Sattuu....ja tapahtuu

Moi,
Taas on aika vieriny. Ja niinkun mä lupasin kirjotella tiheemmin.
Mut onpahan plajo enempi kirjotettavaa.
Ollaan oltu melkein jokapäivä kentällä treenamassa ja kivaa on ollu.
Eilenkin opeteltiin semmosta.... että ukkko heitti mun lelun semmosen a-esteen toiselle puolelle ja mun piti hakee se. Niin että juoksen siitä a-esteestä edes takas.
Se oli semmonen loivempi a-este.... että ei se semmonen jyrkkä ollu mistä mä yleensä meen. En tiiä miks se tehtiin siinä, mutta ukko tietää. Sillä on aina jotain suunitelmia ja kait sillä tähänkin sitten joku on.

Ykspäivä oltiin mettässä tekemässä jälkeekin. Oli tosi kivaa kun se pikkupipana Jenikin oli meillä.
Ukko sano että siitä tulee vielä isona hyvä jälkikoira tätä menoa. Kun oltiin jäjestetty, niin tultiin tähän sisälle leikkiin. On se melkonen pirpana, roikku kokoajan mun korvissa ja niskassa... ja päästettiin puhdasta hoffienergiaa valloilleen.

Eilen mulla sattu tapaturma. Olin mettälenkillä ja siinä oli pari irlanninsusukoiraa mukana. Juoksin niiden perässä semmosta rinnettä alas ja joku puu halkas mun takajalan varpaitten välin. Arvatkaapa onko kipee. Ei oo...mutta kävely tuntuu oudolle. Äijä tutki sitä pitkään, mut ei sieltä löytyny mitään tikkua kuulemma. Joten se päätti laittaa siihen jotain salvaa ja laitto sen entisten koirien fleece sukan siihen yöksi.
JUST...koiralla sukat...hmh.... sillä kävely se vasta vaikeeta oli, joten aattelin kävellä kolmella jalalla.
Nyt se otti äsken sen sukan pois ja kyllä sillä nyt kävellä pystyy...hiukan aristaa tota jalkaa. Ukko sano että jollei se huomenna parempi, niin mennään lääkäriin.
Se on hassu mesta se lääkäri.... siellä on aina paljon hajuja, eli aika moni muukin koira käy siellä.

Arvatkaa mitä, mun äiti on saanu pentuja!! Eli mä oon taas isoveli. Se oli synnyttäny 6 poikaa ja yhen tytön. Me mennään varmaan kattoon niitä ukon kanssa joskus. Siinä sitä taas onkin menoa ja melskettä. Toivottavasti ukko ei meille ota yhtään, jotta saan olla ainoana ;)

Mun iskä (Kleion Ares) oli ollu Lappenrannassa näyttelyssä viikonloppuna. Se oli voittanu taas koko hoffilauman ja oli rotunsa paras. Tulispa mustakin yhtä komee kun siitä, meinaan se on tosi komee hoffi uros.

Mut palataan taas.... nyt mulla on pari päivää vapaata kun toi jalka kiukuttelee.

Tervehtymistä odotellen:
Hiski The Hovawart