Me oltiin lauantaina 16.6.2012 Agilityn SM-joukkuekisassa. Osa saattaa ajatella että "pikku juttu" ja teinkö tuloksen jne. Mutta hei.... viimesen kymmenen vuoden aikana on Suomessa rekattu noin 1500-2000 hoffia ja Suomen Hovawart ry:n edustusjoukkueseen ei saatu kun 3 koiraa. Eli ei se ehkä ihan niin helppoa ole kun päältäpäin näyttää. Viisikin olisi saanut olla mutta minimi oli 3. Meiän joukkuessa oli 3 urosta, eikä tosiaan mitään eilisen teeren poikia oltu. Mäkin olen sentään kohta jo 6 ja olin joukkueen nuorin. Joukkue oli seuraavanlainen: Mia & Jermu 7v, Kirsi & Wudi 9 v ja Hanna & Hiski 6v. Mä haluun erikseen vielä kiittää koko joukkuetta, joukkueen johtajaa Alasta, sekä Suomen Hovawart ry:tä ja muita jotka oli osallisena tähän mahdollisuuteen, mutta joista ei ehkä ole tietoa ihan niin tarkkaan. Suurimman kiitoksen multa ja ukolta saa kuitenkin Hanna, joka on mun kanssa lajia harrastanut ja kaiken mahdolliseksi tehnyt. Meiän joukkueessa oli erinomainen henki ja tilaisuus oli todella hieno. Kuvasta näette että yleisöä oli jonkun verran. Noh, se ei juurikaan haittaa minua ainakaan. Mähän menen agilityä jos menen, oli katsojia sitten yks tai tuhat.
Meiän joukkueen muut jäsenet oli jo olleet radalla, me hoidettiin Hannan kanssa tota ankkurin paikkaa. Muille jäsenille oli tullut ilkeä hylky radalta aiemmin, se kun tulee agilityssä todella helposti. Ukko jännitti kehän vierellä käsi täristen kameran kanssa. En tiiä mikä sitä jännitti, mähän oon Hoffi ja osaan asiani, mua ohjaa Hanna joka kanssa osaa asiansa.
No me lähettiin suoritukseen koko kansan katseiden alla, tossa vaiheessa kun mennään koirakko kerrallaan enää ja kaikki tuijottaa sitä yhtä kehää. Kaikki meni hyvin ja Hanna pääsi hienosti mua karkuun pitkin rataa, se näytti mulle selkeesti aina mihin piti mennä ja minähän menin. Yhen hypyn jälkeen katoin sitten väärin ja menin kohti puomia...Hanna huutaa jotain, mutta mä en kuule hyvin kun koko yleisökin huuti tyyliin "noooouuuuu......" ja tommosesta määrästä ihmisiä lähtee kauhee ääni. No mä olin varma että Hanna sano "ota" ja menin sitten lätkäsemään tassuni puomin kontaktille. Se oli kuulemma hylkäävä virhe, ei ollutkaan puomin vuoro. No mun mielestä mä kuitenkin otin sen kontaktin niin hienosti, että heilutin oikeen häntääkin siinä seistessä ja yleisönkin mielestä se oli hieno kontakti, koska ne nauro mun puuhkistelulle. Me jatkettiin kuitenkin sen jälkeen rata hienosti loppuun ja oltiin Hannan kanssa maalissa yhtaikaa melkeen. Hanna oli tosi tyytyväinen, Ukko oli tyytyväinen, joten... mäkin olin tyytyväinen. Päivä oli pitkä ja kuuma, lämpöö oli varjossakin yli 25 saati sitten auringossa. Lähettiin ajamaan Tikkakoskelle kello 5 aamulla ja mun suorite oli kello 14:30, joten odottelin autossa ja paikalla yhteensä 9 ja puol tuntia. Ja silti vedän hymyssä suin sutjakkaasti renkaastakin läpi.
Lajia oon harrastanut nyt 3 vuotta ja tässä sitä ollaan kolmosissa ja SM-joukkue kisassa. Aika kova veto näin muiden harratusten ja lajien keskellä. Nää oli kolmannet SM-joukkue kisat mulle jo. Oon kaks kertaa aiemmin ollu TOKOn joukkuessa. Mikähän laji seuraavaks ;) Tää on ollu jo nyt niin mahtava vuosi eikä vielä ole mennyt edes puolta vuotta. Ukko rupee olemaan sanaton mun saavutuksista, on käyttöä ja näyttöä. Ukko käski vielä kirjottaa tähän terveiset että:
"Tuhannet kiitokset avovaimo Hannalle, olet tehnyt ison työn agilityn parissa Hiskille. Sanat tai teot eivät riitä kertomaan kiitollisuuttani eikä arvostustani. Olet myös tehnyt ison työn vielä vahvistamatonta C.I.E tä varten, järjestit kaikki matkat erinomaisesti ja olet toiminut tukenani matkamme varrella. Ilman Sinun apuasi Hanna me emme olisi tässä, joten tuhannet ja tuhannet kiitokset. T: Ate"
No niin tuossa on ukonkin terveiset... hiukan ihmetyttää miks sen pitää tulla saneleen mitä mä kirjotan blogiini. olisinhan mä itekin ton kirjottanu. Mutta koska ukko kerkes ensin niin mä kiitän sitten nyt: Kiitos Hanna kaikesta... lupaan olla nappaamatta hampailla enää vasempaan pak...
Noh katotaan nyt :)
Tuossa kuva kun tullaan maaliin... SM:t siis takana. Ja nyt Hiski The Hovawart huilaa...ainakin hetken.
Palataanhan taas astialle.... kun keretään!!!
T:
Hiski The Hovawart
1 kommentti:
Täällähän silmät ihan kastuu kun olitte niin kauniisti minusta kirjoittaneet - voi miten rakkaita olettekaan ja tiiminähän me mennään aina eteenpäin. Kiitos Ate ja kiitos Hiski :) !
Lähetä kommentti