Tokoa ja ajelua

Tere taas.....
Tää elämä alkaa menee tosi oudoks jo täällä. Toi ukon retjake on seonnu lopullisesti.
Arvakkaa mitä se sai päähänsä perjantain ja lauantain välisenä yönä?
No antakaas kun kerron....
Eli mentiin nukkuun perjantai iltana tosi ajoissa. Siis ukko ja ne sen kakarat.
Mä ihmettelin että mikähän juttu tää on, kun yleensä tuo hörhöhän hilluu puoliin öihin ainakin.
Noh, ajattelin sitten että ok, mennään nukkuun sitten. Mut selvishän se syy sitten, nimittäin lauantai aamuna kello 3:30 ukon herätyskello soi. Olinko pikkusen ihmeissäni että mikä ihmeen juttu tää nyt on?????? Ei muuta kun ulos ja mettään, Ja sitten sisälle.
Olin varma että saan ruokaa ja menin kupille, mutta pöh, mä mitään saanu?!?!?
Ukko meni vaan herättää kakaransa. HULLUKO se on aattelin, nehän on kiukkusia jos ne herättää neljän aikaan aamulla?!?!
Noh ei ne niin kauheen kiukkusia ollu tai ees väsyneitä, vaan nekin tuli syömään.
MIKÄ ihmeen juttu tää on? kaikki herää aamuyöstä ja syö, paitsi mä!?

Sitten kun kaikki oli saatu ruokittua, niin tää porukka rupee pukeen ja tekee lähtöä.
No minä tietty valmiina kun melperi sotaan että, "mennään vaan, mut mihin".
Ei kun kaikki autoon ja käytiin hakee vielä yks Hannakin mukaan.
Otin rennosti autossa ja torkuin, kun kaikki muutkin nukku, paitsi ukko.... se ajo niin se ei voinu nukkua.
Ajettiin reilu 2 tuntia ja oltiin vähän yli 7 kangasalla, se on semmonen paikka tuolla tampereen kupeessa. Ja herranjestas.... siellä oli koiria ihan kauheesti.
Monen kokosta ja näköstä. Oli siellä Hoffejakin jonkun verran ja pari tuttua ihmistäkin. Ukko sano mulle että ollaan SM-TOKO kisassa ja että edustetaan Suomen Hovawartteja kakkos joukkueessa.
Ok... ollan sitten, aattelin. Mutta täytyy kyllä sanoa, että aika omituista edustamista oli. Mä jouduin oottaan monta tuntia ennenkun pääsin TOKOomaan. Olin vuoroin häkissä, vuoroin käveltiin ja kateltiin toisia koiria.
Välillä ukko leikkikin mun kanssa ja tossa on yks kuva, kun mulla vähän meinas polla hajota siellä.

Välillä nukuttiin ukon kanssa molemmat ja kakaratkin nukku, koska tosiaan ootettiin monta tuntia, ennenkun päästiin tosi toimiin.
Tossa on kuva kun sitten ollaan ukon kanssa menossa kehään, se kuiskas mulle vielä viimeset neuvot. Vaikka en mä paljon kuunnelleu, kun kattelin hiukan niitä muita koiria. Se on kuitenkin mulle se tärkein ja luonnolisin "vietti".

Noh, sittenhän se alkokin se "kisa". Ja ensin oli luoksepäästävyys. En tiiä miks, mutta ukko sano että sain ysin siitä. Vaikka en todellakaan tehnyt elettäkään että olisin väistänyt tuomaria tai edes noussut tai mitään, vaan istuin kun patsas kun se työnti sormet mun suuhun. Se on kuitenkin aika rohkee veto näin hoffia kohtaan ja oli se mun mielestä kympin suoritus, kun en purru sitä.
No sitten se jatkukin normaali kaavan mukaan se kisa, ja mentiin eteenpäin. SM-kisoissahan mentiin 2-3 suritusta / kehä / tuomari, ja sitten seuraavaan kehään tekeen muita. Viimeseen kehään kun päästiin, aattelin että eiköhän tää totisuus nyt riitä ja löin Hoffi huumori vaihteen päälle. En mä muuten, mut ukkokin vähän yllytti mua siihen. Tein ensin vapaana seuraamisessa 9-10 seuraamista, mutta viimeseen käännökseen aatteli että riitti ja jäin istumaan siihen. Kävelköön ukko yksinään edes takas... mä ootan sitä. Saatiin me siitä seiska ja tuomarilta naurut, kun päätin vielä laittaa kirput mun leuasta järjestykseen, ennenkuin jatkan matkaa.



Tossa kuvassa mä ootan että ukko pääsee käveleen vähän pidemmälle ja kutsuu mut luokseen. HIH tää on meiän bravuuri, siis ainakin huumori mielessä. Meitä aina ukon kanssa naurattaa tää.
Ukko menee vähänmatkan päähän ja kutsuu mut luokseen... mä sii juoksen sen eteen istuun. No sitten vähänajanpäästä ukko käskee mut sivulle ja jos ei se kerkee väistää, niin mä napaan samalla loikalla sitä korvasta kun hyppään sivulle istuu. Tuomari repes ihan totaalisesti kun näki mun kenguruloikan. Ukkokin nauro taas, ja liikkeen ohjaaja ja ylesiö. Se on aika näyttävä temppu mun ja ukon mielestä. Arvosteluun se vissiin hiukan vaikuttaa, mut ukko sano just tänään että vaikuttakoon, se on osa Hiski The Hovawartin luonteen piirrettä ja meillä on hauskaa. Ja mä oon samaa mieltä.

No... tehtiin siinä sitten ne loputkin liikkeet ja päästiin vihdoin pois kehistä. Sitten taas vaan ooteltiin. Ei se mitenkään ihan putkeen menny, pisteitä tuli vaan 139, eli kolmos tulos. Mä en siitä niin perusta, mut ukkoa hiukan harmitti, kun se kympin luoksepäästävyys tippu perusteetta ysiin, niin ei saatu kakkostulosta. Eihän sillä nyt silleen merkitystä oo, mutta kuitenkin.
Kun päästiin pois, niin tosiaan ooteltiin pitkään ennenkun päästiin lähtee kotiin takas. Kello oli puol kymmenen illalla, ennenkun oltiin kotona. Mä olin ihan loppu. Olinhan mä ollu reissussa 16 ja ½ tuntia.
Mut meillä oli ukon kanssa tosi kivaa. Ja kekaratkin oli kiltisti.
Ja olihan siellä meiän kerholaisia kattomassakin. Ihan sitä varten tulivat sinne.
Olin tosi väsynyt vielä sunnuntainkin, mut kyllä tää tästä taas lähtee.
Laitan vielä yhen kuvan, kun me ukon kanssa jännitetään tosi kovin siellä kisassa. Mä oon tossa kuvassa siellä sinisessä häkissä, ja täydessä unessa ja toi toinen on ukko.



Kiitokset kaikille tutuille ja tuntemattomille kisaseurasta.
Kiitokset Katrille, että sait ukon ja mut houkuteltua mukaan (oli hieno kokemus)
Kiitokset Hannalle kuvista ja kekaroiden kattomisesta.
Kiitokset Hennalle ja Minnalle tsemppaamisesta.
Ja kiitokset kaikille hoffiporukoille. Teidän kanssa on oikeesti tosi kivaa.

Ei muuta, palataan taas.

T:
Hiski The Hovawart