maanantai 19. toukokuuta 2014

Hiski poika jälestää

Tere,
Se on semmonen juttu että kun meikäläinen ja ukko rupee jälestää, niin siinä mennään intensiivisesti nenä kiinni turpeessa ja esineet löytyy.
Oltiin Hannan, Ukon ja muutaman kaverin kanssa lauantai ehtoolla metässä. Oli pakko päästä tuulettumaan välillä niistä mun lapsenlapsista ja lapsesta (aadasta). Vaikka kaikki kivoja onkin ja lapsenlapset istuvat aina hyvinkin suorassa rivissä kun käyn moikkaamassa niitä, niin tarvin mäkin kyllä laatuaikaa.
Noh me ajettiin johkin jumalan selän taakse mehtään ja ukko kävi tallomassa Iitalle jälen. Hanna otti sen ja mä jäin autoon. mua kyllä hiukan otti päähän, mutta aattelin että kai se munkin vuoro tulee.
Hannan kävikin talloo mulle jälen ja piilotti sinne semmosia nahka paloja 3 kpl.
Ukon kanssa mentiin sitten hakeen ne sieltä pois ja löytyhän ne, piru että se oli mukavaa.
Tossa on Hannan ottama kuva kun löysin janalta jälen :)

Olihan Ukon pakko ottaa taas se virallinen pönötyskuvakin, en oikeen olis malttanu mutta ollaan ny kun käsketään.
Meissä uroksissa on se hassu juttu... että mehän vaan komistutaan kun ikää tulee lisää ;)

Joo kakarat kasvaa kovasti, vaan kyllähän ne syökin. ei ne juuri muuta teekkään kun syö, nukkuu ja välillä leikkivät. ilmeisen väsyttävää tuo leikkiminen on vielä tuollaselle reilu pari kiloselle, mutta eiköhän ne siitä vielä hoffiks kasva. On niillä jo pikkusen tullu hoffimaisia piirteitä.
Ilmeisen ihanaa on elämä :) maha täys ja lämmintä.
Tää yks on kyllä eehkä kaikkein hymyilevin pötköttelijä. se kun saa tuon kupunsa täyteen, niin johan alkaakummasti ramaseen.




Joo ei tässä kummempia.
Palaillaan taasen astialle pikkuhiljaa.

T:
Hiski The Hovawart




tiistai 13. toukokuuta 2014

Ukon kanssa aikaa

Terveppä taas,
Ukon kanssa vietettiin eilen laatuaikaa ja se oli kivaa.
Heiteltiin frisbiitä ja touhuttiin, se oli kivaa.
Täällä kävi todella fiksuja pennunkatsojiakin, ne meinaan halusi ehdottomasti nähdä mut.
Ne oikeen tunti ja tieti musta paljon, se oli aika hienoo. On kiva että joku osaa arvostaa meiän touhuja. Mä näytin niille hyvin korrektia käytöstä vaikka osaanhan mä olla pikkupentukin vielä ;)
Pentuja katselin yks päivä, jösses mitä rääpäleitä vaikka alkavatkin jo näyttää koirilta. Siellä on yks pentu aikapaljon mun näkönen, sen nimi on Mörö. Saas nähä tulleks siitä yhtä fiksu kun mä.

Lenkkeiltykin ollaan Hannan kanssa ja kyllä se kivaa on mennä haipakkata pitkin kylän raittia.
Pennut pitää välillä semmosta meteliä, etten meinaa saaha nukutuksi, mutta kyllä se siitä. Mä heitän kyljelleen ja rupeen kuorsaan :)

Mutta sellasta, ei tässä kummempia taas, palataan taas astialle.

T:
Hiski The Hovawart

maanantai 5. toukokuuta 2014

Muisteloa

Nyt kun noita pikku kerpuuseja eli tyttären pentuja on tässä kotona, niin tuli omakin nuoruus mieleen.
Monessa sopassa meiät on ukon kanssa keitetty ja pari lientä on vielä juomati.
Mun historian varmaan kaikki tietääkin, me ollaan ukon kanssa tiimi. Molemmat ollaan toisestamme tuollainen tehty mitä ollaan. Tätä on vaikea selittää.
Eilen juteltiin ukon kanssa illalla, ne on niitä parhaita hetkiä ja pysyy muistoissa iäti. Istutaan ja ukko puhuu mulle elämän asioita, tulevia ja menneitä. Minä kuuntelen ja joskus kerron mielipiteenikin.
Eilen ukko sano että mä alan näyttää vähän vanhalta. Eihän se itekkään mikään poikanen enää ole, mutta oikeessahan se on. 2 vanhaa jäärää, ukko ja minä. Siks me varmaan tullaan niin hyvin juttuunkin.
Laitan tohon alle linkin videosta minkä ukko teki musta.. se kuvaa aika paljon mun elämää. Yhdessäoloa ja välillä jopa treeniä ja joskus saavutuksiakin.

Erinomaista kevättä kaikille ja palataan astialle.

http://youtu.be/9decsZ-ojlI

T:
Hiski The Hovawart

perjantai 2. toukokuuta 2014

Meteliä talossa

Joopa joo...
Mulla on ollu hiukan kiire, kun tuo mun tytär Aada synnytti ne pikku kerpuusit tänne meille.
Eli virallisesti mä olen nyt pappa, vaikka olenkin nuori ja vetreä poika vielä.
Tuolta laatikosta kuuluu välillä sen päivänen meteli, kun ne huutelee emäänsä sinne syöttämään niitä.
Ukko ei oo kerenny tekeen juuri muuta kun hoitamaan Aadan kanssa pentuja... HMH sanon minä.
Me ei olla Iitan kanssa päästy vielä niitä edes katsomaan, että mitä ihmeellistä niissä nyt on kun niitä pitää kokoajan katella. Hanna onneks käyttää meitä ja ukko saa keskittyä tohon hommaansa.
Ukko sano että ne on aika veijarin näkösiä. Laitan tohon pari kuvaa niistä.


Kyllä ne ehkä pikkuhiljaa alkaa hoffia jo muistuttamaan. Vaikkakin hyvin vähän jos minuun vertaa... mokomatkin rääpäleet. No joo, kait niistä tulee ihan komeita hoffeja vielä, onhan niissä murunen minuakin vielä :)
Siinä saattais olla vapaanakin niitä, joten kannattaa kysellä ukolta niitä. Tiedot löytyy www.dagdahoff.com sivulta.

Mulla ei nyt muuta, palataan astialle taasen.

T:
Hiski The Hovawart