Tervistä ja muuta vihellystä

Morjesta taas.
En oo päässy kirjottaa pariin päivään, kun ukon netti on takkuillu. Sai se tänään sen vihdoin kuntoon ja äkkiähän se oli tultava kertomaan mitä on tullu tehtyä.

NOH... Me oltiin lauantaina ja sunnuntaina Tervakoskella semossessa Hoffi tapahtumassa. Siellä ei ollu muita koiria oikeestaan ollenkaan kun vaan hoffeja, ja niitä olikin sitten muuten paljon.

No joo, siis lauantai aamuna hypättiin autoon niin minä, äijä, sen lapset ja Hanna sekä sen 2 semmosta tosi hassua koiraa. Ne on jotain sihuja tai jotain sinnepäin. Semmosia tosi pieniä.

Ok ajettiin Tervakoskelle heti aamusta ja oltiin perillä 10 aikaan lauantaina. Meillä oli kuulemma ukon kanssa TOKO-kisa. Siellä oli tuttujakin jonkun verran. Ja mun treenikamu Nasse oli kanssa kisaamassa. Onnea Nasselle tuloksesta ja Nassen ukko kertoo blogissaan oman versionsa tarinastaan.
Me kuitenkin ukon kanssa mentiin kehään ja kaikki meni silleen kohtalaisesti ukon mielestä.



Tossa kuvassa mut komennettiin kesken kävelyn maahan ja mähän menin. Sit mun pitää oottaa että ukko käy kääntymässä pidemmällä ja tulee sitten mun viereen takas ja käskee mut istuun.
En oikeen tiiä miks tää tehään näin, mut mähän teen kun kerran ukko käskee.

No homma eteni tasasesti vaihtelevin pistein ja ukko oli hiukan huolestuneen olonen. Ehkä se kuumuus vaikutti tai se että meillä ei ollu semmosta "fiilistä" siinä tekemisessä. Me tehiin molemmat, mutta ei kumpikaan nauranut niinkun yleensä. Jotenkin semmonen ilosuus puuttu.

Noh, mentiin normaalin ALO kaavan mukaan kaikki ja viimesenä oli hyppy, josta Hanna ottikin kuvan.

No siis homma meni niin, että saatiin 173,5 pistettä eli ALO ykkös tulos. Minen niistä mitään ymmärrä, mutta ukko sano että se oli ok. Mutta ei se ollu sillee tyytyväinen, kun se ilosuus puuttu.

No hommat katottiin loppuun asti ja sitten lähettiin porukoitten kanssa kotio päin. Seuraavana päivänä kun oltiin tulossa takas siihen suureen näyttelyyn. Siihen näyttelyyn oli ilmotettu yhteensä 255 hoffia, eli aika lauma hoffi energiaa.

Sunnuntai aamuna sitten lähettiinkin taas samalla kokoonpanolla ja aamusta heti sen Tupun leiriin. Siellä oli mun velipuolia, emä, systeri ja velikin. Mä en oikeen diggaa siitä mun veljestä ja meinattiinkin ottaa parikertaa yhteen sen kanssa päivän mittaan. Meillä on hiukan kaunaa toisiamme kohtaan ollu aina.
Mutta päivästä selvittiin ilman tikkejä ja oltiin siis kehässä missä oli tuttujakin. Meiän koiraklubin treenikamuja muutama. Oli siellä yhessä kehässä se Jenikin ja Unna toisessa. Retu ja Nasse oli mun kanssa samassa kehässä.



Tossa me juostaan ukon kanssa siinä kehässä. Siellä kun pitää juosta ympyrää, että se tuomari näkee miten se tehään.
No arvostelulta mä olin erinomainen ja se tuomari kehu mun häntää. On kuulemma hieno ja erittäin tuuhea häntä. HMH... tottakai... sehän on komeen uroksen mittari ;)

Niin se päivä siinä sitten meni ja illalla oltiin sitten kasvattaja ja jälkeläis kehissä. Jälkeläis kehässä ei oikeen pärjätty, kun mun emä on just synnyttäny vähän aikaa sitten, niin ei ihan parhaimmillaan ollu.
kasvattajakehässä sitten oltiinkin 4., mikä on komee suoritus näin isossa tapahtumassa. Oikeesti ajatelkaa... tää oli maailman suurin hoffi tapahtuma koira määrältään. Mikään muun maan näyttely ei vedä yhtäpaljoa hoffeja, ei edes Saksan vastaava.
Tossa kuva siitä meiän ryhmästä:


Eli hauskaa oli taas kokopäivän ja välillä ukon kanssa otettiin rennosti siellä ja juteltiin ukon kanssa niitä näitä.



"Ootko kuullu sen jutun siitä......?"



"HAHAAA...mä nauroin vedet silmissä"



"Ok... nukutaan sitten..."

Mutta se siitä tarinasta. Tervis on vaan tunnelmaltaan ja tapahtumana jotain niin sanoinkuvaamattoman mukavaa, hienoa, kaikkea sitä mitä vaan voi toivoa. Ystäviä, hauskaa, yhdessäoloa, paljon hoffeja, uusia ystäviä, vanhoja ystäviä kaikkea. Mahtava tilaisuus.
Hovawart - ei niitä vaan voi olla rakastamatta, se on kaikkea mitä koirasta haluat. Ystävä, kaveri, koira, harrastuskaveri....kaikkea...se on Hovawart (toi on ukon kuvaelma Hoffeista).

Kiitokset Hannalle kuvista, Tupulle leiristä ja muusta, tutuille ja tuntemattomille tapahtumasta sekä seurasta ja ukon kekaroille seurasta sekä kärsivällisyydestä.
Kiitos kaikille, ensi vuonna Tervikselle taas.

Ei muuta...palataan taas.

T: Hiski The Hovawart

Humoristinen agility treeni

Moro.
Oon parina päivänä tehny yhen Hannan kanssa agilityäkin.
Tuo kun tykkää agilitystä ja joo, minäkin ja ukko ei siitä oikeen syty, niin teen sitä sitten Hannan kanssa.
Ollaan menty ihan pieniä ratoja ja hyppyjä ja putkia, sekä pussia ja muuta.
Se pussi olikin tosi hassu juttu.
Semmonen pimee pussi mistä olis pitäny juosta läpi.
Just.... niin juoksen, en ennenkuin joku näyttää että se pussi on läpi asti auki.
En kai mä nyt niin hullu ole, että juoksen pussiin, jos sieltä ei 100 varmasti pääse ulos.
Mähän olen pihavahti ja millä mä mistään pussista mitään vahdin. Noh, menin sen sitten kuitenkin ja kaikki oli tosi tyytyväisiä taas. Kyllä ihmiset sitten tulee pienestä iloseks. Meinaan vaan ei tuo nyt mitään suurta agrobatiaa vaadi.

Suuresta agrobatiasta tulikin mieleen eilinen treeni. Ensin hypittiin Hannan kanssa muutama este ja putki mentiin. Sitten mut laitettiin semmosen puomin, joka on n.1,5 metrii korkea, eteen istumaan ja sanottiin "puomi". Se tarkottaa sitä että mun pitää juosta semmosta siltaa pitkin sinne puomille, pitkin sitä siltaa ja tulla siltaa pitkin alas.
PAH ja pyh.... liian helppoa.. ketterälle ja sulavalinjaiselle ninjalle, ninjamaisen ovelalle Hiski The Hovawartille.
No siis kuitenkin. Menin puomille siltaa pitkin ja juoksin sitä kapeeta lankkua pitkin eteenpäin, kunnes tää Hanna yritti ohittaa mut, kun käveli siinä puomin vieressä. No eihän sitä tehä niin, jos toinen kerran menee kapeeta lankkua pitkin ja toinen on maassa, niin kisa ei oo ihan reilu.
Päätin sitten hiukan näyttää miten muutenkin tää Hoffi-huumori toimii agilityssä, joten puomilla ollessani hyppäsin sieltä korkeelta tän Hannan niskaan/olkapäille.

HIH.... se ei osannu yhtään odottaa mun ninja hyökkäystä, eikä sitä että 35 kg hovawarttia hyppää suoraan niskaan. Sain tän ohjaajan kaadettua maahan ja pysäytettyä. Siitäs sai, mitäs yritti ohittaa mut. Tää ohjaaja nauro siellä maassa hetken hämmenyksensä jälkeen ja ukkokin käkätti vedet silmissä.
Yritin käydä pyytää Hannaa vielä leikkimään, kun se oli siellä maassa, mut ei se heti lähteny.

Tän jälkeen treenattiin vielä lisää agilityä ja sen jälkeen ukon kanssa vielä tottisteltiin.
Ei tässä muuta. Tulipahan näytettyä Hannalle että mitä kaikkea Hoffi voi keksiä agilityssäkin, meillä kun on sellainen huumorintaju että oksat pois :-) .

Mutta palataan taas astialle.

T:
Hiski The (Ninja) Hovawart

Tokoa ja ajelua

Tere taas.....
Tää elämä alkaa menee tosi oudoks jo täällä. Toi ukon retjake on seonnu lopullisesti.
Arvakkaa mitä se sai päähänsä perjantain ja lauantain välisenä yönä?
No antakaas kun kerron....
Eli mentiin nukkuun perjantai iltana tosi ajoissa. Siis ukko ja ne sen kakarat.
Mä ihmettelin että mikähän juttu tää on, kun yleensä tuo hörhöhän hilluu puoliin öihin ainakin.
Noh, ajattelin sitten että ok, mennään nukkuun sitten. Mut selvishän se syy sitten, nimittäin lauantai aamuna kello 3:30 ukon herätyskello soi. Olinko pikkusen ihmeissäni että mikä ihmeen juttu tää nyt on?????? Ei muuta kun ulos ja mettään, Ja sitten sisälle.
Olin varma että saan ruokaa ja menin kupille, mutta pöh, mä mitään saanu?!?!?
Ukko meni vaan herättää kakaransa. HULLUKO se on aattelin, nehän on kiukkusia jos ne herättää neljän aikaan aamulla?!?!
Noh ei ne niin kauheen kiukkusia ollu tai ees väsyneitä, vaan nekin tuli syömään.
MIKÄ ihmeen juttu tää on? kaikki herää aamuyöstä ja syö, paitsi mä!?

Sitten kun kaikki oli saatu ruokittua, niin tää porukka rupee pukeen ja tekee lähtöä.
No minä tietty valmiina kun melperi sotaan että, "mennään vaan, mut mihin".
Ei kun kaikki autoon ja käytiin hakee vielä yks Hannakin mukaan.
Otin rennosti autossa ja torkuin, kun kaikki muutkin nukku, paitsi ukko.... se ajo niin se ei voinu nukkua.
Ajettiin reilu 2 tuntia ja oltiin vähän yli 7 kangasalla, se on semmonen paikka tuolla tampereen kupeessa. Ja herranjestas.... siellä oli koiria ihan kauheesti.
Monen kokosta ja näköstä. Oli siellä Hoffejakin jonkun verran ja pari tuttua ihmistäkin. Ukko sano mulle että ollaan SM-TOKO kisassa ja että edustetaan Suomen Hovawartteja kakkos joukkueessa.
Ok... ollan sitten, aattelin. Mutta täytyy kyllä sanoa, että aika omituista edustamista oli. Mä jouduin oottaan monta tuntia ennenkun pääsin TOKOomaan. Olin vuoroin häkissä, vuoroin käveltiin ja kateltiin toisia koiria.
Välillä ukko leikkikin mun kanssa ja tossa on yks kuva, kun mulla vähän meinas polla hajota siellä.

Välillä nukuttiin ukon kanssa molemmat ja kakaratkin nukku, koska tosiaan ootettiin monta tuntia, ennenkun päästiin tosi toimiin.
Tossa on kuva kun sitten ollaan ukon kanssa menossa kehään, se kuiskas mulle vielä viimeset neuvot. Vaikka en mä paljon kuunnelleu, kun kattelin hiukan niitä muita koiria. Se on kuitenkin mulle se tärkein ja luonnolisin "vietti".

Noh, sittenhän se alkokin se "kisa". Ja ensin oli luoksepäästävyys. En tiiä miks, mutta ukko sano että sain ysin siitä. Vaikka en todellakaan tehnyt elettäkään että olisin väistänyt tuomaria tai edes noussut tai mitään, vaan istuin kun patsas kun se työnti sormet mun suuhun. Se on kuitenkin aika rohkee veto näin hoffia kohtaan ja oli se mun mielestä kympin suoritus, kun en purru sitä.
No sitten se jatkukin normaali kaavan mukaan se kisa, ja mentiin eteenpäin. SM-kisoissahan mentiin 2-3 suritusta / kehä / tuomari, ja sitten seuraavaan kehään tekeen muita. Viimeseen kehään kun päästiin, aattelin että eiköhän tää totisuus nyt riitä ja löin Hoffi huumori vaihteen päälle. En mä muuten, mut ukkokin vähän yllytti mua siihen. Tein ensin vapaana seuraamisessa 9-10 seuraamista, mutta viimeseen käännökseen aatteli että riitti ja jäin istumaan siihen. Kävelköön ukko yksinään edes takas... mä ootan sitä. Saatiin me siitä seiska ja tuomarilta naurut, kun päätin vielä laittaa kirput mun leuasta järjestykseen, ennenkuin jatkan matkaa.



Tossa kuvassa mä ootan että ukko pääsee käveleen vähän pidemmälle ja kutsuu mut luokseen. HIH tää on meiän bravuuri, siis ainakin huumori mielessä. Meitä aina ukon kanssa naurattaa tää.
Ukko menee vähänmatkan päähän ja kutsuu mut luokseen... mä sii juoksen sen eteen istuun. No sitten vähänajanpäästä ukko käskee mut sivulle ja jos ei se kerkee väistää, niin mä napaan samalla loikalla sitä korvasta kun hyppään sivulle istuu. Tuomari repes ihan totaalisesti kun näki mun kenguruloikan. Ukkokin nauro taas, ja liikkeen ohjaaja ja ylesiö. Se on aika näyttävä temppu mun ja ukon mielestä. Arvosteluun se vissiin hiukan vaikuttaa, mut ukko sano just tänään että vaikuttakoon, se on osa Hiski The Hovawartin luonteen piirrettä ja meillä on hauskaa. Ja mä oon samaa mieltä.

No... tehtiin siinä sitten ne loputkin liikkeet ja päästiin vihdoin pois kehistä. Sitten taas vaan ooteltiin. Ei se mitenkään ihan putkeen menny, pisteitä tuli vaan 139, eli kolmos tulos. Mä en siitä niin perusta, mut ukkoa hiukan harmitti, kun se kympin luoksepäästävyys tippu perusteetta ysiin, niin ei saatu kakkostulosta. Eihän sillä nyt silleen merkitystä oo, mutta kuitenkin.
Kun päästiin pois, niin tosiaan ooteltiin pitkään ennenkun päästiin lähtee kotiin takas. Kello oli puol kymmenen illalla, ennenkun oltiin kotona. Mä olin ihan loppu. Olinhan mä ollu reissussa 16 ja ½ tuntia.
Mut meillä oli ukon kanssa tosi kivaa. Ja kekaratkin oli kiltisti.
Ja olihan siellä meiän kerholaisia kattomassakin. Ihan sitä varten tulivat sinne.
Olin tosi väsynyt vielä sunnuntainkin, mut kyllä tää tästä taas lähtee.
Laitan vielä yhen kuvan, kun me ukon kanssa jännitetään tosi kovin siellä kisassa. Mä oon tossa kuvassa siellä sinisessä häkissä, ja täydessä unessa ja toi toinen on ukko.



Kiitokset kaikille tutuille ja tuntemattomille kisaseurasta.
Kiitokset Katrille, että sait ukon ja mut houkuteltua mukaan (oli hieno kokemus)
Kiitokset Hannalle kuvista ja kekaroiden kattomisesta.
Kiitokset Hennalle ja Minnalle tsemppaamisesta.
Ja kiitokset kaikille hoffiporukoille. Teidän kanssa on oikeesti tosi kivaa.

Ei muuta, palataan taas.

T:
Hiski The Hovawart

Testiä ja treeniä

Moro taas....

Ollaan jonkun verran treenattu tottista, ihan tota TOKOn tyyliä. Ei mitään hirveitä ja enempiä, mutta hiukan joka päivä.
Kivointa oli sunnuntaina.
Lähettiin ukon, toisen kekaran ja yhen meiän tutun kanssa aamusta ajelemaan.
Mentiin Inkooseen ja ukko puhu mulle jostain testistä, jonka tekis joku Juha Korri.
Mä en sitä tunne, eikä ukkokaan, mutta se on ollu muutamalla sen luennolla.
Korri on kuulemma joku suojelua treenaava/kisaava ukko.

No mentiin sinne kentälle heti aamusta ja se mies tuli kiusaan mua mun leluilla.
Siis voitteko uskoa, se yritti pölliä mun patukan ja vielä lällätteli sillä mulle.
Siis mulle..... Hiski The Hovawartille.
Tossa alla on kuva kun mun rupee pikkuhiljaa palaan käpy siihen että mua härkitään.


Noh ei siinä mitään... mä sain sen patukan otettua siltä pari kertaa ja ukko oli tosi tyytyväinen että sain sen. Se kehu mua tosi paljon ja juostiin siellä.
Mut sitten kun tiputin sen patukan, kävi tää vieras hakee sen uusiks ja alko taas härkkiin mua.
Siis tosi outo tyyppi. ei usko kerralla.



No ei siinä mitään, kyllähän mä tätä leikkiä jaksan.... ajattelin ja ei muuta kun kimppuun vaan. Me retuutettiin kilpaa sitä patukkaa ja mä voitin aina.

Se haki välillä semmosen erilaisen lelun ja mä sain sen otettua siltä. Sain kantaa sen kokonaan pois siltä. En tiiä vaan yhtään mihin ukko laitto sen, ehkä se kävi palauttamassa sen sille Korrille.



Noh.... senhän se olikin ja en mä sitä sitten viittiny ottaa omaks.

Kiitokset valokuvista Hanna Suomiselle ja Lassille videosta.
Lataan tänne videon jokupäivä.

T:
Hiski The Hovawart