Hiukan oon huonosti päässy näin kesällä kirjotteleen, mulla kun on hirveesti kaikkea hommaa.
Paljon on tapahtunut en oikeen tiedä mistä alkais näitä purkaan.
Tervis oli ja meni. Olin valioluokassa ja sain ERIn. 5 koiraa yheksästä sai vaan erin joten en mä huonokaan ollu, mutta en sijottunu.
Ukon mielestä mä en juossu siinä loppurundeilla oikein :)
Ja mä todellakin yritin tavotella sitä edellä olevaa koiraa kokoajan.
Oltiin me siellä TOKOilemassakin. 2 viimestä liikettä nollasin kun se pirun kuuma musta kivituhka on aikas lämmin tämmöselle hoffille jolla on hiukan karvaa enempi ja ilman lämpötilakin tais olla liki 30.
Siinä kuvaa missä ollaan jäämässä just paikallaoloon. Hellettä piisas, kuten näkyy, läähätetään heti alkuunsa.
Tuossa mun piti taas hakee se kapula ukolle, jonka se ite heittää ... no hmh.. minähän haen.
Ja seuraamista, sitähän riittää jokaisessa liikkeessä ja liikkeiden välillä. Oikeestaan meillä oli ihan kivaa, vaikkei se ihan nappiin mennytkään.
Iita tyttökin se oli sitten elämänsä ensimmäisessä TOKOssa. Ja se likkapa nappaskin heti ykköstuloksen, on se aikamoinen tyttö.
Tossa kuva ekasta paikallamakuusta. Ukkoa tais vähän jännittää, vaikka se muuta aina väittääkin.
Iitan seuraamiset oli aika huonot, mutta.. ukko lainatakseni 160 riittää ykköseen ja se riittää mullekin ja Iita sai 165.
Näyttelyissä sitten menikin niin että Rokka ja Aada sai EH:n ja Mila pikkuinen ERIN ja SA:n
Aadasta eikä Rokasta ukko kerinny nappaa kuvaa, mutta onneks Sami kerkes Rokasta.
Tässä Mila arvostelussa:
Onnea vielä mun pikkuselle talvipäivän tytölle tätäkin kautta.
Rokka poika pisteli komeella askeleella taas ja Samin ottama kuva kertoo paljon. Maija saa pistää tosissaan jalkaa toisen eteen että pysyy pojan tahdissa.
Komeahan se tuokin vaan on... Emäänsä ja isäänsä tullu :D
Tässä kuvassa sitten pikku puuhkahäntä Iita esittelee liikeittään. Kyllä ukko on oikeessa kun sanoo että liikkuva koira on kaunis koira.
Iitahan oli muuten luokassaan kolmas ja sai elämänsä ensimmäisen tervispokaalinkin.
Hiukan polleen olonen, vaan niin on syytäkin. Noita pokaaleita ei niin vaan saakkaan maailman suurimmasta hoffien erkkarista.
No joo... se oli Tervis ja kiitokset kaikille siellä olleille. Erityis kiitos Hannalle kuvista. Ylläolevista osan on ottanut ukko, osan Sami ja suurimman osan Hanna.
No joo, lenkkeilty on ja fillarilla ukko on mua vienny. Hanna sentään kävellyttää mua suurimman osan, mutta välillä mennään kickbikella. Se on melkosen vauhikasta menoa se.
Eilen mä olin karhu testissä. Piru se oli jännää touhua. Siellä oli oikeata karhun..jätöstäkin.
Tossa kuvaa siitä otsosta, ei mikään pieni nalle olekkaan...kele... ja ihan hirvee tuijottaja
No kyllä mä sitä komensinkin, mutta en mä oikeen keksinny mitä kieltä se puhuu.
Näistä kuvista kiitos Katille, joka taas oli meiän mukana. Siitä on aina apua.
Ohessa asiasta vielä Hannan kuvaama videokin. Toi oli aika kiva testi :)
http://youtu.be/biQ86owCgZs
No eihän tässä taas kummempia, palaillaan astialle ja olkaahan ihmisiks. Mä laittelen teille jotain kysymystä tässä jonain päivänä tohon oikeelle.
T:
Hiski The Hovawart