Rauhallista eloa

Rauhallista eloa täällä meilläpäin. Ei olla oikeen tehty mitään erikoista, hiukan treenailtu ja vietetty kesää.
Sunnuntaina oltiin uimassa tuossa joella, ja Wilmaa narutin oikeen kunnolla. juoksentelin semmosta lankkua pitkin edes takas joen toiselle puolelle ja Wilma kun ei uskaltannu tulla lankulle, joutu aina uimaan mun perässä :), Siitäs sai.
Iitakin oli mukana mutta se tuli siihen lankulle, joten en sitä saannu molskautettua jokeen. Kävin mä itelin uimassa vähän, mutta en niin hirveen montaa kertaa.
Maanantaina oltiinkin sitten tuolla alapelloilla juoksentelemassa Iitan ja Wilman kanssa, kivaahan se oli vaikka meinas hermo välillä mennäkin. Tiistai meni agility hommissa ja treenit alkoi olemaan viimeisimpiä yleistreenejä tuossa joukossa. Kiitokset Hannalle ohjauksesta ja Marjulle osaavasta opetuksesta. Vaikka kyllä mäkin sain Marjua opetettua... Marju oppi hoffien ajattelusta paljon :D

Tossa on videon pätkää siitä mihin on tultu. Aika tarkkaan 3 vuotta sitten kun ensikerran lajia kokeilin, hyppäsin puomilta Hannan niskaan, saatoin suorittaa esteen tai pari ja menin sitten ukon viereen. Nyt ollaan viimesessä luokassa.

Eilen oltiinkin sitten Suomen Harrastekoirien treeneissä. Siellä oli 8 hoffia, 1 rotikka, 2 parsonia ja 2 chihua. Minkähän takia noi hoffit kerääntyy ukon treeneihin :)
Noh se on ihan hyvä... ukko tuleekin niiden kanssa ihan ok juttuun, hoffeilla ja ukolla on joku sama kieli, molemmilla kolisee vissiin yhtä kovin ämpärissä.

Noh ei tässä kummempia, kuten kuvasta näkyy välillä sataa vettäkin ja turkki kastuu, mutta eipä tuo haittaa aina oon kuivannukin. Palataanhan taas astialle......

T:
Hiski The Hovawart

Moro taasen

Kesällä on ilmeisesti enempi aikaa, kun kerkee kirjotteleenkin useemmin. Me ollaan nyt huilattu SM-kisojen jälkeen kivasti. Sunnuntaina ja maanantaina oltiin vaan ihan siinä piha mettikössä ja tiistaina käytiin Hannan kanssa agility treeneissä.
Eilen oltiin Iitan ja ukon kanssa tottistelemassa ja täytyy sanoo että on se kakara 20 viikkoseksi aika taitava jo.

 

Tän kuvas Tuukka 9 v .

Noh, onhan siinä vielä paljon koulutettavaa, mutta noin pieneks kakaraks aika hyvin se vetää.

Muutenkin se on aika kiltti ja mukava pentu, saas nähä mitä siitä tulee joskus...koskaan ei tiedä.

No tottisteltiin me ukonkin kanssa jonkun aikaa ja Tuukka kuvas senkin, kiitos siitä Tuukalle.

Ihan semmosta pientä ja rauhallista "hallintaa", niikun ukko asian ilmasi ja hauskan pitoa.

 

 No tommosta meillä nyt, eli hiukan huilaillaan tässä kovien rutistusten jälkeen. Tää on ollu melkosta lentoa taas tää alku vuosi.

Mutta palataan astialle, eihän sitä tiiä koska taas oikeen tehään jotain kerrottavaakin.

T:

Hiski The Hovawart

Hiski liitää

Tere taas.... tossa ilmottelinkin jo että mulla saattaa olla taas kohta kirjotettavaa. No onhan sitä.
Me oltiin lauantaina 16.6.2012 Agilityn SM-joukkuekisassa. Osa saattaa ajatella että "pikku juttu" ja teinkö tuloksen jne. Mutta hei.... viimesen kymmenen vuoden aikana on Suomessa rekattu noin 1500-2000 hoffia ja Suomen Hovawart ry:n edustusjoukkueseen ei saatu kun 3 koiraa. Eli ei se ehkä ihan niin helppoa ole kun päältäpäin näyttää. Viisikin olisi saanut olla mutta minimi oli 3. Meiän joukkuessa oli 3 urosta, eikä tosiaan mitään eilisen teeren poikia oltu. Mäkin olen sentään kohta jo 6 ja olin joukkueen nuorin. Joukkue oli seuraavanlainen:  Mia & Jermu 7v, Kirsi & Wudi 9 v ja Hanna & Hiski 6v. Mä haluun erikseen vielä kiittää koko joukkuetta, joukkueen johtajaa Alasta, sekä Suomen Hovawart ry:tä ja muita jotka oli osallisena tähän mahdollisuuteen, mutta joista ei ehkä ole tietoa ihan niin tarkkaan. Suurimman kiitoksen multa ja ukolta saa kuitenkin Hanna, joka on mun kanssa lajia harrastanut ja kaiken mahdolliseksi tehnyt. Meiän joukkueessa oli erinomainen henki ja tilaisuus oli todella hieno. Kuvasta näette että yleisöä oli jonkun verran. Noh, se ei juurikaan haittaa minua ainakaan. Mähän menen agilityä jos menen, oli katsojia sitten yks tai tuhat.

Meiän joukkueen muut jäsenet oli jo olleet radalla, me hoidettiin Hannan kanssa tota ankkurin paikkaa. Muille jäsenille oli tullut ilkeä hylky radalta aiemmin, se kun tulee agilityssä todella helposti. Ukko jännitti kehän vierellä käsi täristen kameran kanssa. En tiiä mikä sitä jännitti, mähän oon Hoffi ja osaan asiani, mua ohjaa Hanna joka kanssa osaa asiansa.
No me lähettiin suoritukseen koko kansan katseiden alla, tossa vaiheessa kun mennään koirakko kerrallaan enää ja kaikki tuijottaa sitä yhtä kehää. Kaikki meni hyvin ja Hanna pääsi hienosti mua karkuun pitkin rataa, se näytti mulle selkeesti aina mihin piti mennä ja minähän menin. Yhen hypyn jälkeen katoin sitten väärin ja menin kohti puomia...Hanna huutaa jotain, mutta mä en kuule hyvin kun koko yleisökin huuti tyyliin "noooouuuuu......" ja tommosesta määrästä ihmisiä lähtee kauhee ääni. No mä olin varma että Hanna sano "ota" ja menin sitten lätkäsemään tassuni puomin kontaktille. Se oli kuulemma hylkäävä virhe, ei ollutkaan puomin vuoro. No mun mielestä mä kuitenkin otin sen kontaktin niin hienosti, että heilutin oikeen häntääkin siinä seistessä ja yleisönkin mielestä se oli hieno kontakti, koska ne nauro mun puuhkistelulle. Me jatkettiin kuitenkin sen jälkeen rata hienosti loppuun ja oltiin Hannan kanssa maalissa yhtaikaa melkeen. Hanna oli tosi tyytyväinen, Ukko oli tyytyväinen, joten... mäkin olin tyytyväinen. Päivä oli pitkä ja kuuma, lämpöö oli varjossakin yli 25 saati sitten auringossa. Lähettiin ajamaan Tikkakoskelle kello 5 aamulla ja mun suorite oli kello 14:30, joten odottelin autossa ja paikalla yhteensä 9 ja puol tuntia. Ja silti vedän hymyssä suin sutjakkaasti renkaastakin läpi.

Lajia oon harrastanut nyt 3 vuotta ja tässä sitä ollaan kolmosissa ja SM-joukkue kisassa. Aika kova veto näin muiden harratusten ja lajien keskellä. Nää oli kolmannet SM-joukkue kisat mulle jo. Oon kaks kertaa aiemmin ollu TOKOn joukkuessa. Mikähän laji seuraavaks ;) Tää on ollu jo nyt niin mahtava vuosi eikä vielä ole mennyt edes puolta vuotta. Ukko rupee olemaan sanaton mun saavutuksista, on käyttöä ja näyttöä. Ukko käski vielä kirjottaa tähän terveiset että: 
"Tuhannet kiitokset avovaimo Hannalle, olet tehnyt ison työn agilityn parissa Hiskille. Sanat tai teot eivät riitä kertomaan kiitollisuuttani eikä arvostustani. Olet myös tehnyt ison työn vielä vahvistamatonta C.I.E tä varten, järjestit kaikki matkat erinomaisesti ja olet toiminut tukenani matkamme varrella. Ilman Sinun apuasi Hanna me emme olisi tässä, joten tuhannet ja tuhannet kiitokset. T: Ate"


No niin tuossa on ukonkin terveiset... hiukan ihmetyttää miks sen pitää tulla saneleen mitä mä kirjotan blogiini. olisinhan mä itekin ton kirjottanu. Mutta koska ukko kerkes ensin niin mä kiitän sitten nyt: Kiitos Hanna kaikesta... lupaan olla nappaamatta hampailla enää vasempaan pak...

Noh katotaan nyt :)

Tuossa kuva kun tullaan maaliin... SM:t siis takana. Ja nyt Hiski The Hovawart huilaa...ainakin hetken.
Palataanhan taas astialle.... kun keretään!!!


T:
Hiski The Hovawart

Latviassakin on käyty !

Lähettiin sitten reissuun viime perjantaina. Ihmettelinkin jo että miks Wilma meni hoitoon torstaina ja Kati tuli meille yö kylään  Pimun kanssa. Selvishän se aamulla neljän aikaan. Hanna, ukko, Tuukka, minä, Kati ja Pimu lähettiin Latviaan.
Ollaan ennenkin oltu Pimun kanssa laivalla, sillon joulukuussa kun käytiin Liettuassa.
Ajomatka kesti jokusen tunnin, mutta pysäheltiin aika-ajoin juomaan ja jalotteleen. On se melkonen kulttuuriero koirallekin tuo lahden ylitys ja sen jälkeiset maat.
Mä sain nukkua Tuukan ja ukon kanssa samassa huonessa. Hanna, Kati ja Pimu nukku toisessa huoneessa. Lauantaina käytiin paikallisessa kansainvälisessä koiranäyttelyssä. mä vähän possuilin ukon kanssa ja esiinnyin huonosti, noh ukkokaan ei oikeestaan vaatinut multa mitään esiintymistä niin en viittinyt esiintyä. Ukko oli kuumeessa ja siks vähän höynäytettävissä ja minähän käytän heti mahdollisuuden hyväkseni. Tuomari sanoi että saisin liikkua tehokkaammin ja että ylälinja saisi olla suorempi. Mä vähän löstin siinä seistessä ja näytin muutenkin surkeelta, eikä ukko käskenny muuten oleen, niin ajattelin kokeilla tämmöstä välillä. Tuomari sanoi että olen erinomainen (tiesinkin sen jo) ja että sertin arvoinen, sekä antoi Latvian sertin ja sanoi että olin VSP. VSP= vastakkaisen sukupuolen paras. Se sano että yks kivan näkönen merkkari tyttö oli nätimpi.. ja olihan se.. munkin mielestä kaunis tyttö ;)
Ukko oli jostain syystä pettynyt näin hyvään tulokseen ja olin hiukan ihmeissäni. Mä annoin sille pari nuolasua naamaan, mutta se ei oikeen jaksannu hymyillä siitäkään.
Illalla sitten taas käytiin hotellin viereisessä puistossa juoksemassa ja treenattiin hiukan esiintymistäkin. Ukko väitti että mä en saa syödä niitä siellä juoksevia lattiamoppeja.
No...ei sitten. Ja kun tästä asiasta päästiin yli alkoi ukkokin jo hymyileen. Illat oltiin enemmän hotellilla, välillä mä olin yksin ja välillä mulla oli seuraa. aika-ajoin käytiin kävelyllä ja nukuttiin. Ukko alkoi paranemaan ja sunnuntaina mentiin uudestaan siihen samaan halliin toiseen näyttelyyn.
Tällä kertaa tuomari sanoi että mulla sais olla isompi pää?? Mutta nyt seisoin ryhdikkäästi ja liikuin niinkuin ukko käski, niin lapussa lukeekin että erinomaiset liikkeet ja ylälinja :) niin se muuttuu kun vähän skarppaa. Nyt uomari sanoi että olen taas erinomainen ja että sertin arvoinen, sekä antoi Latvian sertin ja sanoi että olin VSP, lisäksi saatiin sellanen valkonen ruusuke ja lappu jossa luki CACIB. Ja se oli se mitä haettiin, koska kun se tuli niin koko meidän ryhmä sekosi ihan totaalisesti. Näin mä muutaman kyyneleenkin ja ukkokin hymyili ja halas mua kokoajan. Se meni ihan sekasin kanssa siitä ruusukkeesta ja sano että "kiitos...se oli siinä" !! Pienestä se on kiinni näköjään.
Eli latvian reissusta tuli: 2 X VSP, 2 X LAT CAC, 2 X EXC & SQ ja 1 X CACIB. Ukko soperti mulle jotain että nyt mä oon vahvistusta vaille C.I.E, eli kansainvälinen näyttelyvalio. Siihen vaaditaan 4 CACIBIA kolmesta eri maasta. mulla on niitä 5 ja kolmesta eri maasta.
Tän sunnuntain näyttelyn jälkeen lähettiin ajamaan takas kotiin, taas pysäheltiin ja juotiin sekä jaloteltiin aika-ajoin. Kaikki oli väsyneitä, niin minä ja Pimukin. oltiin vasta 2 aikaan yöllä kotona ja olipas kiva nähä pikku Iitakin pitkästä aikaa, Wilma tuli seuraavana päivänä kotiin. Oli mulla niitä ikävä vaikka ne vähän hönöjä onkin, mutta onhan ne sentään mun laumaa.
Alla on kuva meiän latvian tuliaisista. Hyvin kuulemma meni ja nyt odotetaan jotain vahvistusta. Ne ilmeisesti haluaa vahvistaa maailmanlaajusesti että mä oon ERINOMAINEN koira. tottaki olen...mä olen Hovawart.

Palataanhan taas astialle... mä luule että on taas kohta jotain uutista ;)

T:
Hiski The Hovawart