lauantai 16. elokuuta 2014

Moro vaan.

Terveppä taas pitkästä aikaa.
Paljon on kerenny tapahtuun, mutta kun ei kerkee kirjotteleen.
Ukko on ollu kesälomilla ja ollaan jälestetty, oltu Terviksellä ja vaikka mitä. Ja ennen kaikkea... Iitalla oli juoksut.
Mä en saannu olla viikkoon sen kanssa missään tekemisissä, enkä edes samassa tilassa. En pystynny syömäänkään kolmeen päivään, niin kovin pisti Hiski poikaa laulattamaan.
Vaikkakaan ukko ei arvostannu mun yöllisiä serenadeja Iitalle lainkaan, ihme tyyppi.
Noh, nyt se ei enää oikeestaan edes kiinnosta mua koko Iita, se meni ohi yhtä-äkkiä kuin alkoikin.

Mä täytin vuosiakin tossa, oon nyt 8 vuotias. Niin se aika vaan vierii.
Vietettiin me oikeen synttäreitäkin, tulihan musta "veteraani" näyttelykehiä ajatellen ja on ukko mut pariin vetskukehään laittanutkin jo. Niistä lisää jos jotain kerrottavaa ilmenee.

Vähänkö oon ylpee mun pojasta Rokasta. Se korkkas elämänsä ensimmäisen TOKOn Terviksellä ja helteisessä kelissä sai kolmos tuloksen, se on hyvä saavutus jo sinänsä. Mutta se poikapa yllätti mua lisää. Viikko sen jälkeen se meni elämänsä toiseen TOKOon ja sai ykköstuloksen Karkkilasta. Tais olla 170,5 pistettä, että oli sitten aika reilusti ykkönen. On se hieno "poika".
Eikä se poju siihen lopettanu. 14.8 se kävi Forssassa AGIkisoissa ja pokkas sieltä puhtaan radan ja aikaa jäi kymmenen sekuntia. Sehän tarkotti sitä että kun se oli kolmas nollarata, niin poju nousi AGIssa kakkosiin. Kyllä saa olla ylpeä siitä ja sen perheestä. Se kun on pokannut jo pari sertiäkin. Eli se on komee ja tekevä koira... ihan niinkun emänsä ja isänsäkin.

No joo, Terviksellä mun kasvattaja Tupu pyysi ukolta että mä tulisin vielä kasvattajakehäänkin. Siinä oli myös mun sisko sen pentu ja 1 mun velipuoli. Oltiin sen verran komee ryhmä että meidät 4 valittiin kasvattajaluokan voittoon, aika kova juttu maailman suurimassa hoffitapahtumassa.
Ukko otti pokaalista kuvankin oikeen.

Joo, eihän tuota olisi saanut ilman muita, että en mä yksin sitä saavuttanut mutta.... ei noitakaan ihan joka pojan kaapissa sitten ole.

Jälestetty ollaan tosiaan jonkun verran ja onpa tässä käynny mun tyttären Aadan pentujakin pari kylässä. Ne olikin melkosia tapauksia. Jalkaa riittää tytöillä, mutta hyvin käyttäytyivät. Kivan olosia pentuja siis. Parista ei juuri ole kuulunut mitään, sääli, olis kiva nähä niitäkin. Ukko kyllä sano että se yrittää järjestää tapaamisen nyt syyskuun lopulle, jos kaikki pääsis kattomaan. Olis kyllä kiva nähä niitä kaikkia.

Tossa kuva kun oltiin yks päivä ukon kanssa viettämässä laatuaikaa, se on parasta aikaa se. Me ollaan vähän semmosia yksinäisiä susia...molemmat.


palataanhan taas astialle.

T:
Hiski The Hovawart