Se on semmonen juttu että kun meikäläinen ja ukko rupee jälestää, niin siinä mennään intensiivisesti nenä kiinni turpeessa ja esineet löytyy.
Oltiin Hannan, Ukon ja muutaman kaverin kanssa lauantai ehtoolla metässä. Oli pakko päästä tuulettumaan välillä niistä mun lapsenlapsista ja lapsesta (aadasta). Vaikka kaikki kivoja onkin ja lapsenlapset istuvat aina hyvinkin suorassa rivissä kun käyn moikkaamassa niitä, niin tarvin mäkin kyllä laatuaikaa.
Noh me ajettiin johkin jumalan selän taakse mehtään ja ukko kävi tallomassa Iitalle jälen. Hanna otti sen ja mä jäin autoon. mua kyllä hiukan otti päähän, mutta aattelin että kai se munkin vuoro tulee.
Hannan kävikin talloo mulle jälen ja piilotti sinne semmosia nahka paloja 3 kpl.
Ukon kanssa mentiin sitten hakeen ne sieltä pois ja löytyhän ne, piru että se oli mukavaa.
Olihan Ukon pakko ottaa taas se virallinen pönötyskuvakin, en oikeen olis malttanu mutta ollaan ny kun käsketään.
Joo kakarat kasvaa kovasti, vaan kyllähän ne syökin. ei ne juuri muuta teekkään kun syö, nukkuu ja välillä leikkivät. ilmeisen väsyttävää tuo leikkiminen on vielä tuollaselle reilu pari kiloselle, mutta eiköhän ne siitä vielä hoffiks kasva. On niillä jo pikkusen tullu hoffimaisia piirteitä.
Tää yks on kyllä eehkä kaikkein hymyilevin pötköttelijä. se kun saa tuon kupunsa täyteen, niin johan alkaakummasti ramaseen.
Joo ei tässä kummempia.
Palaillaan taasen astialle pikkuhiljaa.
T:
Hiski The Hovawart
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti