Moro.
Oon parina päivänä tehny yhen Hannan kanssa agilityäkin.
Tuo kun tykkää agilitystä ja joo, minäkin ja ukko ei siitä oikeen syty, niin teen sitä sitten Hannan kanssa.
Ollaan menty ihan pieniä ratoja ja hyppyjä ja putkia, sekä pussia ja muuta.
Se pussi olikin tosi hassu juttu.
Semmonen pimee pussi mistä olis pitäny juosta läpi.
Just.... niin juoksen, en ennenkuin joku näyttää että se pussi on läpi asti auki.
En kai mä nyt niin hullu ole, että juoksen pussiin, jos sieltä ei 100 varmasti pääse ulos.
Mähän olen pihavahti ja millä mä mistään pussista mitään vahdin. Noh, menin sen sitten kuitenkin ja kaikki oli tosi tyytyväisiä taas. Kyllä ihmiset sitten tulee pienestä iloseks. Meinaan vaan ei tuo nyt mitään suurta agrobatiaa vaadi.
Suuresta agrobatiasta tulikin mieleen eilinen treeni. Ensin hypittiin Hannan kanssa muutama este ja putki mentiin. Sitten mut laitettiin semmosen puomin, joka on n.1,5 metrii korkea, eteen istumaan ja sanottiin "puomi". Se tarkottaa sitä että mun pitää juosta semmosta siltaa pitkin sinne puomille, pitkin sitä siltaa ja tulla siltaa pitkin alas.
PAH ja pyh.... liian helppoa.. ketterälle ja sulavalinjaiselle ninjalle, ninjamaisen ovelalle Hiski The Hovawartille.
No siis kuitenkin. Menin puomille siltaa pitkin ja juoksin sitä kapeeta lankkua pitkin eteenpäin, kunnes tää Hanna yritti ohittaa mut, kun käveli siinä puomin vieressä. No eihän sitä tehä niin, jos toinen kerran menee kapeeta lankkua pitkin ja toinen on maassa, niin kisa ei oo ihan reilu.
Päätin sitten hiukan näyttää miten muutenkin tää Hoffi-huumori toimii agilityssä, joten puomilla ollessani hyppäsin sieltä korkeelta tän Hannan niskaan/olkapäille.
HIH.... se ei osannu yhtään odottaa mun ninja hyökkäystä, eikä sitä että 35 kg hovawarttia hyppää suoraan niskaan. Sain tän ohjaajan kaadettua maahan ja pysäytettyä. Siitäs sai, mitäs yritti ohittaa mut. Tää ohjaaja nauro siellä maassa hetken hämmenyksensä jälkeen ja ukkokin käkätti vedet silmissä.
Yritin käydä pyytää Hannaa vielä leikkimään, kun se oli siellä maassa, mut ei se heti lähteny.
Tän jälkeen treenattiin vielä lisää agilityä ja sen jälkeen ukon kanssa vielä tottisteltiin.
Ei tässä muuta. Tulipahan näytettyä Hannalle että mitä kaikkea Hoffi voi keksiä agilityssäkin, meillä kun on sellainen huumorintaju että oksat pois :-) .
Mutta palataan taas astialle.
T:
Hiski The (Ninja) Hovawart
3 kommenttia:
Minä kiitän Atea ja Aten ninjaa julkisesta nöyryytyksestä, ruhjeista olkapäissä, mustelmasta reidessä, kipeistä lihaksista ja hyvistä nauruista ;). Enhän mä osannu yhtään odottaa että Hiski sieltä niskaan hyppää...tsiisus..
Heheheeeee!!! GO HISKI!!
Mutta toivottavasti Hanna selviää traumoista ja voi vielä muakin joskus hiukan ohjastaa agissa!
Joo..siteet,kääreet,laastarit ja tukilastat on poistettu ja eikun tänään taas treenaamaan, odotas vaan Hiski ;) !
Lähetä kommentti