Joo.... sitä ruvetaan näköjään heti kuittaileen kun ei kirjoteta.
Just .... ja oon vielä sairaslomallakin.
Noh... paljon on tapahtunut.
Mun tassu alkaa olemaan jo ok, ja olin viikonloppuna jo jäljestämässäkin ja esine ruutua tehtiin.
Treenattu ollaan melkein joka päivä, tai siis ukko on käyny treenaa muitten koiria. Oon mäkin siinä ohessa kyllä treenannu.
Mulle on tullu vaan joku outo juttu, mua on ruvennu hirveesti kiinnostaa noi narttukoirat. Noh toivottavasti tää menee ohi, eikä jää ikuisesti päälle.
Ukko ei meinaan oo kauheen ilonen, kun kattelen vaan narttuja enkä tee niinkun se käskee.
Siellä mettässä taas kun oltiin, niin se pirpana Jeni oli kanssa mukana. On se vaan aika kiva hoffi. Me ukon kanssa tykätään hoffeista kovin.
Hitsi mut tänään mä näin kentällä hassun jutun.... semmonen pieni boxi rupes murisee mulle...
joo...joo... olin noin metrin päässä siitä kun sieltä rupes kuuluun ääntä... Olin ihan äimänkäkenä että mikä ihmeen laatikko toi on???
Kunnes näin sinne sisään.... ette usko... siellä oli kaks tosi pientä koiraa siellä boksissa.... ja ne muris mulle. En viittiny edes murista niille takas, mut täytyy myöntää et on siinä kavereilla pokka kohallaan. Ukko nauro vaan, joten aattelin että homma on sitten varmaan ok, enkä niihin sitten enempää viittiny reagoidakaan.
Mä menin muuten yks päivä sen A-esteen yli kun ukko käski... aattelin että ok... homma oli siinä. Ei ollukkaan... se käski mut vielä tuleen takaskin sitä samaa kautta, eli juoksin niinkun edestakas sen A:n
Mut palataan taas, mä en jaksa nyt naputella enempiä.
Pidetään koiruudet mielessä ;)
T:
Hiski The Hovawart
Hiski The Hovawartin elämää
torstai 23. huhtikuuta 2009
maanantai 13. huhtikuuta 2009
Sattuu....ja tapahtuu
Moi,
Taas on aika vieriny. Ja niinkun mä lupasin kirjotella tiheemmin.
Mut onpahan plajo enempi kirjotettavaa.
Ollaan oltu melkein jokapäivä kentällä treenamassa ja kivaa on ollu.
Eilenkin opeteltiin semmosta.... että ukkko heitti mun lelun semmosen a-esteen toiselle puolelle ja mun piti hakee se. Niin että juoksen siitä a-esteestä edes takas.
Se oli semmonen loivempi a-este.... että ei se semmonen jyrkkä ollu mistä mä yleensä meen. En tiiä miks se tehtiin siinä, mutta ukko tietää. Sillä on aina jotain suunitelmia ja kait sillä tähänkin sitten joku on.
Ykspäivä oltiin mettässä tekemässä jälkeekin. Oli tosi kivaa kun se pikkupipana Jenikin oli meillä.
Ukko sano että siitä tulee vielä isona hyvä jälkikoira tätä menoa. Kun oltiin jäjestetty, niin tultiin tähän sisälle leikkiin. On se melkonen pirpana, roikku kokoajan mun korvissa ja niskassa... ja päästettiin puhdasta hoffienergiaa valloilleen.
Eilen mulla sattu tapaturma. Olin mettälenkillä ja siinä oli pari irlanninsusukoiraa mukana. Juoksin niiden perässä semmosta rinnettä alas ja joku puu halkas mun takajalan varpaitten välin. Arvatkaapa onko kipee. Ei oo...mutta kävely tuntuu oudolle. Äijä tutki sitä pitkään, mut ei sieltä löytyny mitään tikkua kuulemma. Joten se päätti laittaa siihen jotain salvaa ja laitto sen entisten koirien fleece sukan siihen yöksi.
JUST...koiralla sukat...hmh.... sillä kävely se vasta vaikeeta oli, joten aattelin kävellä kolmella jalalla.
Nyt se otti äsken sen sukan pois ja kyllä sillä nyt kävellä pystyy...hiukan aristaa tota jalkaa. Ukko sano että jollei se huomenna parempi, niin mennään lääkäriin.
Se on hassu mesta se lääkäri.... siellä on aina paljon hajuja, eli aika moni muukin koira käy siellä.
Arvatkaa mitä, mun äiti on saanu pentuja!! Eli mä oon taas isoveli. Se oli synnyttäny 6 poikaa ja yhen tytön. Me mennään varmaan kattoon niitä ukon kanssa joskus. Siinä sitä taas onkin menoa ja melskettä. Toivottavasti ukko ei meille ota yhtään, jotta saan olla ainoana ;)
Mun iskä (Kleion Ares) oli ollu Lappenrannassa näyttelyssä viikonloppuna. Se oli voittanu taas koko hoffilauman ja oli rotunsa paras. Tulispa mustakin yhtä komee kun siitä, meinaan se on tosi komee hoffi uros.
Mut palataan taas.... nyt mulla on pari päivää vapaata kun toi jalka kiukuttelee.
Tervehtymistä odotellen:
Hiski The Hovawart
Taas on aika vieriny. Ja niinkun mä lupasin kirjotella tiheemmin.
Mut onpahan plajo enempi kirjotettavaa.
Ollaan oltu melkein jokapäivä kentällä treenamassa ja kivaa on ollu.
Eilenkin opeteltiin semmosta.... että ukkko heitti mun lelun semmosen a-esteen toiselle puolelle ja mun piti hakee se. Niin että juoksen siitä a-esteestä edes takas.
Se oli semmonen loivempi a-este.... että ei se semmonen jyrkkä ollu mistä mä yleensä meen. En tiiä miks se tehtiin siinä, mutta ukko tietää. Sillä on aina jotain suunitelmia ja kait sillä tähänkin sitten joku on.
Ykspäivä oltiin mettässä tekemässä jälkeekin. Oli tosi kivaa kun se pikkupipana Jenikin oli meillä.
Ukko sano että siitä tulee vielä isona hyvä jälkikoira tätä menoa. Kun oltiin jäjestetty, niin tultiin tähän sisälle leikkiin. On se melkonen pirpana, roikku kokoajan mun korvissa ja niskassa... ja päästettiin puhdasta hoffienergiaa valloilleen.
Eilen mulla sattu tapaturma. Olin mettälenkillä ja siinä oli pari irlanninsusukoiraa mukana. Juoksin niiden perässä semmosta rinnettä alas ja joku puu halkas mun takajalan varpaitten välin. Arvatkaapa onko kipee. Ei oo...mutta kävely tuntuu oudolle. Äijä tutki sitä pitkään, mut ei sieltä löytyny mitään tikkua kuulemma. Joten se päätti laittaa siihen jotain salvaa ja laitto sen entisten koirien fleece sukan siihen yöksi.
JUST...koiralla sukat...hmh.... sillä kävely se vasta vaikeeta oli, joten aattelin kävellä kolmella jalalla.
Nyt se otti äsken sen sukan pois ja kyllä sillä nyt kävellä pystyy...hiukan aristaa tota jalkaa. Ukko sano että jollei se huomenna parempi, niin mennään lääkäriin.
Se on hassu mesta se lääkäri.... siellä on aina paljon hajuja, eli aika moni muukin koira käy siellä.
Arvatkaa mitä, mun äiti on saanu pentuja!! Eli mä oon taas isoveli. Se oli synnyttäny 6 poikaa ja yhen tytön. Me mennään varmaan kattoon niitä ukon kanssa joskus. Siinä sitä taas onkin menoa ja melskettä. Toivottavasti ukko ei meille ota yhtään, jotta saan olla ainoana ;)
Mun iskä (Kleion Ares) oli ollu Lappenrannassa näyttelyssä viikonloppuna. Se oli voittanu taas koko hoffilauman ja oli rotunsa paras. Tulispa mustakin yhtä komee kun siitä, meinaan se on tosi komee hoffi uros.
Mut palataan taas.... nyt mulla on pari päivää vapaata kun toi jalka kiukuttelee.
Tervehtymistä odotellen:
Hiski The Hovawart
lauantai 4. huhtikuuta 2009
Hassua sakkia Somerolla !
HIH.... tänään se vasta hassu päivä oli.
Aamu alko ihan normaalisti ensin... Ruokaa ja ulkoilua. Sitten ukko laitto takin päälle ja lähettiin ajeleen. Ajettiin Somerolle jossa olis kuulemma mun luonnetesti sunnuntaina kello 10. ukko kun ei ollu ikinä moista nähny, niin halus mennä kattoon.
Mä en saanu tulla edes ulos autosta siellä, tosi outo koira tapahtuma. Ja sitä mä ihmettelen, että miks mun luonne pitää testata? Voishan ne kysyy ukoltakin?!
No ei siinä mitään oltiin siellä tunninverran, ja lähettiin taas kotiin.... hmh... tosi kiva reissu... mä oon kokoajan autossa. No... onneks oon niin tottunu oleen autossa jo, ettei se haittaa, siellä saa ainakin nukkua rauhassa.
Ja pääasia että saan olla ukon mukana.
Noh tultiin kotiin ja ukko alko laittaa jotain videoo koneelleen ja mä makasin siinä sen jaloissa.
Yht´äkkiä sen puhelin soi... Ja ukko vastaili että ...joo...joo... ok, puol tuntia ja ollaan siellä. SIIS MISSÄ??? olin ihan ihmeissäni.
Lähettiin tosi nopeesti autolle ja minä tietysti että mennään... kerrotko mihin?
Ei se kerenny puhuu mitään... sillä oli kiire. Mä hyppäsin autoon ja lähettiin ajaan taas samaan suuntaan kun aamulla??? HÄ... Ei kai nyt taas??? Ukko selitti matkalla että mun testi on NYT, kun järjestäjillä oli käyny joku moka. HMH... menin maate takaluukkuun... testi... mitähän siellä on??? no kohtahan tuon näkee.
Ajettiin vauhilla taas Somerolle ja samaan paikkaan siis kun oltiin aamulla. Ukko otti mut autosta ja sitten mentiinkin samaa vauhtia jo ihan vieraitten ihmisten sekaan. Ne jutteli ja kyseli musta ja rapsutti. Mä palkkasin sen naisen siitä hyvästä nuolasemalla sen naaman.
No sitten se sama nainen otti kepin... se halus leikkii mun kanssa...hih... kivaa. Leikittiin hetki kepillä, muit mä en oikeen tykkää siitä, joten otettiin dami...hmh.... se nainen yritti ottaa sitä, mut mä voitin sen. Sit se halus leikkii uudelleen, se ei selkeesti uskonu miten vahva mä oon. No... voitin TAAS ja sitten se nainen jo kyllästykin leikkiin mun kaa.
Tän jälkeen mentiin seisoon tyhmänä ihan semmoseen avoimeen paikkaan. NIIN mikähän tää on olevinaan?? Ukko ei puhunu mulle mitään .... tuijotti vaan eteenpäin. Sitten sieltä yhen esteen sisältä tuli semmonen tosi oudon näkönen juttu. Mä luulin että se on ihminen. Kattelin sitä... ja ukkoa... eiks toi huomaa mitään toi ukko? Sieltähän tulee joku outo kohti... haukuinkin... mutta ukko ei reagoi, mikä ihme sitä vaivaa??
No sitten kun se esine tuli ukon jalkoihin, niin mä menin haisteleen sitä... nää pölhöt oli laittaneet sadetakin kelkkaan ja yritti sillä pelotella mun ukkoa.
Mua kehuttiin kun haistoin sitä kelkkaa... OUTOA toimintaa. Tän jälkeen käveltiin sinnepäin mistä se kelkka tuli ja sitten sen kelkan vierestä. En viittiny enää edes haistaa sitä, niin pettynyt olin tohon pelottelu yritykseen.
Huomasinkin että hei... missäs se toinen nainen on??? ja ukon käskettiin kävelee sinne talon nurkkaa kohti.... TIIÄTTEKÖ mitä????? Se toinen nainen hyökkäs sieltä raippa kädessä nurkan takaa huppu päässä ja huusi ja möykkäs.... En tiiä mikä siihen oli menny sillä välin, kun mä kattelin sitä kelkkaa, koska sitä ennen se oli ihan normaali ihminen. No... mä möykkäsin sille takas... se uhos vielä hetken ja minä kanssa. Sitten se usko että mä oon pahempi ja tiputti sen raipan ja otti hupun päästä... ja kutsu mua nimeltä. Öööö.... onko se ihan terve??? Ensin uhkailee ja sitten muuttuu kiltiks?! Aattelin että mennään nyt sitten kattoon, ei se mulle pärjää kumminkaan. Ukko jätti mut sille naiselle... ok... toivottavasti se pysyy järjissään, muuten mä joudun suuttuun.
No se pysy ihan kuosissa ja ukko huuti että Tänne.... menin ukon luo ja sekin oli hirveen hyvä.
Nyt aloin kyllä ihmetteleen tätä sakkia jo hiukan, mikä ihme näitten päätä riivaa.
Tän jälkeen meiän piti ukon kanssa kävellä semmosen talon vierestä... näin siellä haalarit maassa ja arvatkaa mitä... yht´äkkiä ne haalarit pomppas 2 metriä ainakin. Mä pomppasin saman verran, kun en todellakaan oottanut että tällä kylällä tyhjät haalaritkin osaa hyppää. No..kokemus sekin ja jatkettiin matkaa. Ja yhtäkkiä semmonen pahanääninen tynnyri tulee mun takaa mua ja ukkoo kohti semmosta pelti ramppia pitkin, jessus mikä kolina siitä lähti. Pelästyin sitäkin, kun se sillee takaa tuli. Mutta kun ei kerran ukko reagoinu, niin mäkin aattelin että ei sitten.
Kun päästiin takas... niin meiän piti kävellä se lenkki uusiks. Nyt ne haalarit ei hypänny, vaikka vähän yritin haistellakin niitä.. eikä sieltä rampista tullu enempää tynnyreitä kimppuun. Käveltiin siitä tynnyrin vierestä mikä meitä viimeks jahtas ja kävin haisteel sitä. Sekin oli kuulemma hyvä.
Tän jälkeen tuli vasta outo juttu.... ukko meni sinne taloon sisään ja jätti mut ulos semmosen oudon miehen kanssa. Aattelin että ok... mitäs sitten? Ja yhtäkkiä mut laitettiin sinne samaan huoneeseen. Siellä oli ihan pimeetä siellä huoneessa. Mä haistoin heti että ok... äijä on tuolla ... mut sinne oli viritetty tuoleja sillee että en meinannu millään päästä ukon luo. Noh kyllä se sieltä sitten löyty, mutta ei se helppoo ollu.
Tultiin sieltä kopista ulos ja mut sidottiin seinään kiinni. Kaikki muut meni jonnekin muualle, mä olin siinä yksin ja haistelin maata. HAH se toinen nainen sai taas semmosen samanlaisen kilarin kun se sen kaveri aiemmin ja tuli uhoomaan sen raipan kanssa... just... niin varmaan aattelin... et uskalla kuitenkaan ja jatkoin maan haistelua. Kyllä mä sitä sivusilmällä hiukan kattelin, mut arvasin että sekin rauhottuu kohta. Ja niinhän se teki... tiputti sekin sen raipan ja tuli silittelemään mua. Noilla ei voi olla lääkitys kohallaan... siis kaikki ei ehkä ymmärtäis tommosta.
No ukko tuli hakeen mut sieltä ja lähettiin kävelee... no joku kolmas sai jonkun kilarin ja ampu sieltä piilosta. OK... mä oon tosiaan kuullu ton äänen ennenkin... käveltiin taas ja pysähyttiin, niin taas se kolmas heebo ampu. Joo kuultu... se on tuolla.
Sitten nää kaikki ihmiset muuttu ihan totaalisesti... ne sano että kiitos tää oli tässä... ja olivat tosi ilosia, eikä saaneet enää niitä kohtauksia. Kaikki kävi mua rapsuttelee ja juttelemassa.
Siis todella outoa sakkia tuolla Somerolla, mutta ihan kivaa oli.
Ukko oli tosi tyytyväinen ja sai semmosen lapun missä oli tämmönen teksti:
Toimintakyky +2 (Hyvä)
Terävyys +1 (Pieni, ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua)
Puolustushalu +3 (kohtuullinen hillitty)
Taisteluhalu +2 (Kohtuullinen)
Hermorakenne +2 (Tasapainoinen)
Tempperamentti +3 (Vilkas)
Kovuus +1 (hieman pehmeä)
Luoksepäästävyys +3 (Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)
Laukauspelottomuus +++ (laukausvarma)
Yhteispisteet 222 +++
Toi on kuulemma hyvä tulos, ja kun kerran ukko on tyytyväinen niin mäkin oon.
Mä vaan ihmettelen miten niillä ihmisillä menee kotona, jos ne saa niitä kohtauksia sielläkin, onneks ukko on hiukan tasasempi luonne..... ihan vaan kyllä hiukan.
Palataan taas... mä meen nyt pötkölleen ja miettiin mikä ton homman juju oli.
T:
Hiski The Hovawart
Aamu alko ihan normaalisti ensin... Ruokaa ja ulkoilua. Sitten ukko laitto takin päälle ja lähettiin ajeleen. Ajettiin Somerolle jossa olis kuulemma mun luonnetesti sunnuntaina kello 10. ukko kun ei ollu ikinä moista nähny, niin halus mennä kattoon.
Mä en saanu tulla edes ulos autosta siellä, tosi outo koira tapahtuma. Ja sitä mä ihmettelen, että miks mun luonne pitää testata? Voishan ne kysyy ukoltakin?!
No ei siinä mitään oltiin siellä tunninverran, ja lähettiin taas kotiin.... hmh... tosi kiva reissu... mä oon kokoajan autossa. No... onneks oon niin tottunu oleen autossa jo, ettei se haittaa, siellä saa ainakin nukkua rauhassa.
Ja pääasia että saan olla ukon mukana.
Noh tultiin kotiin ja ukko alko laittaa jotain videoo koneelleen ja mä makasin siinä sen jaloissa.
Yht´äkkiä sen puhelin soi... Ja ukko vastaili että ...joo...joo... ok, puol tuntia ja ollaan siellä. SIIS MISSÄ??? olin ihan ihmeissäni.
Lähettiin tosi nopeesti autolle ja minä tietysti että mennään... kerrotko mihin?
Ei se kerenny puhuu mitään... sillä oli kiire. Mä hyppäsin autoon ja lähettiin ajaan taas samaan suuntaan kun aamulla??? HÄ... Ei kai nyt taas??? Ukko selitti matkalla että mun testi on NYT, kun järjestäjillä oli käyny joku moka. HMH... menin maate takaluukkuun... testi... mitähän siellä on??? no kohtahan tuon näkee.
Ajettiin vauhilla taas Somerolle ja samaan paikkaan siis kun oltiin aamulla. Ukko otti mut autosta ja sitten mentiinkin samaa vauhtia jo ihan vieraitten ihmisten sekaan. Ne jutteli ja kyseli musta ja rapsutti. Mä palkkasin sen naisen siitä hyvästä nuolasemalla sen naaman.
No sitten se sama nainen otti kepin... se halus leikkii mun kanssa...hih... kivaa. Leikittiin hetki kepillä, muit mä en oikeen tykkää siitä, joten otettiin dami...hmh.... se nainen yritti ottaa sitä, mut mä voitin sen. Sit se halus leikkii uudelleen, se ei selkeesti uskonu miten vahva mä oon. No... voitin TAAS ja sitten se nainen jo kyllästykin leikkiin mun kaa.
Tän jälkeen mentiin seisoon tyhmänä ihan semmoseen avoimeen paikkaan. NIIN mikähän tää on olevinaan?? Ukko ei puhunu mulle mitään .... tuijotti vaan eteenpäin. Sitten sieltä yhen esteen sisältä tuli semmonen tosi oudon näkönen juttu. Mä luulin että se on ihminen. Kattelin sitä... ja ukkoa... eiks toi huomaa mitään toi ukko? Sieltähän tulee joku outo kohti... haukuinkin... mutta ukko ei reagoi, mikä ihme sitä vaivaa??
No sitten kun se esine tuli ukon jalkoihin, niin mä menin haisteleen sitä... nää pölhöt oli laittaneet sadetakin kelkkaan ja yritti sillä pelotella mun ukkoa.
Mua kehuttiin kun haistoin sitä kelkkaa... OUTOA toimintaa. Tän jälkeen käveltiin sinnepäin mistä se kelkka tuli ja sitten sen kelkan vierestä. En viittiny enää edes haistaa sitä, niin pettynyt olin tohon pelottelu yritykseen.
Huomasinkin että hei... missäs se toinen nainen on??? ja ukon käskettiin kävelee sinne talon nurkkaa kohti.... TIIÄTTEKÖ mitä????? Se toinen nainen hyökkäs sieltä raippa kädessä nurkan takaa huppu päässä ja huusi ja möykkäs.... En tiiä mikä siihen oli menny sillä välin, kun mä kattelin sitä kelkkaa, koska sitä ennen se oli ihan normaali ihminen. No... mä möykkäsin sille takas... se uhos vielä hetken ja minä kanssa. Sitten se usko että mä oon pahempi ja tiputti sen raipan ja otti hupun päästä... ja kutsu mua nimeltä. Öööö.... onko se ihan terve??? Ensin uhkailee ja sitten muuttuu kiltiks?! Aattelin että mennään nyt sitten kattoon, ei se mulle pärjää kumminkaan. Ukko jätti mut sille naiselle... ok... toivottavasti se pysyy järjissään, muuten mä joudun suuttuun.
No se pysy ihan kuosissa ja ukko huuti että Tänne.... menin ukon luo ja sekin oli hirveen hyvä.
Nyt aloin kyllä ihmetteleen tätä sakkia jo hiukan, mikä ihme näitten päätä riivaa.
Tän jälkeen meiän piti ukon kanssa kävellä semmosen talon vierestä... näin siellä haalarit maassa ja arvatkaa mitä... yht´äkkiä ne haalarit pomppas 2 metriä ainakin. Mä pomppasin saman verran, kun en todellakaan oottanut että tällä kylällä tyhjät haalaritkin osaa hyppää. No..kokemus sekin ja jatkettiin matkaa. Ja yhtäkkiä semmonen pahanääninen tynnyri tulee mun takaa mua ja ukkoo kohti semmosta pelti ramppia pitkin, jessus mikä kolina siitä lähti. Pelästyin sitäkin, kun se sillee takaa tuli. Mutta kun ei kerran ukko reagoinu, niin mäkin aattelin että ei sitten.
Kun päästiin takas... niin meiän piti kävellä se lenkki uusiks. Nyt ne haalarit ei hypänny, vaikka vähän yritin haistellakin niitä.. eikä sieltä rampista tullu enempää tynnyreitä kimppuun. Käveltiin siitä tynnyrin vierestä mikä meitä viimeks jahtas ja kävin haisteel sitä. Sekin oli kuulemma hyvä.
Tän jälkeen tuli vasta outo juttu.... ukko meni sinne taloon sisään ja jätti mut ulos semmosen oudon miehen kanssa. Aattelin että ok... mitäs sitten? Ja yhtäkkiä mut laitettiin sinne samaan huoneeseen. Siellä oli ihan pimeetä siellä huoneessa. Mä haistoin heti että ok... äijä on tuolla ... mut sinne oli viritetty tuoleja sillee että en meinannu millään päästä ukon luo. Noh kyllä se sieltä sitten löyty, mutta ei se helppoo ollu.
Tultiin sieltä kopista ulos ja mut sidottiin seinään kiinni. Kaikki muut meni jonnekin muualle, mä olin siinä yksin ja haistelin maata. HAH se toinen nainen sai taas semmosen samanlaisen kilarin kun se sen kaveri aiemmin ja tuli uhoomaan sen raipan kanssa... just... niin varmaan aattelin... et uskalla kuitenkaan ja jatkoin maan haistelua. Kyllä mä sitä sivusilmällä hiukan kattelin, mut arvasin että sekin rauhottuu kohta. Ja niinhän se teki... tiputti sekin sen raipan ja tuli silittelemään mua. Noilla ei voi olla lääkitys kohallaan... siis kaikki ei ehkä ymmärtäis tommosta.
No ukko tuli hakeen mut sieltä ja lähettiin kävelee... no joku kolmas sai jonkun kilarin ja ampu sieltä piilosta. OK... mä oon tosiaan kuullu ton äänen ennenkin... käveltiin taas ja pysähyttiin, niin taas se kolmas heebo ampu. Joo kuultu... se on tuolla.
Sitten nää kaikki ihmiset muuttu ihan totaalisesti... ne sano että kiitos tää oli tässä... ja olivat tosi ilosia, eikä saaneet enää niitä kohtauksia. Kaikki kävi mua rapsuttelee ja juttelemassa.
Siis todella outoa sakkia tuolla Somerolla, mutta ihan kivaa oli.
Ukko oli tosi tyytyväinen ja sai semmosen lapun missä oli tämmönen teksti:
Toimintakyky +2 (Hyvä)
Terävyys +1 (Pieni, ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua)
Puolustushalu +3 (kohtuullinen hillitty)
Taisteluhalu +2 (Kohtuullinen)
Hermorakenne +2 (Tasapainoinen)
Tempperamentti +3 (Vilkas)
Kovuus +1 (hieman pehmeä)
Luoksepäästävyys +3 (Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)
Laukauspelottomuus +++ (laukausvarma)
Yhteispisteet 222 +++
Toi on kuulemma hyvä tulos, ja kun kerran ukko on tyytyväinen niin mäkin oon.
Mä vaan ihmettelen miten niillä ihmisillä menee kotona, jos ne saa niitä kohtauksia sielläkin, onneks ukko on hiukan tasasempi luonne..... ihan vaan kyllä hiukan.
Palataan taas... mä meen nyt pötkölleen ja miettiin mikä ton homman juju oli.
T:
Hiski The Hovawart
Kevät taitaa tulla sittenkin!
No niin tää viikkohan on näyttäny ihan hyvältä aurinko paistaa ja päivällä on jo tosi lämmintä.
HAH .... siitä saa ne lumimyyrät... niiden lumet on melkein kaikki jo sulannu, joten ei voi olla kohta enää lumimyyriäkään.
Me ollaan oltu jokapäivä treenaamassa....tai siis ilta. Ihan kivaakin on ollu, nyt kun ei siellä oo lunta enää kentän pinnassa.
Ollaan tehty vaikka mitä.
Torstaina kun oli taas noi treenit, siis ne mitä ukko vetää, niin nyt se ottaa siellä yleensä kahta koiraa kerrallaan. Siinä on se hyvä puoli että mun ei tarvi ihan niin kauaa olla autossa. Pääsen nopeemmin treenaamaan, kun ukko saa ne muut koulutettua nopeemmin.
Kyselykin on taas päättynyt... ja suurin osa on taas vastannu oikein.
Pitää tosiaan treenata joka päivä, ukko sanoo näin. Treenienhän ei tarvi tapahtua kentällä, kirja kourassa kello 18. Vaan esimerkiks me treenataan ukon kanssa päivittäin kotonakin... aamuin ...illoin...sisällä, ulkona.
Millon mitäkin ja millon missäkin. Se on semmosta "luovaa kouluttamista" niinku ukko sanoo.
Mut mä lähen suunittelee taas jotain hoffinkoukkuja, ne on vähän kun konnankoukut, mut hoffin tekemiä ja höystettynä hoffi huumorilla.
T:
Hiski The Hovawart
HAH .... siitä saa ne lumimyyrät... niiden lumet on melkein kaikki jo sulannu, joten ei voi olla kohta enää lumimyyriäkään.
Me ollaan oltu jokapäivä treenaamassa....tai siis ilta. Ihan kivaakin on ollu, nyt kun ei siellä oo lunta enää kentän pinnassa.
Ollaan tehty vaikka mitä.
Torstaina kun oli taas noi treenit, siis ne mitä ukko vetää, niin nyt se ottaa siellä yleensä kahta koiraa kerrallaan. Siinä on se hyvä puoli että mun ei tarvi ihan niin kauaa olla autossa. Pääsen nopeemmin treenaamaan, kun ukko saa ne muut koulutettua nopeemmin.
Kyselykin on taas päättynyt... ja suurin osa on taas vastannu oikein.
Pitää tosiaan treenata joka päivä, ukko sanoo näin. Treenienhän ei tarvi tapahtua kentällä, kirja kourassa kello 18. Vaan esimerkiks me treenataan ukon kanssa päivittäin kotonakin... aamuin ...illoin...sisällä, ulkona.
Millon mitäkin ja millon missäkin. Se on semmosta "luovaa kouluttamista" niinku ukko sanoo.
Mut mä lähen suunittelee taas jotain hoffinkoukkuja, ne on vähän kun konnankoukut, mut hoffin tekemiä ja höystettynä hoffi huumorilla.
T:
Hiski The Hovawart
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)