Missäs se viipyy?

Iita on tullut taloon! Lunta on tullut! Vettä on tullut! Joutsenia on tullut! mutta missäs se kevät viipyy hä?
Me haluttas jo ukon kanssa alkaa jäljestään. Iita ja Wilmakin haluis jäljestää ja tuolla lumessa mitään pysty tekemään. On tää aina vaan yhtä tylsää tää kesän oottaminen.
onneks se sentään vissiin tulee, mä pääsen taas uimaan oikeen urakalla.
Mun pitää varmaan opettaa tuo Iitakin uimaan. Opetin aikoinaan yhen toisenkin hoffin uimaan, mutta eipä nuo enää asiaa muista. Kiittämättömiä. Me ollaan ukon kanssa muutenkin kyllästytty kiittämättömiin ihmisiin, onneks niitä ei kaveripiirissä enää ole :)
Me ollaan aikapaljon leikitty Iitan kanssa, se tyttö on vähän tiukka tytsy repii leluja. Roikkuu se välillä mun huulissa ja hännäsäkin, mutta pennut on semmosia. Tänä aamuna kyllä jouduin vähän ärähtään sille. Nukuttiin ukon sängyn vieressä kaikki 3 ja Iita tuli 10 minuuttia ennen herätyskellon soittoa repiin mua. Ärähin vähän, se pakitti ja jatko, ärähin uudestaan että olis hiljaa jotta ukko saa nukuttua, se vaan alotti taas. Sitten jouduin ärähtään niin että lopetti varmasti.
No kyllä se oppii, onhan se mun ja ukon koulutuksessa.

Ei tässä pirumpia taas, jatketaan ja palaillaan astialle.

T:
Hiski The Hovawart

Semmonen tapaus

Joopa joo... Ukko, Hanna ja pojat lähti torstaina reissuun. Kati tuli meitä hoitamaan. Mä ihmettelinkin että mikähän juttu tää on, kun yleensä aina ollaan yhessä reissussa.
No selvishän se eilen kun ne tuli kotiin. Niillä oli sitten tuo kuvan tyttö mukana, olivat hakeneet sen Ruotsista meille.
Sen nimi on Iita, ihan kivahan se on, mutta kauhean pieni vielä. Ehkä siitä tulee ihan hoffin näkönen joskus. Wilman kanssa ne tulee hyvin juttuun ja leikkivät paljon, mä en leiki kun oon sen verran arvokas herra. Ehkä sitten myöhemmin.
Kakara oli yölläkin jo ihan kiltisti ja kova työ meillä on kuulemma ukon kanssa tässä vielä. niin se ainakin mulle sano eilen, että mä saan auttaa koulutuksessa taas.
Mutta ei tässä muuta, palataan astialle ja kirjottelen kun tapahtuu jotain suurempaa taas.

T:
Hiski The Hovawart

Liitelyä

Morjes.
Me oltiin Hannan kanssa taas agility hommissakin. Hanna juoksi siellä kentällä ja näytti aina missä järjestyksessä mun pitää mennä mikäkin este. Siitä on tullu hyvä ohjaaja vai pitäskö sanoa kartanlukija. Sehän menee etukäteen kartottamaan radan, ja kattoo missä järjestyksessä esteet mennään. Sitten se suunittelee siellä sen miten mä pääsen koviten sitä rataa ja suunnittelee senkin miten meiän liikeradat ei törmäis kauheen usein. koska sillon kun mää ajan... mää ajan täysiä ja vaikka päin. Hanna on tehny ison työn ja mä haluan kiittää ukon kanssa tästä työstä. Eilen me nimittäin saatiin Hannan kanssa viimenen luva kakkosluokasta ja siitähän sitten napsahti se serti ja nyt siis kolmosiin ja viimeseen luokkaan. Eilinen sijotus 3. riitti siis luvaan, ja kun alla oli puhdas rata niin sehän napsahti sieltä.
Hanna osti mulle oikeen tupla hampparin palkaks, joten saatan mennä toistekin sen kanssa agi-hommiin.
Ukon virnuilu ja viheltely enteilee jotain... en tiiä vielä mitä... mutta ilmoon het kun tiiän. jotain jännää tässä varmaan taas tapahtuu.

Tossa kuva vielä meiän eilisestä saaliista. Paras, eli se hamppari ei selvinny kotiin asti kuvattavaksi. Sen SAATTOI syödä yks hoffi :) Mutta laitan noi tohon mitkä oli Hannalle se isompi juttu...mulle se oli se hamppari. Hannalle kuulemma toi pieni pahvinpala?!? On se outo.

Mutta ei tässä muuta....
Palataan astialle taasen.

T:
Hiski The Hovawart

Synttärihulinaa oli!

Olihan hulinaa kekaroiden kanssa. Oltiin Lohjalla hallissa yli 7 tuntia ja koko reissussa 10. Oli kakaratkin aikas loppu olleet, kun "hiukan" treenattiin. Noh se tekee hyvää tommosille vuoden ikäsille hoffeille :)

Tuhannet kiitokset Hannalle ja tuhannet onnittelut vielä Unnan ja mun pentusille. Olette nyt sitten vuoden vanhoja. Kaikista Teistä on tullut hyvin käyttäytyviä kakaroita. Ette murise ja ärhentele, teistä löytyy potkua tekemiseen ja pieni hoffi pilke silmäkulmista. Te ootte just sitä mitä hovawart parhaimmillaan on. Mä haluan myös kiittää niitä koteja joissa Teitä kasvatetaan. Parempiin koteihin ei olisi voinut edes toivoa Teitä pikku viikareita. Mä olen ukon kanssa niin ylpee Teistä, kodeista ja kakaroista.

Se musta poika Nemo (Anubis Erste) ei päässyt synttäreille, kun asuu niin pitkällä. Mutta kuvista päätellen ainakin se on hieno nuoren hoffin alku.
Nemo oli käyny ekassa näyttelyssäänkin Enossa 4.3. Saaden arvostelussa maininnan EH. Koko näyttelyssä ei jaettu EH:ta parempaa ja sen mitä ukko mulle kerto arvostelusta, niin se oli kaiklta osin hyvä. Onnea Nemo tätäkin kautta vielä.
Kaikki mun pennut on kasvannu niin isoiks, että ei ne taida enää pentuja juurikaan olla.
Onneks mulla on Wilma täällä kotona, se on melkeen kun pentu, vaikkakin silläkin on vaivansa.

Mä en tiiä mikä ukolla on, se hihittelee ja hymyilee oudosti, sillä lienee jotain mielessä taas. Kertonee kun on sen aika.
Ei tässä muuta .... palataan taas... astialle ;)

T:
Hiski The Hovawart