin ukon kanssa moneen kertaan ja kaiken tohinan jälkeen me saatiin 2 ruusuketta. Ukko sano mulle että oltiin ERI, PU2, varaCACIB ja varaSERT. Ilmeisen hyvin meni kai, kun ukko oli ihan tyytyväinen. Se jenikin oli ollu PN4, mikä on aika suoritus tolla iällä.
Oltiin vielä hetki siellä ja oli tosi kivaa kun Lassi ja Tuukkakin oli mukana. on ne aika mainioita kakaroiks.

Noh.. loppu lauantai menikin sitten melkeen maatessa ja syödessä.

Snnuntaina ukko nukku puol ysiin asti, ennenkun Tuukka kävi herättää sen. Pari tuntia oltiin siinä sisällä ja sitten ukko lähti treenikamoissa mettään. olin ihan intona sisällä, koska tiiän jo tän jutun. Kohta mä pääsen jäljestään.

Ukko tuli sitten vihonvvimen hakeen mut ja mentiin mettään. Se oli taas yrittäny piilottaa 6 keppiä sinne joista mä kyllä 4 löysin ja loppupalkan. Se oli myös tehny semmosen > piikin siihen jäljelle. Vissiin raukka ollu eksyksissä. Mä hukkasin vähän ton piikin jälkeen jäljen, mutta onneks löysin sen uudelleen ja sain siis ruuat syötyä.
Tää viikko kuulemma pitäs treenaa agilityä, mulla kun on taas jotkut kisat tulossa kuulemma.

mutta ei tässä pöllömpiä jatketaan taas.

T:
Hiski The Hovawart

Ekat viralliset kisat Agilityssä

Terves taas. Mäpä olinkin sitten ensimmäisissä virallisissa kisoissa Agility puolellakin, oltiin Hannan kanssa ihan kahestaan. Ukko oli jotenkin kipeen olonen sunnuntai aamuna, joten mentiin sitten kahestaan. En tiiä johtuko se kipeys sitten siitä, et edellisenä iltana ne oli pikkujouluissa. Aatelkaas vähän, mun koiraklubin pikkujoulut ja mä en ollu läsnä?!? Ei mua oltu ees kutsuttu. Koirakerhon...jooo... niin vissiin, kun ei koiratkaan päässy. ...PAH. onneks sentään Elisa "mustekala" Elde lähetti mulle sen freelancer kirjotuspalkan sieltä ukon mukana. Mähän siis kirjotan jonkunverran siihen klubin lehteen ihan niinkun noin kuutamokeikkana. Siksköhän sitä sanotaan kuutamokeikaks, kun pitää aina yöllä kirjottaa? Oon mä kyllä kirjottanu joskus vaikka ei oo ollu kuutamookaan.
Ai niin siis ne kisat...joo....
Eli lähettiin Hannan ja Nemon kanssa Sunnuntai aamusta ejeleen helsinkiin. Ukko sano että oo kiltisti Hannan kanssa ja painu ite maate. Hiukan ensin ihmettelin että mihin ihmeeseen ollaan menossa, mutta mulle kerrottiin että Purina-areenalle virallisiin agi kisoihin. Siellä oli kuulemma 700 koiraa. Aikapaljon. No ei siinä mitään, päästiin perille ja Hanna ja Nemo jätti mut autoon ja menivät kahestaan, niillä kuulemma oli ensin rata. Hanna on omassa blogissaan kertonnu miten niillä meni.
Sitten tuli muutaman tunnin oottelun jälkeen mun vuoro. Siellä oli tuttujakin, yks Maiju joka oli samaan aikaan Virossa meiän kanssa näyttelyissä. Se kuvas sen meiän kisan videolle ja linkki siihen löytyy tästä:
http://s610.photobucket.com/albums/tt187/Maiju81/?action=view¤t=HiskiHanna221109.flv

Ei hullummin mun mielestä menty, vaikka kuulemma tolle a-lle, ei saa omia-aikojaan mennä.
Mut nyt on siis viralliset avattu ja lisää on tulossa vieläpä jopa tänävuonna.
Mut ei siinä muuta, palataan taas.

T:
Hiski The Hovawart

Jälkeä ja pelto lenkkiä.

Jo-o... nyt on sitten Eestin reissusta toivuttu.

Viikolla tehtiin tottista kentällä ja agilityäkin ollaan treenattu, mä pujottelenkin jo aika täpöä.
Sgility on ihan kiva tommonen touhulaji mulle, ja sopii siis mun rauhalliseen hoffimieleen aika hyvin ;)

Oltiin porukoitten kanssa sunnuntaina ensin pellolla juoksemassa ja siellä oli vaikka mitä. mm.isoja ojia täynnä vettä. Mä lutasin niissä ja välillä pyörin pellolla ja taas kävin kahlaamassa. Aika kylmää vaan alkaa toi vesi jo oleen, siinä on semmonen hassu pinta jää tai jotain ja sitä joutuu rikkoon ennenkun pääsee kahlaan.

No sitten tultiin pellolta pois ja vähänajan päästä ukko vei mut tohon toiselle pellolle. Se oli taas piilottanut sinne kuulemma 6 keppiä, jotka mun piti siis ettiä sille, seuraten tietty sen kävelemää reittiä. Eli siis jälkeä. 5 keppiä löytyi kuudesta ja menin makaamaan niiden eteen. Ukko ei muuten löydä niitä, ellen mee makaan.
Ukko kerto että oli nähny supikoiran siinä jäljen päässä. HÖH... oli jahdannu sen pois jo ennenkun haki mut. Oisinhan tuon kyllä minäkin kyöränny toiseen lääniin, mutta oli kerenny tuo ukko enste.

Meillä oli vieraitakin viikonloppuna, ukon systeri ja sen mies oli kylässä. Ne on ihan hauskaa sakkia ja Tommi ottaa mut aina tupakalle mukaan, se on ihan kivaa että pääsen hiukan kattomaan ettei nää supit ja muut elukat täällä syö sitä. Mä oon hiukan niinkun vahtina siinä hommassa.

Treenattiin sunnuntaina agilityäkin, Hanna on puhunnu jostain kisasta taas. Mä en ihan tarkkaan tiiä mitkä ja missä, mut ilmotan sitten kun keksin.

Nyt täytyy mennä maate vissiin, kun alkaa toi kellokin taas repiin tonne yli kymmenen.

Mut ei tässä pirumpia, syysmasennusta vastaan kuulemma taistellaan. Mä en tiiä yhtään mikä se on. Ei me hoffit semmosen päälle ymmäretä, kun ollaan niin ilosia veijareita. Mutta taistelenhan minä, jos vaan näytetään että missä ja koska.

Mutta palataan taas.

T:
Hiski The Hovawart

Kävinpähän reissussa.

Morjes,
Nyttenhän mä reissussa vasta kävin.
Viimeviikolla noi alko pakkaileen pikkuhiljaa tavaroita, arvasin että johkin ollaan lähössä, en vaan ymmärtäny yhtään mihin. No perjantaina se sitten selvis, ukko tuli hakeen mut kyytiin ja ajettiin Helsinkiin. Olin hiukka ihmeissäni et mihin ollaan menossa, kun autossa on noin paljon tavaraa. Voitteko uskoo, ne ajo auton semmosen rakennuksen sisään, joka oli vedenpäällä. Ukko sano että se on laiva ja sinne tuli paljon muitakin autoja missä oli koiria kyydissä. Olin ihan ihmeissäni, että mikäs juttu tää on, kun en ikinä oo semmosessa ollu. No Ukko ja Hanna jätti mut sinne autoo vahtiin ja menivät itte johonkin. Ei siinä mitää, kyllähän mä vahdin vaikka auton ympärillä pyörikin välillä monen moista ukkoo ja akkaa. Mä olin pari tuntia ollu siellä laivassa, kun nes ukko ja Hanna tuli takas. Ajettiin ulos siitä laivasta ja HÄ???? me oltiin eripaikassa kun sillon kun siihen mentiin?!?!?!? olin ihan ihmeessäni? No mut otettiin siihen ulos jalotteleen ja juomaan ja haistelin siinä paria tolpanjuurta, ja kuuntelin. Mulla oli vissiin menny jotenkin pää sekasin siellä, kun vieraitten ihmisten puheesta ymmärsin aina sanan sielä toisen täältä. Ukko kyllä puhu selkeesti, mutta ne muut puhu erilailla. Ukko sano mulle että me ollaan Virossa. HÄ? me mentiin Helsingissä laivaan? ja nyt oltiin yhtäkkiä jossain virossa?

Noh, kun olin jalotellut hetken niin pääsin takas autoon. Siellä sitten istuttiinkin aika pitkään ja ajettiin hirveessä kelissä eteenpäin. Mä makasin takaluukussa ja kuuntelin kun ne puhu jostain Tarttosta.
No vihdoin päästiin perille ja mentiin semmoseen isoon rakennukseen.
Siellä se vasta hassu vekotin oli. Me mentiin siinä aulassa semmoseen pieneen koppiin tai kaappiin. ja kun ovi meni kiinni, se heilahti. Hetken päästä kun oven avas oli ihan eripaikassa.... tosi outo vekotin. Ukko sano että hyvinhän se Hissimatka meni, joten se oli siis hissimatkain se vekotin, näin mä päättelin.

Sen jälkeen kun sillä hissimatkaimella oltiin ajettu me mentiin semmoseen pieneen huoneeseen. Siellä oli sänky, sohva, pari tuolia ja vessa, jossa oli semmonen tosi outo juttu. Se oli niinkun iso koirankuppi...mut soikee.

Mentiin melkein heti nukkuun kun olin syönny vaan.
Seuraavana aamunna sitten olikin aikanen herätys ja lähettiin siihen viereiseen puistikkoon käveleen. Mä haistelin tosi paljon, kun siellä oli siis niin mieletön määrä koiran hajuja. Lenkin jälkeen takas sinne kämppään ja sain ruokaa. Hanna ja ukko jätti mut sinne vahtiin ja menivät itekkin syömään jotain. En mä viittiny siellä sen enempiä haukkua, mutta katoinpa vaan tavaroiden perään hiukan.

No joo, nuo tuli sieltä syömäsät ja pakkasvat kamoja hiukan mukaan ja otti mutkin, ja taas lähetttiin. Autoon ja matkaan, nyt ajettiin tosi lyhyt matka ja mentiin paikkaan missä oli ihan sikana koiria, no joo siis paljon koiria. Ukko sano että ollaan näyttelyssä. Selvä ei siinä mitään mentiin sisään melkoseen hullunmyllyyn ja säpinään. Siellä oli tuttujakin, Tupu ja Maarit sekä pari uutta hoffi ihmistä. Miten ihmeessä nää aina kerääntyy samaan paikkaan?

Pienen hetken oottelun jälkeen sitten olikin mun ja ukon vuoro juosta siellä kehässä. Se oli vaan niin pieni kehä, että ei siellä mitään juokseen päässy, kuhanta jolkotettiin. Ne anto ukolle semmosen ruusukkeen tai siis 2. Toisessa oli SERT ja toisessa CACIB, ilmeisen hyvin meni kun ukko oli niin tyytyväinen. Mulla ei oo hajuakaan mitä ne ees puhu. No sitten mentiin taas ootteleen hetkeks ja mun kamut juoksi siellä kehässä ympyrää. Vähänajan päästä me oltiin kahestaan siellä mun Siskon Surin kanssa. Mulla on hiukan sitäkin vastaan, kun se pölli pienenä mun eväät. Vähänajanpäästä tuomari toi semmosen ROP ruusukkeen Surille ja mulle VSP? Nekin on vissiin ihan ok, kun ukkoa hymyillytti. Sitten kaikki oli ohi, ei muuta kun takas autoon. HÄH... kauhee matka ja ruljanssi parin ruusukkeen ja pokaalin takia. Mentiin takas sinne missä me asuttiin ja ukko laski sen ison koirankupin näkösen täyteen vettä. ??? en mä nyt noin paljoo juo, enkä ainakaan tota kun se on täys jotain vaahtoakin. Ukko sano että se on amme, kun kattelin sitä hiukan ihmeissäni, se meinaan meni itte sinne.

*No ei siinä mitään ilta meni sitten pötkötellessä ja tavaroita vahtiessa, sekä kävellen siellä puistossa aina välillä. Seuraavana päivänä taas sama juttu, mentiin siis samaan paikkaan uudelleen. Nyt siellä oli eri nainen arvostelemassa meitä ja sen mielestä mä olin taas parin ruusukkeen arvonen, toisessa luki taas CACIB ja toisessa SERT. Ukko sano että aika putkeen meni, kun lauantain saldo oli: ERIllä, CACIB, SERT, PU1 ja VSP, sekä sunnuntain saldo ERIllä, CACIB, SERT ja PU2.

Noh.... sitten käytiin siinä Hannan ja ukon kaverilla kylässä ja vähän ajapäästä taas autoon, ajettiin taas semmosen parituntia. Oltiin kuulemma Tallinassa.
Pienen oottelun jälkeen mentiin taas siihen laivaan. Pari tuntia siellä ja taas oltiin Helsingissä. Mä vaan nukuin takaluukussa, mua väsytti tosi kovin. Tommosen tunnin ajomatkan jälkeen tunsin tutunolosen jarrutuksen ja käännöksen... hetkinen.... mehän oltiin KOTONA... jee. Olin tosi ilonen ja onnellinen. Mulla oli jo hiukan kappelookin ikävä, vaikka se kissa onkin ja omaa kotipihaa. Iltapalan ja pienen ulkoilun jälkeen painoin silmät kiinni ... Hyvää yötä. Olipas reissu.

Palataan taas.

T:
Hiski The Hovawart

Kennelpäiviä ja muuta

Moe....

Oltiin sitten kennelpäivillä. Siellä oli ihan pirusti Hoffeja. Mun iskä Jöllikin oli siellä käymässä, on se vaan tosi komee ukko. Ja mun äiti Ritakin oli. Ei oo ihme että mustakin on tullu näin komee, kun mulla on noin komeet vanhemmat. Ja mun vaatimattomuus kaunistaa mua entisestään ;)

Tuossa on kuva sieltä musta, ukko otti sen musta kun ootettiin kämpillä taas menoa:

Me tehtiin siellä vaikka mitä, tottisteltiin, haettiin ukkoja mettästä, haettiin mölkkykapuloita ja kaikkee, oli tosi kivaa. Ainoo oli että ukko valitteli että sitä väsyttää, vaan ei oo ihmekkään se nukku 4,5 h koko viikonloppuna.

Tossa me ollaanHannan ottamassa kuvassa ukon kanssa menossa semmoseen erityis opetukseen, sekin oli ihan kivaa ja antoisaa meille molemmille, niin ukolle kun mullekin.

Olin kyllä ihan poikki minäkin ton reissun jälkeen, mutta täytyy sanoa että kivaa oli. Siellä on niin kivoja ihmisiä, ja ukko tykkäs olla siellä. Se tykkää niistä ihmisistä paljon ja sillä kun oli taas hyvää matkaseuraakin.
Saatin me pari pokaaliakin sieltä, siitä hyvästä kun mä juoksin kovaa tuli pari pokaalia ja sitten Tupu anto ukolle vielä siitä BH:sta pokaalin.

Tossa Hannan ottamassa kuvassa ukko hakee taas pokaalia Railalta ja Tupulta:

Sain mä sieltä semmosen pallonkin, sen kanssa oli kiva leikkiä hetki... mut sitten tiiättekö mitä... se räjähti ihan ittekseen... tai ainakin melkein. ;)

 

Ukko kyllä väittää kivenkovaan että mä hajotin sen tahallaan ;) ei siinä kyllä niin käyny, mä vaan hiukan kavensin sitä palloo... ja sitten se vaan räjähti.

Hienosti ootte taas vastaillu kysymykseen... mutta uutta en laitakkaan vielä. Saatte kärvistellä te 2 epäuskoista vielä hetken. Niin juuri TE jotka sanoitte ettei musta tuu Agility koiraa, mä oon nimittäin menossa virallisiin agi kisoihin.... no joo, ei siitä mun päälajia oo tulossa, mutta pakko ihan joidenkin kiusakskin mennä ja onhan se kiva että pystyy näyttään että Hoffista riittää mihin lajiin vaan ;)

Palataan taas astialle.... ja hyvää talven oottelua.

T:
Hiski The Hovawart

Agility kivaa

Moro taas,
mulla on hiukan ongelmia ollu päästä koneelle, kun ukko on tehny uusia kotisivujaan. Nyt se on saannu ne melkein valmiiks, niin höökäsin äkkiä koneelle.

Ollan tehty taas vaikka mitä, treenattu ilmasua, se on semmosta että mun pitää näyttää ukolle missä semmoset oksanpalat on. Mä näytän ne sillee että meen makaamaan niiden eteen. Ollaan me tottisteltukin hiukan aina välillä ja oon leikkin kissan kanssa. meiän leikki on semmosta et se kävelee ja mä yritän vähän joko haistella sitä tai sitten vähän maistella ;)

Mä kävin eläinlääkärissäkin yks päivä. Ne anto mulle jonkun rokotteen ja teki mulle passin, mä kun oon lähössä vissiin ulkomailla käymään. No... onhan se varmaan kiva reissu, katotaan mitä tuleman pitää.

Mä olin muuten Hannan kanssa agilitykisoissakin. Ei mitään treenattu olla oikeestaan ollenkaan sitä, mutta päätivät sitten ilmottaa mut Nu-pun koiraklubin mestaruus kisaan. Siellä oli 2 luokkaa agilityyn, vuoden tulokas ja kerhon mestari. Mä voitin sen vuoden tulokas kilpailun ja oon nyt siis Nu-Pun koiraklubin vuoden agility tulokas. HIH... kivoja uusia nimiä mulle.

Me ollaan kuulemma lähössä käymään jossainvaiheessa jossain kennelpäivillä taas, nää on kyllä mun ihan omat kennelpäivät, eli sinne tulee se Tupukin, missä mä oon syntyny. Noh katotaan mimmonen reissu siitä tulee.
kirjottelen taas lisää jossain vaiheessa. Tossa alla vielä kuva siitä kun me menään sitä kisaa minkä voittaja oli "Hiski The Hovawart".

Ei tässä muuta...
palataan taas....

T:
Hiski The Hovawart

Terves.....

Moi taas.

Vaikka en ookkaan kirjotellu vähäänaikaan, ei se sitä tarkota että tässä oltas vaan paikallaan maattu.

Ollaan tottisteltu, ajettu jälkee, etitty tavaroita pellolta ja mettästä, ollaan jopa harjoteltu sisälläkin.
Lauantaina meillä oli taas koirakentällä juoksukilpailutkin. Kivaa oli ja porukkaakin ihan kiitettävästi. Siellä oli taaas monenmoista koiraa ja ihmistä. Siinä lajissa on tärkeintä vaan juosta ja kovaa..... Mulla menee aina silmätkin ihan kieroon kun mä juoksen niin kovaa.
http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/2djtp+ate-nu-pun-toto-juoksu-10102009.html

Tossa kuvia siitä tapahtumasta, ja kuten näätte... kivaa on tosiaan ollu.

Syksy on jo aika pitkällä ja alkaa oleen noi aamut ja illat aika pimeitä ja kylmiä. ei se muuten mitään haittaa, mutta kissa on enemmän sisällä nyt. Mä joudun aika tarkkaan katteleen mun leluja, ettei se ota niitä. on se kyllä ihan mainio kaveri, eikä me tapella. Mut ei me kyllä sillee leikitäkkään yhessä, jotenkin se puhuu hassusti mulle.
koskakohan sitä lunta tulee? Ei toivottavasti ainakaan ihan vielä, tässä kun olis vielä vaikka mitä ohjelmaa tiedossa.
Mut palataan taas paremmalla ajalla.

T:
Hiski The Hovawart

morjes.....

Terve kaikille...
Mulla ei sen enempiä oo kirjoteltavia ollu, kun mulla on ollu vähän semmosta tärkeempää tekemistä.

No, tehtiin me viimeviikolla sentään kolmena päivänä hiukan tottistelua, mutta muuten oon hiukan ottanu tavallaan rennosti.

On mulla sentään hiukan Teille kerrottavaa. Muistatteko kun mä joskus alussa kirjottelin että ukko sano että pitää käydä luonnetestiä ja muuta, niin sitten mä saan tyttöystävän?
Se oli oikeessa... nyt kun mulla on TK1, BH, ltp 222 +++, Niin mulla on TYTTÖYSTÄVÄ.
Mä oon aika ylpee siitä, se on niin hyvä tapanen, mukava, äärettömän kauniskin vielä.
Me tultiin heti hyvin juttuun ja nyt mä oon leijaillu vaan pari päivää. Se kävi ensin tapaamassa mua täällä ja sitten mä kävin tapaamassa sitä tuolla parin tunnin ajomatkan päässä, ja eilen se kävi taas meillä. Sen ihanaisen tyttöhoffin nimi on Cia.
Tossa alla vielä kuva mun tyttöystävästä. Ja vain hyvät tapani sekä herrasmiesmäisyyteni estää kertomasta meistä enempää.



Mut nyt ei jaksa kirjotella enempiä, mulla on jotenkin hiukan toisaikanen olo, vaikka oonkin ihan tyytyväinen.
Palataan astialle ;) vaikka ei tässä oikeen oo ruokakaan ihan samallalailla maittanu kun ennen.

T:
Hiski The Hovawart

Viikonloppu viihdettä.

Joo-o.... on se hyvä että alkaa taas tuo työviikko, niin saa huilata hetken.
Me ollaan taas menty niinku viitapirut pitkin maita ja mantuja.

Lauantai aamuna lähettiin jo kukonlaulun aikaan tonne vähänmatkan päähän. Mä ihmettelin eka että mikäs ihmeen tapahtuma tää on, kun kaikki vaan juoksee ympyrää ja hoosaa, mut sitten ukko kävi sanoo mulle että ne rakentaa ja järjestää klubin kanssa sinne mätsäriä ja mölli TOKOA.
AHAAA..... mikähän ihme se mätsäri on aattelin, mutta nokkelana hovawarttina tajusin aika äkkii, että siihen(kin) tarvitaan koiria, koska sinne tuli niitä kokoajan lisää ja lisää. No sitten me mentiin semmoseen kehään, ihan niinkun näyttelyssäkin, mutta siinä oli vaan yks koira mun kanssa. Tosi outo näyttely aattelin. Me saatiin punanen nauha ja ukko oli tyytyväinen, vaikkei se yleensä niistä oo?!?!? tosi outo laji toi mätsäri.
No sitten mentiin ootteleen. ne jako kaikki koirat sillee että aina toinen sain punasen ja toinen sinisen. Ja niitä koiriahan sitten muuten riitti... niitä oli yhteensä siinä mun kehässä 41. Eli melkein saman verran kun terviksellä oli.

Kun kaikki oli jaettu sinisiin ja punasiin, niin ensin kaikki siniset käskettiin kehään ja niistä valittiin 4 parasta.
Tän jälkeen otettiin kaikki punasen saaneet kehään....
No sitten me juostiin... ja juostiin...ja poseerattiin....ja juostiin...ja poseerattiin. Tuomari sano että hirveen vaikee valita kun kaikki on niin hyviä koiria. Se raakkaili aina välillä sieltä porukkaa pois.... ja jäljelle jäi enää 4. Mä olin sen kehän kolmas.
Ukko oli ihan tyytyväinen, joten mäkin olin.
Tässä on muuten kuvia sieltä tapahtumasta.

http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/2df7b+ate-nu-pun-matchshow-ja-molli-toko-1992009.html

Illalla meille tuli vielä pari naista käymään, ne halus nähä mut jostain syystä. En mä edes tuntenu niitä, mutta annoin niiden katella ja silitellä mua. Olin kyllä aika väsynny, joten en hirveesti jaksanu sillee leikkiä niiden kanssa, siellä mätsärissä kun meni sillon päivällä kuitenkin 8h.

Tänään sitten aattelin että josko pääsis jäljelle, mutta ei.... ei täällä enää mitään kivaa tehä. Mut pakattiin autoon ja ukon lapset, Hanna ja sen pikkukirput. Olin taas että mitäs nyt? mennäänkös tekeen jotain kivaa?
Ajettiin aika pitkään, ukko sano että Tammelaan. Ja sit mä näin sen..... siellähän oli koiria ja vaikka mitä. Siellä oli muutama Hoffikin....JES....
Ukko oli vienny mut TOKO kisaan. Ei siinä mitään. Kisattiin vaihtelevin pistein ja ukkoa jännitti ihan simona. En tiiä mikä... mut sitä jännitti.
Vihdoin kun päästiin lähtee sieltä, ne anto ukolle semmosenlätkän ja sano että TK1 koulutustunnus. Ukko oli ihan onnessaan, joten mäkin olin. Tein siis ilmeisen oikiein.
Mä sain kotona kehuja.... ja palkinnon... ja vaikka mitä. Ukko on kehunu mua ja sano että nyt mulla on 2 titteliä. BH ja TK1. Ei se varmaan musta mitenkään erilaista tee, enkä mä edes tiiä mitä tittelit on. Mutta ollaan tyytyväisiä näihin, jos se kerran saa muutkin tyytyväiseks.

Ei tässä nyt muuta. Toivotaan että me päästään kohta tekeenkin jotain.

T:
Hiski The Hovawart (BH ja TK1)

Viikonlopun saldoa

Moro taas...
Tehtiin sitten lauantaina kaikkee kivaa.

Ensin heti aamusta mä en saanu edes ruokaa, vaan Hanna otti mun ruokakupin ja meni mua mettään piiloon. Se oli kävelly kuulemma 480 metrii (ukko mitta semmosella laitteella) ja yrittäny tehä vaikka mitä konnankoukkuja, mutta karmaiseva ninja Hiskipä käytti nenäänsä ja jäljesti sen. Löysin aika helposti Hannan ja mun ruuat ja söinkin ne sitten äkkiä, ennenkuin Hanna vie ne taas.

No siitä lähettiinkin sitten suoraa kyytiä koirakentälle, jossa me ukon kanssa treenattiin sitten TOKOa puolisentuntia. Meillä oli hauksaa ja mä tykkään taas tehä sitä erilailla, kun ukko osti mulle semmosen kivan pallon.

Pääsin sentään hetkeks huilaamaan, kunnes Hanna keksi että treenataanpa agilityäkin. No ei siinä mitään treenataan vaan aattelin. Kyllä Hoffi jaksaa tehä kun annetaan hyvä syy.
No siinä mentiin sitten jokunen hetki pitkin agi kenttää ja kuulemma sekin meni hyvin.
Ukko oli tosi tyytyväinen kun kaikki mitä tein oli menny hyvin.

Sitten se nainen, mikä on mun kasvattaja, tuli kentälle. Se toi mun äitin ja systerinkin sinne ja ukko tutki niitäkin hetken. en oikeen tiiä mitä, kun mä olin autossa sillon.

No sitten ne tulikin meille kaikki kahville. ja juttelivat ja silittelivät mua, se on aina positiivinen merkki ihmisessä kun se silittää mua :)

Mä olin illalla ihan loppu, kun olin vahtinutkin vielä koko iltapäivän.

Sunnuntaina herättiin taas ajoissa ja lähettiin Hanna...kekarat, kirput ja mä kohti porvoota. Käytiin näyttelyssä taas... ja EH taas... saisin kuulemma olla "More Weight". Noh... mun on kuitenkin helpompi tehä noita toko ja muita treenejä ja juosta mettässä... ja hyppiä aalta... jne, kun sitä weightiä ei oo liikaa.

Ei tässä muuta... syksy tuntuu tulevan kovaa vauhtia. palataanhan taas astialle.

T:
Hiski The Hovawart

Jälkee...treeniä..... ja muuta kivaa

Tere taas.

Me ollaan ukon kanssa tehty taas vaikka mitä, en aina vaan muista kirjottaa kaikkee tänne. Yks päviä me etittiin Hannakin metsästä. Se oli ottanu mun ruokakupin ja menny tonne toooooosi pitkälle mettään piiloon sen kanssa.
HAH.... me ukon kanssa lähettiin sitten vähän ajanpäästä perään ja löytyhän se sieltä, TIETTY. Oonhan mä hovawartti, jolle tommonen jäljestäminen on ihan luonnollista.

Olin mä näyttelyssäkin tossa viikonloppuna. Se tuomari sano että mulla on holtition vasen korva..... WTF? Onko se joku rakenne vika että kattoo ihmistä ystävällinen ilme päällä, jolloin vedän korvat taakse?!? Purrakko niitä pitäis? Eikä se muutenkaan oo mulle mitään tehny, niin halusin olla sille ystävällinen. HMH... tosi outo ihminen.
Me muuten mentiin sinne näyttelyyn niin, että mä sain olla Jenin kanssa siellä takaluukussa. Jenistä on tullut jo aikapaljon Hoffi tytön näkönen.

Treeneissäkin ollaan oltu. Eilen tottisteltiin tuolla kentällä reilu pari tuntia. Ukolla oli opetuksessa 12 koiraa ja omistajaa.

Oonko muuten kertonu että meillä on kissakin nykyään? Sen nimi on Nappi alias Kappelo. Sen pururata nupissa ei oo vaan ihan kohallaan, se meinaan räppäs mua yks päivä nenään tassullaan, kun haistelin sitä. Ukko on vaan mua kieltäny jahtaamasta sitä, niin en oikeen voi kostaakkaan. Ukko kehuu sitä hyväks hiiri kissaks ja hyvähän se on että ne syö, täällä maalla kun meinaa näin syksysin niitä elukoita olla hiukan liikaa.

Mut ei tässä taas muuta, palailllaan astialle.

T:
Hiski The Hovawart

Pientä kivaa!

Tere taas.
Nyt on sairaslomat pidetty ja höökitty ollaan joka suuntaan.
On käyty kentällä treenaamassa vähän TOKOa ja muuta pientä.

Lauantaina lähettiin heti aamusta ensin kentälle. Sinne tuli muitakin meiän klubista.
Ensin tehtiin vähän niinkun BH-kaikkien kanssa. Se on se minkä mä kävin suorittaa aikasemmin Lohjalla. Sitten meiät kaikki laitettiin riviin ja välimatkaa ei todellakaan ollu kun 40-50 cm viereiseen koiraan. Voin sanoa että alko Hiski The Hovawartilla oleen "kuumat paikat", kun olin kahen Hoffi nartun välissä.

Kuvia tapahtumasta on muuten osotteessa:
http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/2da22+ate-pk-paiva.html
Ukko laitto ne sinne.

No sitten me mentiinkin tonne kaupaneteen sekoileen ja treenaamaan sitä kaupunkiosuutta siihen BH-kokeeseen. Ukko oli mun kanssa häiriökoirana ja arvosteli muutenkin ton BH:n.
Kun "kaupunki" (lue saukkolan kylä) osuus oli hoidettu lähettiin ajaan metsään. Siellä tehtiin kaikille jäljet ja ajettiin ne.
Mä olin ihan loppu jo viiden aikaan kun tultiin kotiin, mutta ukko ja sen kamut jäi vielä omien puheittensa mukaan "purkamaan päivän antia" ukon terassille. No joo... siitä ei sitten enempää ;)

Eilen Hanna menikin sitten mun kanssa taas agilityä mölli kisoissa. Meni ihan sillee ok, sain kerran napattua sitä kädestä kiinni ja oltiin kuudensia. Hannan pitää vielä oppia että mä oon "hiukan" isompi ohjattava kun sen omat koirat. Siitäkin tapahtumasta on kuvia, ukko laitto ne osotteeseen: http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/2daq2+ate-molli-agility-19-nu-pun-kentalla.html

Ei tässä muuta, ukko on hiukan kipee, joten ei varmaan tehä mitään suurempia nyt.
Palataan taas......

T:
Hiski The Hovawart

Terveiset sairasvuoteelta

Tere,
En oo kirjotellu kun ei oo ihmeempiä tehty. Hannan kanssa ollaan kyllä käyty mettässä seikkailemassa ja nimenomaan seikkailemassa. Ollaan tultu millon mitäkin kautta takas kotiin, kun se ei usko mun suuntavaistoon mettässä.
Noh, kyllä se vielä oppii.
Mä löysin yks päivä mettästä muuten supikoiran raadon. Jäljestämällä tietty, kuinkas muutenkaan.

Oltiin me sunnuntaina ukon kanssa päivällä jäljestämässä.
HAH... se oli kävelly mielestään tosi vaikeen jäljen. Se alko semmosesta hirveestä heinikosta.
Me tultiin siihen jäljkelle sivusta ja ukko ei vissiin muistannu ihan tarkkaan missä se menee, kun sano 20 metrii ennen jälkee että "jälki".... haistelin maata ja menin eteenpäin...juu on... mutta vasta täällä.
Jälki löyty ja lähin suraamaan sitä. Ensimmäinen keppi oli yritetty piilottaa siihen niitylle, mutta löysin sen. Se oli ensimmäisestä kulmasta hiukan eteenpäin. Jatkettiin eteenpäin ja tuli tie. Olin hiukan hämillään kun tietä pitkin ei mennykkään jälki, vaan ukko oli yrittäny hämää mua ja meni sen yli. No Hoffimaiseen tyyliin löysin sen kuitenkin ja jatkettiin sitten metsään.
Toinen keppikin löyty ja muutama kulma, vuoroin vasempaan---vuoroin oikeaan.
Täytyy kyllä myöntää että pari kertaa olin hiukan ihmeissäni, missä jälki menee, mutta löyty se lopu kuitenkin. Ja kaikki 3 keppiä matkalta. Jälki oli verrattain pitkä tällä kertaa, noin 400 metriä. Ihan kiva ajaa tommosta pitempääkin joskus.

No sitten mentiin huilaan hetkeks ja illalla lähettiin ajelee fillarilla. Tai siis ukko ajaa ja mä juoksen perässä.
Hannakin lähti mukaan ja ajeli meiän takana.
Heitettiin juosten semmonen melkein 8 kilsaa ja takas tullessa astuin hiukan tyhjään tossa tienvieressä ja venäytin jotain tuolta lavasta. Nilkutin pari päivää enemmän, mutta nyt jo alkaa pikkuhiljaa tuntuun paremmalta.
Ukko sano että mä en saa nyt hyppiä vähään aikaan. Muuten kiva, mutta kun Hoffin liikkuma muoto on hiukan niinkun kengurulla, ainakin sillon kun on hauskaa ja meillä on aika usein hauskaa.

Mut ei tässä muuta, kirjottelen taas kun tervehyn kunnolla.

Palataan astialle.

T:
Hiski The Hovawart

Lohjalla seikkailemassa

Tere,
Oltiin sitten ukon kanssa maanantai iltana Lohjan kaupungissa seikkailemassa.
Ensin mentiin semmoselle vähän niinkun koulutuskentälle ja mä jo aattelinkin että mennäänkös me tänne johonkin kisaan.
Ukko sano mulle että tää on BH-koe ja että mun pitää se suorittaa. Älkää vaan kysykö miks, koska mä kysyin ja vastaus oli että "muuten ei pääse PK-kokeisiin".
Mä en tiedä yhtään miks toi menee noin, mutta ukko sanoo että, siks että ne koirat olis jotenkin edes hallittavissa kisoissa. Joo.... onhan siinä tosiaan toikin puoli. Ja kun kerran ukko niin sanoo niin mähän sitten uskon.
No jokatapauksessa me alettiin sitten "tottisteleen" siellä kentällä. Se alko sillee, että mä istun ukon vieressä ja se selittää kuka mä oon ja kuka se ite on ja miks se on siellä. Eli se esittäyty sille tuomarille.
Sitten se veikin mut semmosen kyltin luo, missä oli just maannu joku koira ja mä tietty haistelin maata, jotta tietäisin tunnenko sen joka siinä äsken oli.
Ukko komenti mut maahan ja lähti ite käveleen eteenpäin. Sinnehän tuo meni johonkin 30 metrin päähän....selkä minua päin ja tönöttään siihen kun joku patsas, ei ees vilkassu taakseen. Noh... mä makaan siinä ja siinä kentällä alkaa sitten semmonen bortsu narttu tekeen erilaisia kävelyjä...juoksemisia jne... ja mun pitää vaan makaa.
Makasin siinä noin 10 minuuttia ja sitten ukko tulee hakeen mut. Kävelee viereen ja pyytää sivulle ja kytkee hihnan. Se oli tosi onnellinen kun makasin siellä kokoajan, vaikka tosiaan se ei ollu mun mielestä mitään vaativaa. Mutta hyvä että ukko tykkäs.

No joo, sitten se bortsu meni siihen toisen kyltin luo maate ja mun ja ukon piti alkaa käveleen pitkin kenttää. Ensin mentiin ainakin 50 askelta (Ukon) ihan suoraan eteenpäin ja käännös... välillä juostiin..... välillä hiippailtiin, käännytiin, pysähyttiin ja sitten mentiin semmoseen ihmislaumaan pyöriin missä oli 4 ihmistä, niin siellä vedettiin semmosta kaheksikkoa. Mä en yhtään tuntenu ketä ne oli, mut ei mua jännittäny ne.
Sitten tehtiin tätä samaa ilman hihnaa. Mut sitten mä huomasin että joku juoksi siellä puskassa!!! MITÄ ihmettä... otin hyvän suunnan sinne ja aattelin jo lähtee sitä hiukan jahtaan, mut se oli joku ihmis pikkuipana joka juoksi siellä, joten olkoon. Hiukan mä kattelin kyllä sitä.
No kun tää kaikenlainen "tottistelu" oli saatu loppuun, sano tuomari meille että a-osa on hyväksytty. Ukko sano mulle että meni kuule rimaahipoen, eikä ollu ollenkaan tyytyväinen, mutta mä olin jotenkin hiukan väsynny sillon.

Ok... tää homma kun oli tehty niin lähettiin kaupungille. HMH... mä oon ennenkin ollu siellä 2 kertaa. Siis kaupungilla hengailemassa.
Noh nyt tää olikin hiukan erilaista. Siellä oli fillaroitsijoita jotka ajeli mun ja ukon ihan vierestä, oli koiria jotka ohitti meitä takaapäin ja vastaantullessaan, oli lenkkeilijäkin ja sitten semmonen kummalinen auton vieressä seisova nainen, joka paukutti auton ovee ja huuteli ihme juttuja.
Laittopa ukko jopa mut kiinni semmoseen kaiteeseen ja meni ite johonkin käymään ja näitä ihmisiä vilisti siinä mun ohi koirineen ja pyörineen. Istuin kun kivi paikallani, koska ukko oli käskeny. Eikä muutenkaan kukaan täysjärkinen tuu Hiski The Hovawartin kimppuun.

Vähänajan päästä ukko sitten tuli sieltä takas ja kehu mua. Ihme pölhöjä aattelin.
Sen jälkeen ukolle sanottiin että BH-on suoritettu hyväksytysti ja antovat sille semmosen merkin. Ukko oli tosi tyytyväinen ja niin mäkin. Olihan se sanonnu että mun pitää suorittaa se. Sen jälkeen meitä onnittelikin Hanna joka oli yleisössä katsomassa ja muutama muu. Kuulemma nyt mulla on joku tittelikin, joku BH.
En kyllä ihan tarkkaan ymmärrä mikä tossa niin vaativaa oli, eiköhän jokainen yhteiskuntakelpoinen koira ton tee.
Ei muuta...palataan taas asiaan, kun jotain tapahtuu.

T:
Hiski The (BH) Hovawart

Agilityä kisamuodossa

Tere,
Mä sitten kävin mölli-kisassa agilityäkin vetämässä Hannan kanssa.
Se on semmonen laji missä juostaan ja hypitään, mennään puomia, putkia ja loikitaan.
Eli siis normaalia Hoffi liikuntaa.
Meitä oli siinä maxi luokassa 11 ja mä olin neljäs, joka oli mun mielestä aikamoinen saavutus, kun en oo ikinä menny yli neljää estettä putkeen ja nyt niitä oli siinä 18.
Päästiin alle ihanneajan ja yks este tippu, sekä tuomari anto siitä 5 sakkoa kun mä komensin Hannaa välillä menemään hiukan nopeemmin. Mut siis neljänsiä ja treenattu ollaan vissiin 4 kertaa, joten ei ihan pöllösti menny.



Tossa kuva kun me mennään Hannan kanssa rataa.
Oli ihan mukava kokemus ja saatan mennä uudelleenkin, katotaan nyt päästääks ukko mua se kun ei oo kiinnostunu menee tota lajia. Mut ehkä Hanna sitten jaksaa mennä mun kanssa.

Oltiin ukon siskon luonakin käymässä pari yötä, siis minä, ukko, lapset, Hanna ja kirput.
Oli tosi kivaa olla siellä taas ja käytiin ukon äidinkin luona.
Nyt mä oonkin ihan poikki, kun oon vahtinnu siellä niin kovin, mutta kyllä tää taas tästä lähtee.
Palaillaan taas ja ei muuta kun kirjuutellaan.

T:
Hiski The Hovawart

Tervistä ja muuta vihellystä

Morjesta taas.
En oo päässy kirjottaa pariin päivään, kun ukon netti on takkuillu. Sai se tänään sen vihdoin kuntoon ja äkkiähän se oli tultava kertomaan mitä on tullu tehtyä.

NOH... Me oltiin lauantaina ja sunnuntaina Tervakoskella semossessa Hoffi tapahtumassa. Siellä ei ollu muita koiria oikeestaan ollenkaan kun vaan hoffeja, ja niitä olikin sitten muuten paljon.

No joo, siis lauantai aamuna hypättiin autoon niin minä, äijä, sen lapset ja Hanna sekä sen 2 semmosta tosi hassua koiraa. Ne on jotain sihuja tai jotain sinnepäin. Semmosia tosi pieniä.

Ok ajettiin Tervakoskelle heti aamusta ja oltiin perillä 10 aikaan lauantaina. Meillä oli kuulemma ukon kanssa TOKO-kisa. Siellä oli tuttujakin jonkun verran. Ja mun treenikamu Nasse oli kanssa kisaamassa. Onnea Nasselle tuloksesta ja Nassen ukko kertoo blogissaan oman versionsa tarinastaan.
Me kuitenkin ukon kanssa mentiin kehään ja kaikki meni silleen kohtalaisesti ukon mielestä.



Tossa kuvassa mut komennettiin kesken kävelyn maahan ja mähän menin. Sit mun pitää oottaa että ukko käy kääntymässä pidemmällä ja tulee sitten mun viereen takas ja käskee mut istuun.
En oikeen tiiä miks tää tehään näin, mut mähän teen kun kerran ukko käskee.

No homma eteni tasasesti vaihtelevin pistein ja ukko oli hiukan huolestuneen olonen. Ehkä se kuumuus vaikutti tai se että meillä ei ollu semmosta "fiilistä" siinä tekemisessä. Me tehiin molemmat, mutta ei kumpikaan nauranut niinkun yleensä. Jotenkin semmonen ilosuus puuttu.

Noh, mentiin normaalin ALO kaavan mukaan kaikki ja viimesenä oli hyppy, josta Hanna ottikin kuvan.

No siis homma meni niin, että saatiin 173,5 pistettä eli ALO ykkös tulos. Minen niistä mitään ymmärrä, mutta ukko sano että se oli ok. Mutta ei se ollu sillee tyytyväinen, kun se ilosuus puuttu.

No hommat katottiin loppuun asti ja sitten lähettiin porukoitten kanssa kotio päin. Seuraavana päivänä kun oltiin tulossa takas siihen suureen näyttelyyn. Siihen näyttelyyn oli ilmotettu yhteensä 255 hoffia, eli aika lauma hoffi energiaa.

Sunnuntai aamuna sitten lähettiinkin taas samalla kokoonpanolla ja aamusta heti sen Tupun leiriin. Siellä oli mun velipuolia, emä, systeri ja velikin. Mä en oikeen diggaa siitä mun veljestä ja meinattiinkin ottaa parikertaa yhteen sen kanssa päivän mittaan. Meillä on hiukan kaunaa toisiamme kohtaan ollu aina.
Mutta päivästä selvittiin ilman tikkejä ja oltiin siis kehässä missä oli tuttujakin. Meiän koiraklubin treenikamuja muutama. Oli siellä yhessä kehässä se Jenikin ja Unna toisessa. Retu ja Nasse oli mun kanssa samassa kehässä.



Tossa me juostaan ukon kanssa siinä kehässä. Siellä kun pitää juosta ympyrää, että se tuomari näkee miten se tehään.
No arvostelulta mä olin erinomainen ja se tuomari kehu mun häntää. On kuulemma hieno ja erittäin tuuhea häntä. HMH... tottakai... sehän on komeen uroksen mittari ;)

Niin se päivä siinä sitten meni ja illalla oltiin sitten kasvattaja ja jälkeläis kehissä. Jälkeläis kehässä ei oikeen pärjätty, kun mun emä on just synnyttäny vähän aikaa sitten, niin ei ihan parhaimmillaan ollu.
kasvattajakehässä sitten oltiinkin 4., mikä on komee suoritus näin isossa tapahtumassa. Oikeesti ajatelkaa... tää oli maailman suurin hoffi tapahtuma koira määrältään. Mikään muun maan näyttely ei vedä yhtäpaljoa hoffeja, ei edes Saksan vastaava.
Tossa kuva siitä meiän ryhmästä:


Eli hauskaa oli taas kokopäivän ja välillä ukon kanssa otettiin rennosti siellä ja juteltiin ukon kanssa niitä näitä.



"Ootko kuullu sen jutun siitä......?"



"HAHAAA...mä nauroin vedet silmissä"



"Ok... nukutaan sitten..."

Mutta se siitä tarinasta. Tervis on vaan tunnelmaltaan ja tapahtumana jotain niin sanoinkuvaamattoman mukavaa, hienoa, kaikkea sitä mitä vaan voi toivoa. Ystäviä, hauskaa, yhdessäoloa, paljon hoffeja, uusia ystäviä, vanhoja ystäviä kaikkea. Mahtava tilaisuus.
Hovawart - ei niitä vaan voi olla rakastamatta, se on kaikkea mitä koirasta haluat. Ystävä, kaveri, koira, harrastuskaveri....kaikkea...se on Hovawart (toi on ukon kuvaelma Hoffeista).

Kiitokset Hannalle kuvista, Tupulle leiristä ja muusta, tutuille ja tuntemattomille tapahtumasta sekä seurasta ja ukon kekaroille seurasta sekä kärsivällisyydestä.
Kiitos kaikille, ensi vuonna Tervikselle taas.

Ei muuta...palataan taas.

T: Hiski The Hovawart

Humoristinen agility treeni

Moro.
Oon parina päivänä tehny yhen Hannan kanssa agilityäkin.
Tuo kun tykkää agilitystä ja joo, minäkin ja ukko ei siitä oikeen syty, niin teen sitä sitten Hannan kanssa.
Ollaan menty ihan pieniä ratoja ja hyppyjä ja putkia, sekä pussia ja muuta.
Se pussi olikin tosi hassu juttu.
Semmonen pimee pussi mistä olis pitäny juosta läpi.
Just.... niin juoksen, en ennenkuin joku näyttää että se pussi on läpi asti auki.
En kai mä nyt niin hullu ole, että juoksen pussiin, jos sieltä ei 100 varmasti pääse ulos.
Mähän olen pihavahti ja millä mä mistään pussista mitään vahdin. Noh, menin sen sitten kuitenkin ja kaikki oli tosi tyytyväisiä taas. Kyllä ihmiset sitten tulee pienestä iloseks. Meinaan vaan ei tuo nyt mitään suurta agrobatiaa vaadi.

Suuresta agrobatiasta tulikin mieleen eilinen treeni. Ensin hypittiin Hannan kanssa muutama este ja putki mentiin. Sitten mut laitettiin semmosen puomin, joka on n.1,5 metrii korkea, eteen istumaan ja sanottiin "puomi". Se tarkottaa sitä että mun pitää juosta semmosta siltaa pitkin sinne puomille, pitkin sitä siltaa ja tulla siltaa pitkin alas.
PAH ja pyh.... liian helppoa.. ketterälle ja sulavalinjaiselle ninjalle, ninjamaisen ovelalle Hiski The Hovawartille.
No siis kuitenkin. Menin puomille siltaa pitkin ja juoksin sitä kapeeta lankkua pitkin eteenpäin, kunnes tää Hanna yritti ohittaa mut, kun käveli siinä puomin vieressä. No eihän sitä tehä niin, jos toinen kerran menee kapeeta lankkua pitkin ja toinen on maassa, niin kisa ei oo ihan reilu.
Päätin sitten hiukan näyttää miten muutenkin tää Hoffi-huumori toimii agilityssä, joten puomilla ollessani hyppäsin sieltä korkeelta tän Hannan niskaan/olkapäille.

HIH.... se ei osannu yhtään odottaa mun ninja hyökkäystä, eikä sitä että 35 kg hovawarttia hyppää suoraan niskaan. Sain tän ohjaajan kaadettua maahan ja pysäytettyä. Siitäs sai, mitäs yritti ohittaa mut. Tää ohjaaja nauro siellä maassa hetken hämmenyksensä jälkeen ja ukkokin käkätti vedet silmissä.
Yritin käydä pyytää Hannaa vielä leikkimään, kun se oli siellä maassa, mut ei se heti lähteny.

Tän jälkeen treenattiin vielä lisää agilityä ja sen jälkeen ukon kanssa vielä tottisteltiin.
Ei tässä muuta. Tulipahan näytettyä Hannalle että mitä kaikkea Hoffi voi keksiä agilityssäkin, meillä kun on sellainen huumorintaju että oksat pois :-) .

Mutta palataan taas astialle.

T:
Hiski The (Ninja) Hovawart

Tokoa ja ajelua

Tere taas.....
Tää elämä alkaa menee tosi oudoks jo täällä. Toi ukon retjake on seonnu lopullisesti.
Arvakkaa mitä se sai päähänsä perjantain ja lauantain välisenä yönä?
No antakaas kun kerron....
Eli mentiin nukkuun perjantai iltana tosi ajoissa. Siis ukko ja ne sen kakarat.
Mä ihmettelin että mikähän juttu tää on, kun yleensä tuo hörhöhän hilluu puoliin öihin ainakin.
Noh, ajattelin sitten että ok, mennään nukkuun sitten. Mut selvishän se syy sitten, nimittäin lauantai aamuna kello 3:30 ukon herätyskello soi. Olinko pikkusen ihmeissäni että mikä ihmeen juttu tää nyt on?????? Ei muuta kun ulos ja mettään, Ja sitten sisälle.
Olin varma että saan ruokaa ja menin kupille, mutta pöh, mä mitään saanu?!?!?
Ukko meni vaan herättää kakaransa. HULLUKO se on aattelin, nehän on kiukkusia jos ne herättää neljän aikaan aamulla?!?!
Noh ei ne niin kauheen kiukkusia ollu tai ees väsyneitä, vaan nekin tuli syömään.
MIKÄ ihmeen juttu tää on? kaikki herää aamuyöstä ja syö, paitsi mä!?

Sitten kun kaikki oli saatu ruokittua, niin tää porukka rupee pukeen ja tekee lähtöä.
No minä tietty valmiina kun melperi sotaan että, "mennään vaan, mut mihin".
Ei kun kaikki autoon ja käytiin hakee vielä yks Hannakin mukaan.
Otin rennosti autossa ja torkuin, kun kaikki muutkin nukku, paitsi ukko.... se ajo niin se ei voinu nukkua.
Ajettiin reilu 2 tuntia ja oltiin vähän yli 7 kangasalla, se on semmonen paikka tuolla tampereen kupeessa. Ja herranjestas.... siellä oli koiria ihan kauheesti.
Monen kokosta ja näköstä. Oli siellä Hoffejakin jonkun verran ja pari tuttua ihmistäkin. Ukko sano mulle että ollaan SM-TOKO kisassa ja että edustetaan Suomen Hovawartteja kakkos joukkueessa.
Ok... ollan sitten, aattelin. Mutta täytyy kyllä sanoa, että aika omituista edustamista oli. Mä jouduin oottaan monta tuntia ennenkun pääsin TOKOomaan. Olin vuoroin häkissä, vuoroin käveltiin ja kateltiin toisia koiria.
Välillä ukko leikkikin mun kanssa ja tossa on yks kuva, kun mulla vähän meinas polla hajota siellä.

Välillä nukuttiin ukon kanssa molemmat ja kakaratkin nukku, koska tosiaan ootettiin monta tuntia, ennenkun päästiin tosi toimiin.
Tossa on kuva kun sitten ollaan ukon kanssa menossa kehään, se kuiskas mulle vielä viimeset neuvot. Vaikka en mä paljon kuunnelleu, kun kattelin hiukan niitä muita koiria. Se on kuitenkin mulle se tärkein ja luonnolisin "vietti".

Noh, sittenhän se alkokin se "kisa". Ja ensin oli luoksepäästävyys. En tiiä miks, mutta ukko sano että sain ysin siitä. Vaikka en todellakaan tehnyt elettäkään että olisin väistänyt tuomaria tai edes noussut tai mitään, vaan istuin kun patsas kun se työnti sormet mun suuhun. Se on kuitenkin aika rohkee veto näin hoffia kohtaan ja oli se mun mielestä kympin suoritus, kun en purru sitä.
No sitten se jatkukin normaali kaavan mukaan se kisa, ja mentiin eteenpäin. SM-kisoissahan mentiin 2-3 suritusta / kehä / tuomari, ja sitten seuraavaan kehään tekeen muita. Viimeseen kehään kun päästiin, aattelin että eiköhän tää totisuus nyt riitä ja löin Hoffi huumori vaihteen päälle. En mä muuten, mut ukkokin vähän yllytti mua siihen. Tein ensin vapaana seuraamisessa 9-10 seuraamista, mutta viimeseen käännökseen aatteli että riitti ja jäin istumaan siihen. Kävelköön ukko yksinään edes takas... mä ootan sitä. Saatiin me siitä seiska ja tuomarilta naurut, kun päätin vielä laittaa kirput mun leuasta järjestykseen, ennenkuin jatkan matkaa.



Tossa kuvassa mä ootan että ukko pääsee käveleen vähän pidemmälle ja kutsuu mut luokseen. HIH tää on meiän bravuuri, siis ainakin huumori mielessä. Meitä aina ukon kanssa naurattaa tää.
Ukko menee vähänmatkan päähän ja kutsuu mut luokseen... mä sii juoksen sen eteen istuun. No sitten vähänajanpäästä ukko käskee mut sivulle ja jos ei se kerkee väistää, niin mä napaan samalla loikalla sitä korvasta kun hyppään sivulle istuu. Tuomari repes ihan totaalisesti kun näki mun kenguruloikan. Ukkokin nauro taas, ja liikkeen ohjaaja ja ylesiö. Se on aika näyttävä temppu mun ja ukon mielestä. Arvosteluun se vissiin hiukan vaikuttaa, mut ukko sano just tänään että vaikuttakoon, se on osa Hiski The Hovawartin luonteen piirrettä ja meillä on hauskaa. Ja mä oon samaa mieltä.

No... tehtiin siinä sitten ne loputkin liikkeet ja päästiin vihdoin pois kehistä. Sitten taas vaan ooteltiin. Ei se mitenkään ihan putkeen menny, pisteitä tuli vaan 139, eli kolmos tulos. Mä en siitä niin perusta, mut ukkoa hiukan harmitti, kun se kympin luoksepäästävyys tippu perusteetta ysiin, niin ei saatu kakkostulosta. Eihän sillä nyt silleen merkitystä oo, mutta kuitenkin.
Kun päästiin pois, niin tosiaan ooteltiin pitkään ennenkun päästiin lähtee kotiin takas. Kello oli puol kymmenen illalla, ennenkun oltiin kotona. Mä olin ihan loppu. Olinhan mä ollu reissussa 16 ja ½ tuntia.
Mut meillä oli ukon kanssa tosi kivaa. Ja kekaratkin oli kiltisti.
Ja olihan siellä meiän kerholaisia kattomassakin. Ihan sitä varten tulivat sinne.
Olin tosi väsynyt vielä sunnuntainkin, mut kyllä tää tästä taas lähtee.
Laitan vielä yhen kuvan, kun me ukon kanssa jännitetään tosi kovin siellä kisassa. Mä oon tossa kuvassa siellä sinisessä häkissä, ja täydessä unessa ja toi toinen on ukko.



Kiitokset kaikille tutuille ja tuntemattomille kisaseurasta.
Kiitokset Katrille, että sait ukon ja mut houkuteltua mukaan (oli hieno kokemus)
Kiitokset Hannalle kuvista ja kekaroiden kattomisesta.
Kiitokset Hennalle ja Minnalle tsemppaamisesta.
Ja kiitokset kaikille hoffiporukoille. Teidän kanssa on oikeesti tosi kivaa.

Ei muuta, palataan taas.

T:
Hiski The Hovawart

Testiä ja treeniä

Moro taas....

Ollaan jonkun verran treenattu tottista, ihan tota TOKOn tyyliä. Ei mitään hirveitä ja enempiä, mutta hiukan joka päivä.
Kivointa oli sunnuntaina.
Lähettiin ukon, toisen kekaran ja yhen meiän tutun kanssa aamusta ajelemaan.
Mentiin Inkooseen ja ukko puhu mulle jostain testistä, jonka tekis joku Juha Korri.
Mä en sitä tunne, eikä ukkokaan, mutta se on ollu muutamalla sen luennolla.
Korri on kuulemma joku suojelua treenaava/kisaava ukko.

No mentiin sinne kentälle heti aamusta ja se mies tuli kiusaan mua mun leluilla.
Siis voitteko uskoa, se yritti pölliä mun patukan ja vielä lällätteli sillä mulle.
Siis mulle..... Hiski The Hovawartille.
Tossa alla on kuva kun mun rupee pikkuhiljaa palaan käpy siihen että mua härkitään.


Noh ei siinä mitään... mä sain sen patukan otettua siltä pari kertaa ja ukko oli tosi tyytyväinen että sain sen. Se kehu mua tosi paljon ja juostiin siellä.
Mut sitten kun tiputin sen patukan, kävi tää vieras hakee sen uusiks ja alko taas härkkiin mua.
Siis tosi outo tyyppi. ei usko kerralla.



No ei siinä mitään, kyllähän mä tätä leikkiä jaksan.... ajattelin ja ei muuta kun kimppuun vaan. Me retuutettiin kilpaa sitä patukkaa ja mä voitin aina.

Se haki välillä semmosen erilaisen lelun ja mä sain sen otettua siltä. Sain kantaa sen kokonaan pois siltä. En tiiä vaan yhtään mihin ukko laitto sen, ehkä se kävi palauttamassa sen sille Korrille.



Noh.... senhän se olikin ja en mä sitä sitten viittiny ottaa omaks.

Kiitokset valokuvista Hanna Suomiselle ja Lassille videosta.
Lataan tänne videon jokupäivä.

T:
Hiski The Hovawart

Hämeenlinnan "hornankattila"

Tere taas.
Eilen oltiin hämeenlinnassa. Semmosessa koiranäyttelyssä taas.
oli muuten se nurmikenttä "pikkusen" lämmin olla turkki päällä. Taian ajaa itteni kaljuks kohta. Lämpöö oli semmosen liki 30 varjossa, joten siinä auringon paisteessa aika reilusti enempi.
Siellä oli tuomarina Tapio Eerola, joka siis kattelee meitä hoffeja hiukan tarkemmin kun muut tuomarit Suomessa. Ukko sano että tää tuomari ymmärtää rodusta vähän enemmän kun yleensä tuomarit. Se tuomari sano että mä oon erittäin hyvä. Ukko oli tosi tyytyväinen arovsteluun vaika ei Erinomainen ollukaan, mutta kuulemma kerrankin arvostelu jossa on tutkittu ja sanottu oikeesti koirasta jotain.

Kun tultiin sieltä kotiinpäin, niin kävin terviksellä joessa uimassa, hyvä niin, koska mulla tosiaan oli kuuma.

Mitään suurempia treenejä ei nyt olla tehty, hiukan joka aamu ja ilta.

Mutta ei nyt mitään enempiä, palataan taas.....

T:
Hiski The Hovawart

Moro taas pitkästä aikaa......

Tervehdys "rakkaat" lukijat.
meinaa toi aika vierähtää liian nopeesti ja tekstiä tulee aina vaan harvemmin.
Noh... nyt on kuitenkin kesä ja pitäähän Hovawartin muutakin tehä kun kirjottaa.... eikö?
Tässä on ollu kaikenlaista säätöä.... ei niinkään mulla mutta ukolla ehkä enempi, mutta ei siitä enempää. Se on ukon oma-asia.

Treenattu ollaan jonkun verran.
on menty tottista ja ykspäivä jopa taas mä kävelin niitä agilityesteitäkin.
se on tosi outo laji. Ei ukko siitä edes niinkään perusta, joten ei sitä mitenkään aktiivisesti tehä, mutta kuhanta mennään esteitä välillä, onhan tuo vaihtelua.

ollaan me jäljestetty sentään jonninverran. millon pellolla ...millon mettässä. Mettässä on vaan sillee ilkee jäljestää nyt, kun ne kaheksanjalkaset pirulaiset vallottaa mun namit siellä. Ukko kutsuu niitä muurahaisiks.

Eilen oltiinkin sitten oikeen touhupäivässä.
Ensin aamupäivällä mentiin mettään tekeen jälkee. Siellä oli muutama muukin koira ja ihminen ja se entinen kirppu Jenikin oli, siis se tyttöhoffi. Se on kasvanu niin kovin jo. No ajettiin sitten jälkee siellä mettässä hetki ja taas mentiin autoon oottaan hetkeks.
Nää harrastukset on outoja kun pitää aina välillä olla autossa.
No sitten mentiin ettiin semmosesta metiköstä sinne piilotettuja tavaroita. Mä löysin 3 joista vein ukolle 2. kolmatta en viittiny viedä kun ukko huusi yhtäkkiä tänne. En tiiä miks... mutta tulin kun käskettiin.
Sitten se heitteli sitä kolmatta esinettä mulle ja hain senkin sitten sille.
Mä sain hirveesti kehuja ja rapsuja.


Ja taas menin autoon sen jälkeen hetkeks huilaan.
Sitten ukko teki jotain tosi outoa. Se anto mut kahden naisen matkaan ja jäi ite mun lelukädessä leikkiin siihen paikalleen?!?!? olin ihmeissäni että mikäs juttu tää on? Välillä se huutelikin mua.
Ne naiset vei mut sinne pitemmälle ja näytti ukkoo kohti että VIE. olin hetken ihmeissäni että "vie mikä" mutta aattelin kuitenkin juosta äkkiä kertoon ukolle miten höpöjä ne naiset on, käskee mun viemään jotain, vaikka ei oo mitään vietävääkään. Noh... pääsin ukon luo ja se kehu mua ja leikki mun kanssa.
sitten se sai saman kohtauksen. Näytti sinne mistä mä olin just tullu ja sano että VIE. Aattelin että ok... tää on ilmeisesti joku leikki, kun ukkokin sanoo noin ja juoksin sinne naisten luo.
Ne talutti mut pidemmälle... niin etten ees nähny ukkoa enää ja sanovat taas vie.
no minä juoksemaan täysiä ukkoa kohti ja se oli mennyt piiloon mua siihen tien viereen. Kyllä mä hiukan ihmettelin mihin mun pitää mennä, mutta sitten se heilahti siellä puskassa ja näin sen... ok.. siis tonne. Taas sain hirveet kehut ja rapsutukset, eli ilmeisen hyvin sitten tein.
Aloin jo oleen aika kuumissani ja onneks sitten pääsinkin kotiin huilaamaan muutamaks tunniks. illalla käytiin vielä tekee kentällä tottis treenejä tunnin verran, joten voin sanoa että oli melko täyteläinen päivä tolla tekemis rintamalla.

Mut hei... ei tässä muuta... meen nauttimaan nyt kesäkelistä ja palataan taas astialle.

T:
Hiski The Hovawart

Näyttelyssä ja muutakin

Niin se taas vierähti muutama päivä ja tekstiä tulee yhtäharvoin.
No.. nyt mä lupaan olla lupaamatta lisätä kirjottamista, joten kirjottelen aina kun kerkeen.

oltiin sitten näyttelyssä sunnuntaina. Tuomari kehu mua, mutta sano että oon pieni 65 cm. ja sen takia olin vaan EH-arvostelulla, ei siellä kyllä jaettu kun 1 ERI... loput oli EH tai huonompi. Noh, ei vissiin ollut sitten lukenut että ihan rotumääritelmän mittoihin kuitenkin mahutaan. Vaan eipä tuo haittaa... reissu oli ihan kiva ja siellä oli paljon koiria.
Mun velikin oli siellä samassa kehässä mun kanssa, ja oisin vähän halunnu kertoo sille miten vihanen vieläkin oon, kun se pölli mun puurot pienenä. Mutta ei... ukko ei antannu mun kertoo sille painavaa mielipidettäni.
HMH... outo ukko.... jos mä haluun selvittää 3 v vanhoja asioita, nini mulla pitäs olla siihen oikeus.

No sunnntaina sitten yks nainen koirakentällä halus kokeilla miten mä meen agilityä. OK.. ukko sano että kokeile nyt... ja sittenhän mentiin... se on kyllä hiukan outo laji, kun siellä on niitä pusseja ja putkia ja hyppyjä. Ja kokoajan joku ohjaa kädellä, kun taas TOKOssa se ei oo sallittua.
Mä tein sitä välillä, mut välillä kävin vähän tekee omia juttujanikin ;)

Kun oltiin saatu toi agility tehtyä, niin ukko saikin kuningasidean (taas)... se sano sille yhelle että "hakisitko sen hihan"... mä olin hiukan kuutamolla että mikä ihmeen hiha??ä ja sitten ne tulikin semmosen kamalan ison juutti hihan kanssa mun eteen heiluun... hermohan siinä meinas mennä joten purin sitä...siis sitä hihaa... ja taas oltiin tyytyväisiä. En yhtään ymmärtäny mikä leikki tää on... mut kivaa se oli...
mä revin semmosta isoo ja painavaa hihaa... ja muut kehu... sitten ne puki sen hihan käteensä ja taas mä revin ja taas kehuttiin...
Siis tosi outoa, mutta kivaa kuitenkin. on kiva tehä kaikkee uutta välillä, ettei rupee niinku puulta maistu noi hommat.
Katellaan taas... ja toivotaan että tulis noi uintikelit takas äkkii.

T:
Hiski The Hovawart

Moi taas

Tere taas...
hiukan meinaa noi mun kirjotuskerrat jäädä, mutta saa kai sitä koira näin kesällä muutakin tehä kun koneen ääressä istua vai hä????
no joo, ollaan käyty paljon mettässä ja uimassa ukon kanssa. Tai siis mä meen jokeen ja ukko heittelee mulle sinne kaikkee mitä mä haen.
Se on ihan kivaa, koska mä diggaan ihan sairaasti olla vedessä, mussa varmaan piilee joku saukko sukujuurissa.

Viikonloppuna ukko oli sen kaverinsa kanssa koiranäyttelyssä, mua ei otettu mukaan... siellä ei kuulemma arvosteltu kun pentuja. No joka tapauksessa se mun koirakerhokaveri Jeni... siis se pieni hoffi typy, jonka kanssa olin siellä leirilläkin... niin siitä oli tullut rotunsa paras pentu.
Kyllähän se ihan komee typy onkin... sääli vaan että on niin nuori vielä.

mullakin olis viikonloppuna taas kuulemma näyttely.
Tää on melkosta ravaamista tän ukon kanssa, aina ollaan jossainpäin menossa.
Tai mettässä sen kavereitten kanssa...tms...tms...

Viikonloppuna tehtiin peltojälkeekin... se oli ihan kivaa muuten, mutta siellä oli ainakin miljoona mehiläistä. kiva vaan meinaa nuuskii maata, kun siilin kokonen mehiläinen vetää kaheksikkoo sieraimissa, ei oo helppoa ei.
kokeilkaa vaikka itte... heitätte makkaraa pellon täyteen ja eti ne nyt sitten sieltä, ilman että joku pörri'inen hakkaa sun nenäs jalkapallon kokoseks. Noh... en saannu osumia, mutta tarkkana sai olla.

Jonkun verran ollaan tottisteltukin, mutta ei mitään suurempia...hiukan jokapäivä.

Eilen illalla mentiin taas ukon kanssa ulos ennen nukkumaan menoo.... ja MUN tontille oli tullu joku elukka. En ihan tarkkaan tiiä mikä se oli, mutta oli se mua isompi.
Ja just kun mä päätin antaa sille äkkilähöt, siis tosiaan mua ärsyttää kun joku tulee MUN vahtimaan pihaan, niin ukko käskee mut viereensä. kerkisin kyllä tekeen sille elukalle selväks että ei oo asiaa mun tontille. Ja kun ukko meni sitä kattoon että mikä se oli, niin se lähti niin että pusikko raikas. Ei ukko nähny sitä ollenkaan, kun se on sellasta tiheetä lehtipuu kaseikkoo, mut aika iso se oli.
Noh... tietääpähän ainakin saako MUN tontille tulla.
Palataan taas asiaan... ja muistakaahan äänestää tohon oikeelle.

T:
Hiski The Hovawart

Outoa toimintaa

No niin... nythän täällä alkaa menee homma ihan sekaseksi.
Ukko toi ykspäivä kotiin semmosen hassun härpättimen, se kutsu ite sitä polkupyöräksi.

Ei siinä mitään se kasas sen ja ajeli sitten tossa pihassa ympyrää ja mä juoksin siinä sen kanssa ja se kehu mua.... älkää vaan kysykö miks... koska en tosiaan tehny mitään erikoista... kunhan juoksin siinä rinnalla, kun kerran ukko oli menossa johonkin. Vaikka ei se oikeesti ees menny mihinkään vaan "kurvaili" vaan pihalla.
No sunnuntaina se sai sitten taas kuningasajatuksen ja laitto mut hihnaan ja lähti ajaan tota tietä pitkin sillä fillarilla.
Hih, meillä oli kova juoksukilpailu sen fillarin kanssa ja juostiinkin tonne joelle.
Mä kävin siellä uimassa ja sitten juostiin takas. Oli ihan kivaa kun sai kerrankin juosta oikeen kunnolla, eikä kokoajan joku yrittäny hidastaa vauhtia. Me koirat kun tykätään juosta "hiukan" kovempaa kun ihmiset.

Lauantaina mä kävin kattoo mun sisko ja veli puoliakin. Ne on semmosia 6 viikkoo vanhoja mun emän uusia pentuja. Se yks pentu seuras mua ja haisteli mua... enkä mä oikeen tienny onko se lintu vai kala, se kun oli niin pieni. Siis ihan hoffin näkönen, hajunen ja olonen... mut vaan paaaaaaljon pienempi kun esim mä.
Semmonen marsuhan se oli.
Ei siitä oikeen mitään kunnon leikkiä saatu aikaseks, mä en oikeen tiiä miten tommosten ihan pienten kanssa leikitään. Mutta muuten ihan mainion olonen veijari kyllä oli.
Onneks ukko sano että meille ei oo tulossa semmosta, koska mä en oikeen välttämättä jaksa mitään pentuja katella, ainakaan kauheen pitkään.

Ollaan käyty ukon kanssa aika paljon mettässä kävelyllä, ihan kivaa on ollu.
Ollaan kyllä treenattu kentälläkin ja kotonakin... joten semmosta "kunnon" koiran elämää on vietetty.

Ei tässä taas kummempia... palataan taas astialaae, kun keretään.

T:
Hiski The Hovawart

Leirillä

Tere....
Oon muuten pikkusen väsyksissä. Lähettiin ukon ja sen parin kaverin kanssa ja niiden koirien kanssa keski-Suomeen perjantaina, ja heti aamusta.
Mä istuin Jenin (sen ukon kaverin hoffi tytön) kanssa takaluukussa koko matkan. Ukko sano että noin 460 km on matkaa.
Hirvee matka.... no ok, mä ihmettelin koko matkan että mikä on leiri, minne ollaan menossa. Sen mä tajusin että ukko menee kouluttaan sinne. HERRANJUMALA tuo on hullu mä aattelin. Ajaa nyt tommonen matka vaan, että saa taas kouluttaa toisten koiria. Mut kyllä se vaan ajaa... se taitaa tykkää kuitenkin siitä hommasta.
No sitten päästiin perille vihdoin ja viimein, niin arvatkaa mitä.
Siellä oli hoffeja ihan hirveesti.... Olin ihan intopiukeena, koska siellä oli pari tosi kivankin näköstä hoffi tyttöä. Ne kaikki koirat oli siitä samasta talosta mistä Jenikin.. eli nää oli niinkun kennelpäivät.
No joo.... siis päästiin perille ja mentiin semmoseen mökkiin ja illalla jo kattoon sinne rantaan muita hoffeja. Ukko koulutti niitä hiukan siellä rannassa, ihan tommosta peruskauraa, mitä tehään kokoajan yleensä kotona. Käytiin kävelyllä siellä mettissä ja Ukon toinen kaverikin kävelytti ja TOKOs mun kanssa. Se on ihan mukava se ukon kaveri, ja mä leikin sen kanssa väliin.
No sitten mentiin maate vihojen viimein.... ja aamulla se ukon kaveri vei mut pitkälle lenkille. Aattelin jo että eiks täällä tehä mitään, niin sitten meno alko.
Lähettiin mettään osan niistä hoffien kanssa... ja eikun jälkiä tallomaan koko sakki. Kaikki käveli pitkin mettää ja jätti makkaroita sinne ja maksaa ja muita herkkuja. Me hoffit ootettiin autoissa. Pikkuhiljaa sitten rupes koira kerrallaan ajaan niitä jälkiä ja pelastamaan eksyneitä makkaranpaloja mettästä. Mäkin ajoin jäljen ja ukko sano että se meni tosi hyvin. Niin se kyllä menikin, mä löysin kaikki ruuat.

Kun kaikki oli löytäny makkaransa mettästä, lähettiinkin sitten kaikki ettimään semmosesta 50 x 50 m alueelta esineitä. Ukko oli taas hävittäny hanskan sinne ja mä hain sen sille. Jokaisen hoffin omistaja on näköjään yhtä hassu... nekin hukkaa sinne tavaroita ja sitten me hoffit etitään. Ei se haittaa, me tykätään siitä kuitenkin. Noh me oltiin siellä mettässä melkein viiteen asti. Onneks siinä oli semmonen järvi/ lampi, niin pääsin uimaan välillä, oli vaan aika viileetä vettä.

Noh sitten taas kämpille... ja ruokaa.... ja nukkumaan... Sunnuntaina taas ylös heti aamusta ja eikun ukko lähti vetään tottis treenejä sille samalle porukalle jotka oli mettässäkin.
Tehtiin kaikkee ihan alusta asti ja helpolla tapaa... oli tosi siistiä.

No sitten sunnuntai iltapäivällä lähettiin tulee kotia kohti ja perillä oltiin vasta ysiltä illalla. TODELLA väsyneenä mutta onnellisena. Oli tosi mukava reissu, kun sai olla ukon kanssa... ja näki toisia hoffejakin.

Mut palataan taas... meen kohta taas nukkuun, mua kun väsyttää vieläkin.

T:
Hiski The Hovawart

Viikon ja viikonlopun saldoa.

Moro taas....
Ollaan harvasapäivä treenattu kentällä monenmoista hommaa. Lähinnä tuo ukon ketale on paiskonu niitä isoja halkoja kentälle ja mä haen... millon hypäten...millon tasamaalta ja välillä A-esteen yli.

Nykyään ukko ei enää raahaa mua sinne kentälle sillon, kun se kouluttaa niitä muita sen 3-5 h. Se on ihan kiva, koska näin kesällä siellä autossa tulis kuuma kun oottelis omaa vuoroaan. Onkin mukavampi käydä sitten ukon kanssa kahestaan treenaamassa.

Lauantaina ukko lähti aamusta tuomariksi yhteen mölli TOKO kisaan. Mä olin ensin hiukan pettynyt kun mä en päässy, mutta ukko selitti mulle että en kuitenkaan voi osallistua, kun ukko ite on tuomari. HÖH... sehän olis ollu järkevintä. Ukko olis voinu antaa mulle täydet pisteet kaikista, eikä olis tarvinnu haukkuu tuomaria....kummankaan.
Se vaan sano mulle että on sentään joku jääviys sääntö mölli kisoissakin ja jätti mut siis kotiin.
Olin siis ensin hiukan katkera siitä, mutta sitten helpotti kun ukko tuli 7 tunnin jälkeen vaihtaan vaatteita kotiin. SE OLI IHAN litimärkä... vähäks mua nauratti. HIH siistäs sai kun lähti ilman mua reissuun.
Se oli ollu kokoajan sateessa kattomassa koiria ja niiden tekemisiä. Noh... se kävi sitten vaihtaan vaatteet ja tuli sitten takas illalla vasta, kun koko "häpeninki" oli tehty..siivottu... ja purettu.

Oli se aika väsyneen olonen ja nukkukin oikeestaan koko illan.
Noh tänään se oli sitten sen verran pirtee, että vei muut aamulla pariks tuntii kentälle leikkiin ja treenattiin siinä samalla vähän.
Mä joudun vaan taas kohta varmaan ottaan jonkunäkösen sadeasun, kun taas tuulee ja sataa. Eli se mainitsemani kesä tais mennä jo.

Ja tätäkin kautta mun äipälle Ritalle (Hayaklause Eiferille) hirveen hyvää äitien päivää.... tänään kun on semmonen. Koskakohan poikien päivä on?

Palataan taas.
T:
Hiski The Hovawart

Someron näyttely

Moro.... oltiin sitten Someron näyttelyssä lauantaina.
ihan ok se meni vaikka tuomari kylläkin väitti että ne kaks urosta oli komeempia kun mä.... outo maku sillä tuomarilla siis.
Joo, sain kyllä ERI:n ja hyvän arvostelun (ukko luki sen mulle), mutta eivät sitten SERTiä olleet antaneet. En mä sillä mitään tee, mutta ukon mielestä niitä tarvitaan johonkin.

Noh... oli siinä näyttelyssä jotain hyvääkin.
Mä näin siellä yhen tosi kivan olosen hoffi tytön... se on merkkari ja sen nimi on Hulda.... mä olin kyllä aika myytyä koiraa sen kanssa. Yks huonopuoli vaan on, että se on hiukan nuori vielä. Se on vasta 11kk... mut ukko sano että mä saan sitten vuoden päästä alkaa ottaan siihen pikkuhiljaa yhteyttä.
Täytyy pitää mielessä, koska Hulda oli aika vallottava kuitenkin.

Koirakentän kavereitakin oli siellä jokunen ja mun ja ukon kyydissäkin tuli ihan kattomaan kaks. Ne on silleen ihan kivoja, kun ne aina rapsuttelee mua.

Kävin muuten uimassakin jo.... joessa vielä. On se vaan aika piristävää vetää tommoseen 6 asteiseen veteen... hiukan meinas jo Huldat karista mielestä, oli se sen verran kylmää vettä. Mut uin kuitenkin monta kertaa.... se on aivan sairaan kivaa.
Ja sitten kun tulee sieltä... voi juosta sata lasissa ympyrää... paitsi että menin takiaispuskan läpi ja ukko nyppi musta illan sitten karvoineen päivineen takiaisia.

Treenattukin ollaan paljon, ollaan oltu kentällä...treenattu...oleiltu...treenattu...oltu....
Meillä on ollu TOSI kiva viikonloppu... oltiin mettäskin ja kaikkee.

Noh nyt mä meen kanssa nukkuun...mut palataan taas.

T:
Hiski The Hovawart

Kesäkö tästä tulee sittenkin?

Jaaha.... aika menee ja Hiski The Hovawart ei kirjota blogiinsa... noh. Mulla vaan on niin kiire nykyään, mutta ehkä tää tästä taas.
Treenattu ollaan joka päivä jotain pientä.
Yleensä kentällä ja semmosia ihme kaavioita, ukko sanoo niitä BH kaavioiks, joten kai ne sitten niitä on.

Ukko on valmentannu kanssa tossa aika intensiivisesti (toi on sivistyssana) pari muutakin koiraa, joten sillä on ihan minuutti aikataulu nykyään.

Tänään oltiin aamulla ensin kentällä, ja mä hain semmosta kapulaa mitä ukko aina heitteli. Se oli ihan kivaa vaikka alkaa jo pikkusen tuleen kuuma noissa hommissa.
Aurinko kun tuntuu paistavan ja lämmittävän.

Mut ihan ok se meni se homma, koska ukko oli tyytyväinen. Siellä kentällä oli se mun kamu Jenikin... se pieni mikä oli joskus semmonen marsun kokonen. Se on kasvannu ja oppinnu tosi hyvin jo. Siitä tulee isona varmaan ihan kelpo Hoffitus.

No Oltiin me tänään jälki mettässäkin. Se oli muuten ihan ok hommaa, mutta noi muurahaiset pöllii mun makkarat sieltä mettästä.... ostasvat omansa, eikä mun jälkimakkaroita pöllis.

Jäljen jälkeen tehtiin taas sitä että ukko vei pari hanskaa mettään ja mä etin... aikaa meni kuulemma melkein minuutti että olin hakennu ne kaks tavaraa sille.
Joo... kun en viittiny pitää kiirettä. Mä en tajuu miks siinäkin pitää ottaa aikaa? kait se sitten on joku kisalaji sekin... ukko kun aina tähtää johonkin kisaan... huvittavinta siinä on se, että mäkin meen siinä mukana.
_No joo... onhan se kiva tehä ja mennä.
Huomenna ollaan menossa näyttelyynkin taas... kirjotan sitten miten se meni.

Nyt maate et jaksaa herätä aamulla.

T:
Hiski The Hovawart

Niin se aika vierii

Joo.... sitä ruvetaan näköjään heti kuittaileen kun ei kirjoteta.
Just .... ja oon vielä sairaslomallakin.
Noh... paljon on tapahtunut.
Mun tassu alkaa olemaan jo ok, ja olin viikonloppuna jo jäljestämässäkin ja esine ruutua tehtiin.

Treenattu ollaan melkein joka päivä, tai siis ukko on käyny treenaa muitten koiria. Oon mäkin siinä ohessa kyllä treenannu.
Mulle on tullu vaan joku outo juttu, mua on ruvennu hirveesti kiinnostaa noi narttukoirat. Noh toivottavasti tää menee ohi, eikä jää ikuisesti päälle.
Ukko ei meinaan oo kauheen ilonen, kun kattelen vaan narttuja enkä tee niinkun se käskee.

Siellä mettässä taas kun oltiin, niin se pirpana Jeni oli kanssa mukana. On se vaan aika kiva hoffi. Me ukon kanssa tykätään hoffeista kovin.

Hitsi mut tänään mä näin kentällä hassun jutun.... semmonen pieni boxi rupes murisee mulle...
joo...joo... olin noin metrin päässä siitä kun sieltä rupes kuuluun ääntä... Olin ihan äimänkäkenä että mikä ihmeen laatikko toi on???
Kunnes näin sinne sisään.... ette usko... siellä oli kaks tosi pientä koiraa siellä boksissa.... ja ne muris mulle. En viittiny edes murista niille takas, mut täytyy myöntää et on siinä kavereilla pokka kohallaan. Ukko nauro vaan, joten aattelin että homma on sitten varmaan ok, enkä niihin sitten enempää viittiny reagoidakaan.

Mä menin muuten yks päivä sen A-esteen yli kun ukko käski... aattelin että ok... homma oli siinä. Ei ollukkaan... se käski mut vielä tuleen takaskin sitä samaa kautta, eli juoksin niinkun edestakas sen A:n

Mut palataan taas, mä en jaksa nyt naputella enempiä.

Pidetään koiruudet mielessä ;)

T:
Hiski The Hovawart

Sattuu....ja tapahtuu

Moi,
Taas on aika vieriny. Ja niinkun mä lupasin kirjotella tiheemmin.
Mut onpahan plajo enempi kirjotettavaa.
Ollaan oltu melkein jokapäivä kentällä treenamassa ja kivaa on ollu.
Eilenkin opeteltiin semmosta.... että ukkko heitti mun lelun semmosen a-esteen toiselle puolelle ja mun piti hakee se. Niin että juoksen siitä a-esteestä edes takas.
Se oli semmonen loivempi a-este.... että ei se semmonen jyrkkä ollu mistä mä yleensä meen. En tiiä miks se tehtiin siinä, mutta ukko tietää. Sillä on aina jotain suunitelmia ja kait sillä tähänkin sitten joku on.

Ykspäivä oltiin mettässä tekemässä jälkeekin. Oli tosi kivaa kun se pikkupipana Jenikin oli meillä.
Ukko sano että siitä tulee vielä isona hyvä jälkikoira tätä menoa. Kun oltiin jäjestetty, niin tultiin tähän sisälle leikkiin. On se melkonen pirpana, roikku kokoajan mun korvissa ja niskassa... ja päästettiin puhdasta hoffienergiaa valloilleen.

Eilen mulla sattu tapaturma. Olin mettälenkillä ja siinä oli pari irlanninsusukoiraa mukana. Juoksin niiden perässä semmosta rinnettä alas ja joku puu halkas mun takajalan varpaitten välin. Arvatkaapa onko kipee. Ei oo...mutta kävely tuntuu oudolle. Äijä tutki sitä pitkään, mut ei sieltä löytyny mitään tikkua kuulemma. Joten se päätti laittaa siihen jotain salvaa ja laitto sen entisten koirien fleece sukan siihen yöksi.
JUST...koiralla sukat...hmh.... sillä kävely se vasta vaikeeta oli, joten aattelin kävellä kolmella jalalla.
Nyt se otti äsken sen sukan pois ja kyllä sillä nyt kävellä pystyy...hiukan aristaa tota jalkaa. Ukko sano että jollei se huomenna parempi, niin mennään lääkäriin.
Se on hassu mesta se lääkäri.... siellä on aina paljon hajuja, eli aika moni muukin koira käy siellä.

Arvatkaa mitä, mun äiti on saanu pentuja!! Eli mä oon taas isoveli. Se oli synnyttäny 6 poikaa ja yhen tytön. Me mennään varmaan kattoon niitä ukon kanssa joskus. Siinä sitä taas onkin menoa ja melskettä. Toivottavasti ukko ei meille ota yhtään, jotta saan olla ainoana ;)

Mun iskä (Kleion Ares) oli ollu Lappenrannassa näyttelyssä viikonloppuna. Se oli voittanu taas koko hoffilauman ja oli rotunsa paras. Tulispa mustakin yhtä komee kun siitä, meinaan se on tosi komee hoffi uros.

Mut palataan taas.... nyt mulla on pari päivää vapaata kun toi jalka kiukuttelee.

Tervehtymistä odotellen:
Hiski The Hovawart

Hassua sakkia Somerolla !

HIH.... tänään se vasta hassu päivä oli.

Aamu alko ihan normaalisti ensin... Ruokaa ja ulkoilua. Sitten ukko laitto takin päälle ja lähettiin ajeleen. Ajettiin Somerolle jossa olis kuulemma mun luonnetesti sunnuntaina kello 10. ukko kun ei ollu ikinä moista nähny, niin halus mennä kattoon.

Mä en saanu tulla edes ulos autosta siellä, tosi outo koira tapahtuma. Ja sitä mä ihmettelen, että miks mun luonne pitää testata? Voishan ne kysyy ukoltakin?!
No ei siinä mitään oltiin siellä tunninverran, ja lähettiin taas kotiin.... hmh... tosi kiva reissu... mä oon kokoajan autossa. No... onneks oon niin tottunu oleen autossa jo, ettei se haittaa, siellä saa ainakin nukkua rauhassa.
Ja pääasia että saan olla ukon mukana.

Noh tultiin kotiin ja ukko alko laittaa jotain videoo koneelleen ja mä makasin siinä sen jaloissa.
Yht´äkkiä sen puhelin soi... Ja ukko vastaili että ...joo...joo... ok, puol tuntia ja ollaan siellä. SIIS MISSÄ??? olin ihan ihmeissäni.
Lähettiin tosi nopeesti autolle ja minä tietysti että mennään... kerrotko mihin?
Ei se kerenny puhuu mitään... sillä oli kiire. Mä hyppäsin autoon ja lähettiin ajaan taas samaan suuntaan kun aamulla??? HÄ... Ei kai nyt taas??? Ukko selitti matkalla että mun testi on NYT, kun järjestäjillä oli käyny joku moka. HMH... menin maate takaluukkuun... testi... mitähän siellä on??? no kohtahan tuon näkee.

Ajettiin vauhilla taas Somerolle ja samaan paikkaan siis kun oltiin aamulla. Ukko otti mut autosta ja sitten mentiinkin samaa vauhtia jo ihan vieraitten ihmisten sekaan. Ne jutteli ja kyseli musta ja rapsutti. Mä palkkasin sen naisen siitä hyvästä nuolasemalla sen naaman.

No sitten se sama nainen otti kepin... se halus leikkii mun kanssa...hih... kivaa. Leikittiin hetki kepillä, muit mä en oikeen tykkää siitä, joten otettiin dami...hmh.... se nainen yritti ottaa sitä, mut mä voitin sen. Sit se halus leikkii uudelleen, se ei selkeesti uskonu miten vahva mä oon. No... voitin TAAS ja sitten se nainen jo kyllästykin leikkiin mun kaa.

Tän jälkeen mentiin seisoon tyhmänä ihan semmoseen avoimeen paikkaan. NIIN mikähän tää on olevinaan?? Ukko ei puhunu mulle mitään .... tuijotti vaan eteenpäin. Sitten sieltä yhen esteen sisältä tuli semmonen tosi oudon näkönen juttu. Mä luulin että se on ihminen. Kattelin sitä... ja ukkoa... eiks toi huomaa mitään toi ukko? Sieltähän tulee joku outo kohti... haukuinkin... mutta ukko ei reagoi, mikä ihme sitä vaivaa??
No sitten kun se esine tuli ukon jalkoihin, niin mä menin haisteleen sitä... nää pölhöt oli laittaneet sadetakin kelkkaan ja yritti sillä pelotella mun ukkoa.
Mua kehuttiin kun haistoin sitä kelkkaa... OUTOA toimintaa. Tän jälkeen käveltiin sinnepäin mistä se kelkka tuli ja sitten sen kelkan vierestä. En viittiny enää edes haistaa sitä, niin pettynyt olin tohon pelottelu yritykseen.

Huomasinkin että hei... missäs se toinen nainen on??? ja ukon käskettiin kävelee sinne talon nurkkaa kohti.... TIIÄTTEKÖ mitä????? Se toinen nainen hyökkäs sieltä raippa kädessä nurkan takaa huppu päässä ja huusi ja möykkäs.... En tiiä mikä siihen oli menny sillä välin, kun mä kattelin sitä kelkkaa, koska sitä ennen se oli ihan normaali ihminen. No... mä möykkäsin sille takas... se uhos vielä hetken ja minä kanssa. Sitten se usko että mä oon pahempi ja tiputti sen raipan ja otti hupun päästä... ja kutsu mua nimeltä. Öööö.... onko se ihan terve??? Ensin uhkailee ja sitten muuttuu kiltiks?! Aattelin että mennään nyt sitten kattoon, ei se mulle pärjää kumminkaan. Ukko jätti mut sille naiselle... ok... toivottavasti se pysyy järjissään, muuten mä joudun suuttuun.
No se pysy ihan kuosissa ja ukko huuti että Tänne.... menin ukon luo ja sekin oli hirveen hyvä.
Nyt aloin kyllä ihmetteleen tätä sakkia jo hiukan, mikä ihme näitten päätä riivaa.
Tän jälkeen meiän piti ukon kanssa kävellä semmosen talon vierestä... näin siellä haalarit maassa ja arvatkaa mitä... yht´äkkiä ne haalarit pomppas 2 metriä ainakin. Mä pomppasin saman verran, kun en todellakaan oottanut että tällä kylällä tyhjät haalaritkin osaa hyppää. No..kokemus sekin ja jatkettiin matkaa. Ja yhtäkkiä semmonen pahanääninen tynnyri tulee mun takaa mua ja ukkoo kohti semmosta pelti ramppia pitkin, jessus mikä kolina siitä lähti. Pelästyin sitäkin, kun se sillee takaa tuli. Mutta kun ei kerran ukko reagoinu, niin mäkin aattelin että ei sitten.
Kun päästiin takas... niin meiän piti kävellä se lenkki uusiks. Nyt ne haalarit ei hypänny, vaikka vähän yritin haistellakin niitä.. eikä sieltä rampista tullu enempää tynnyreitä kimppuun. Käveltiin siitä tynnyrin vierestä mikä meitä viimeks jahtas ja kävin haisteel sitä. Sekin oli kuulemma hyvä.

Tän jälkeen tuli vasta outo juttu.... ukko meni sinne taloon sisään ja jätti mut ulos semmosen oudon miehen kanssa. Aattelin että ok... mitäs sitten? Ja yhtäkkiä mut laitettiin sinne samaan huoneeseen. Siellä oli ihan pimeetä siellä huoneessa. Mä haistoin heti että ok... äijä on tuolla ... mut sinne oli viritetty tuoleja sillee että en meinannu millään päästä ukon luo. Noh kyllä se sieltä sitten löyty, mutta ei se helppoo ollu.

Tultiin sieltä kopista ulos ja mut sidottiin seinään kiinni. Kaikki muut meni jonnekin muualle, mä olin siinä yksin ja haistelin maata. HAH se toinen nainen sai taas semmosen samanlaisen kilarin kun se sen kaveri aiemmin ja tuli uhoomaan sen raipan kanssa... just... niin varmaan aattelin... et uskalla kuitenkaan ja jatkoin maan haistelua. Kyllä mä sitä sivusilmällä hiukan kattelin, mut arvasin että sekin rauhottuu kohta. Ja niinhän se teki... tiputti sekin sen raipan ja tuli silittelemään mua. Noilla ei voi olla lääkitys kohallaan... siis kaikki ei ehkä ymmärtäis tommosta.

No ukko tuli hakeen mut sieltä ja lähettiin kävelee... no joku kolmas sai jonkun kilarin ja ampu sieltä piilosta. OK... mä oon tosiaan kuullu ton äänen ennenkin... käveltiin taas ja pysähyttiin, niin taas se kolmas heebo ampu. Joo kuultu... se on tuolla.
Sitten nää kaikki ihmiset muuttu ihan totaalisesti... ne sano että kiitos tää oli tässä... ja olivat tosi ilosia, eikä saaneet enää niitä kohtauksia. Kaikki kävi mua rapsuttelee ja juttelemassa.

Siis todella outoa sakkia tuolla Somerolla, mutta ihan kivaa oli.
Ukko oli tosi tyytyväinen ja sai semmosen lapun missä oli tämmönen teksti:

Toimintakyky    +2 (Hyvä)
Terävyys        +1 (Pieni, ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua)
Puolustushalu  +3 (kohtuullinen hillitty)
Taisteluhalu    +2 (Kohtuullinen)
Hermorakenne +2 (Tasapainoinen)
Tempperamentti +3 (Vilkas)
Kovuus          +1 (hieman pehmeä)
Luoksepäästävyys +3 (Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)
Laukauspelottomuus +++ (laukausvarma)

Yhteispisteet 222 +++

Toi on kuulemma hyvä tulos, ja kun kerran ukko on tyytyväinen niin mäkin oon.

Mä vaan ihmettelen miten niillä ihmisillä menee kotona, jos ne saa niitä kohtauksia sielläkin, onneks ukko on hiukan tasasempi luonne..... ihan vaan kyllä hiukan.
Palataan taas... mä meen nyt pötkölleen ja miettiin mikä ton homman juju oli.

T:
Hiski The Hovawart

Kevät taitaa tulla sittenkin!

No niin tää viikkohan on näyttäny ihan hyvältä aurinko paistaa ja päivällä on jo tosi lämmintä.
HAH .... siitä saa ne lumimyyrät... niiden lumet on melkein kaikki jo sulannu, joten ei voi olla kohta enää lumimyyriäkään.

Me ollaan oltu jokapäivä treenaamassa....tai siis ilta. Ihan kivaakin on ollu, nyt kun ei siellä oo lunta enää kentän pinnassa.

Ollaan tehty vaikka mitä.
Torstaina kun oli taas noi treenit, siis ne mitä ukko vetää, niin nyt se ottaa siellä yleensä kahta koiraa kerrallaan. Siinä on se hyvä puoli että mun ei tarvi ihan niin kauaa olla autossa. Pääsen nopeemmin treenaamaan, kun ukko saa ne muut koulutettua nopeemmin.

Kyselykin on taas päättynyt... ja suurin osa on taas vastannu oikein.
Pitää tosiaan treenata joka päivä, ukko sanoo näin. Treenienhän ei tarvi tapahtua kentällä, kirja kourassa kello 18. Vaan esimerkiks me treenataan ukon kanssa päivittäin kotonakin... aamuin ...illoin...sisällä, ulkona.
Millon mitäkin ja millon missäkin. Se on semmosta "luovaa kouluttamista" niinku ukko sanoo.

Mut mä lähen suunittelee taas jotain hoffinkoukkuja, ne on vähän kun konnankoukut, mut hoffin tekemiä ja höystettynä hoffi huumorilla.

T:
Hiski The Hovawart

Viikonlopun treenausta!

Tere taas,
Viikonloppu alkaakin oleen lopuillaan ja treenattu on... niin perjantaina, lauantaina kun tänään sunnuntainakin.
Ollaan kentällä ihan oltu ja treenattu semmosta, että mä seuraan ukkoa ja katon sitä silmiin.. sekä semmosta että mä jään makaamaan tai istumaan maahan ja ukko kävelee poispäin. Sitten se kutsuu mut jossain vaiheessa luokseen.Ja mun pitää mennä sen eteen istuun. Se on kuulemma luoksetuloa. Siis mä tuun ukon luokse, eikä se mun.
Eilenkin oltiin treenaamassa siinä hirveessä räntäsateessa, ei se kyllä oikeen kivaa ollu kun mun turkki kastu nii paljo, mutta tehtiinpä kuitenkin.

Tänäänkin treenattiin tunti kentällä, oli ihan kivaa, kun ukko leikkii mun kanssa välillä aina mun patukoitten kanssa.
JA taas välillä tehään kaikkee.
Aamupäivällä käytiin pellolla kattoo ketun ja jäniksen jälkiä, niitä on ihan pirusti tuolla. Mä en tiedä, koska ne meinaa jättää nää mun kulmnat rauhaan.

Mut ei nyt muuta.... palataan taas jossain vaiheessa viikkoa.

T:
Hiski The Hovawart

Treeniä ja pakkasta

Joo-o.. luulin jo että kevät olis tullut kun kaiiki näytti niin sulavan ja rupes maa paistaa, mut ei, tulikin uuestaan lunta ja pakkasta. Ei oo kivaa ollenkaan, kun pitäs päästä jäljestään sulalle maalle, ukko sano ja mä uskon sitä.

Ollaan normi kotitreenien lisäks käyty keskiviikkona ja tänään torstaina kentällä.
Eilen oltiin ihan vaan kattelemassa muita koiria siellä. Siellä oli yks tosi hyvän hajunen tyttökoirakin, mut ukko ei päästäny mua sen lähelle. Se oli kokoajan remmissä, kun sillä oli se juoksu. Eli olis ilmeisesti juossu johonkin jos se ei olis ollu kiinni.

Noh... tänään sitten oli taas perinteiset PK-treenit.... tai niin mä luulin... Ukko vetikin ässän hihasta ja opasti kahta koiraa kerrallaan siellä ja molemmille "yksityisopetusta".
Oli kiire kattoon noita meiän lauman pienimpiä. Ihan ok se meni, eikä munkaan tarvinnu olla autossa kauaa. alle kaks tuntia tällä kertaa, mikä on tosi hyvä.
Treenattiin me ukon kanssakin ja kaikki oli kattomassa.

Se pikkuipana mistä on tuolla alempana kuvia, niin sekin treenas jo. Se on aika hyvä, vielä kun se sen emäntä kuuntelis ukkoo paremmin. Tosi hyvin niillä kyllä menee, haasteena on ehkä enemmän toi täyskäännöksen ja käännöksen erottaminen ;)
Mut hyvä ja kehityskelposia ovat...molemmat.
Kiva nähä kun meiän kentällä on hovawartteja.... ja toimivia sellasia.

Mut palataan taas... katotaan mitä viikonloppuna tapahtuu.

T:
Hiski The Hovawart

OHO...taas meni viikko

No jo.... Viikko meni taas niin etten meinannu huomata...höh.
Yritän parantaa tapani ja päästä kirjottaa useemmin.

Tapahtumia on ollut vaikka kuinka.
Keskiviikkona oltiin kentällä ihan vaan hiukan treenamassa seuraamista ja kattelemassa toisia koiria.
Se pikku hoffi Jenikin oli siellä. Siitä on hyvää vauhtia tulossa ihan kelpo Hoffi.
No torstaina olikin sitten taas pitempi rupeama, kun oli ukko treenamassa muita ja mä olin taas viimesenä treeni vuorossa. Otettiin vaikka mitä... hyppyä...seuraamista...maahanmenoa...seisomista... ja eteenmenoa. Ihan ok meni ja ukko oli tyytyväinen, kauheen väsyny vaan, kun se aina joutuu ohjaan ensin muita 2-3 h ja sitten vasta mun kanssa pääsee tekeen.

Tänään meillä oli sitten kentällä semmonen TOTO-juoksu. Siellä oli 30 koiraa (joista 3 hoffia + Jeni, joka ei kyllä vielä juossu) eli 27 muutakin koiraa.
Meillä oli tosi kiva päivä...

Koira vietiin aina sinne toiseen päähän kenttää ja sitä piti joku pannasta kiinni. Sitten sen koiran ukko tai emäntä lähti juoksee ja huuti ku rajaryssä mennessään ... NOH - vähän ennen ku se ohjaaja oli maalissa, päästettiin aina koira irti ja laitettiin kello käymään ja kun koirakin oli maalissa, sammutettiin kello.

Meillä oli tosi hauksaa ja kerrankin ihmisetkin joutu juokseen.

No... kun tultiin sieltä nii käytiin ukon kanssa vielä tuolla pelloilla hiukan juoksee, kun jäi tota purkaamatonta hoffi energiaa vielä.

Tossa vielä kuva kun mä lennän.


Kiitokset Ritvalle kuvauksista. mut nyt hyvää yötä.

T:
Hiski The Hovawart