perjantai 28. kesäkuuta 2013

on se kaunista

Ai mikäkö?
No se kun Hiski The Hovawart ui.
Eli ukko vei mut ja Iitan uimaan sillon maanantaina. Tuukka oli meiän mukana ja se plutas meiän kanssa joessa. Se on mukava kerpuusi tuo Tuukka.
Ukko otti kuvankin musta kun haen sen heittämää lelua, se on semmonen kiva leikki.
Ukko heittää sen jonkkaan, mä haen ja jemmaan yleensä heinikkoon. Sitten meen oottaan että ukko löytää sen heinikosta ja heittää sen mun haettavaksi.
Se on semmonen vuorovaikutteinen leikki. ukosta on tullu jo aika taitava ettiin ruohikosta kaikkee. Oliskohan noilla ihmisille jotain kokeita tai kisoja tossa lajissa? Voisin viedä sen kokeeseen kohta.



Oppilaita on jonkun verran pyöriny siinä meiän kentällä. Ukko kertoo niille asioita kouluttamisesta ja koirista. Se tykkää siitä hommasta, tuntuu olevan aika elementissään.

Eilen olin hiukan liitelemässä agilityäkin. Ei mitään ihmeempäi kunhan hiukan mentiin.

Palataanhan astialle.

T:
Hiski The Hovawart

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Juhannus oli ja meni

Mrjesta.
Oli kuulemma semmonen päivä kun juhannus. Mä en tiedä ihan tarkkaan mikä se on, mutta ainakin ukko sai siitä ylimääräsen vapaapäivän.
Perjantaina mulla oli tärkeä homma. Olin kalastuksenvalvojana.
Tuukka, Hanna ja ukko lähti kalaan perjantai-iltana ja mä pääsin mukaan. Mentiin tonne jokivarteen ongelle ja mä valvoin että noi kalastaa. Kävin mä välillä hyppimässä siellä joessakin, mutta se ei vissiinollu se pääpointti.
Noh muuten juoksentelinkin siinä kalastajien väliä ja valvoin vuoronperään eri kalastajien hommia.
Kovaa hommaa en voi muuta sanoa.
Lenkillä ollaan Hannan kanssa käyty jonkin verran. Mitään suurempia juoksulenkkejä ei nyt tartte heitellä, kun on hukan hellettä taas, mutta semmosia lyhkäsiä 7-10 km lenkkejä pystyy heitteleen.
Tänään mä yritän houkutella että mut vietäs uimaan, saas nähä onnistunko.

Eilen treenattiin siinä omalla kentälläkin taas, ja Hanna otti musta hienon kuvankin. Musta ja ukosta on niin vähän kuvia, että kiva kun joku niitä meistäkin napsii välillä.

Ukko on niin tomerana aina mun kanssa. Hirveen ylpee se on musta ja ymmärtäähän sen. Kyllähän mä vaan oon aikamoinen epeli.

Vähän hypittiinkin tossa Iitan kanssa, ukko otti ne kuvat ja kyllä tuo Iita on melkonen aropupu ja ihan hiukan se myös näyttää siltä.



No mä nyt sitten näytin Iitalle miten lennetään tyylikkäästi.





Mutta joo, siis kivaa on ollut.
Wilmasta sen verran että se on... hmmmm... oma ittensä. Lenkillä käyny sekin, mutta kyllä siinä on vaan vikaa muuallakin kun lonkissa. En tiiä missä.... mutta jotain on vialla.

Palataanhan taas astialle.

T:
Hiski The Hovawart



maanantai 17. kesäkuuta 2013

Terveppä taas.
Oltiinkin viikonloppuna Iitan, Hannan ja Ukon kanssa jäljestämässä todella komeissa maisemissa Paimiossa.
Peltoaukeaa oli kilometritolkulla joka suuntaan ja voin kertoa että tuolla muuten tuulta riitti.
Ukko sano että pohja on sateetomien päivien jälkeen kova ja Hannan talloma jälki ei varmaan juurikaan löydy. Asiaa ei helpottanut tuolla isolla aukeala puhaltava mieletön tuuli, mutta ukkoa lainatakseni "voihan se joskus olla tommonen keli oikeestikkin" :)
Tossa on kaverimme © Katjan ottama kuva paikasta, niinkun kaikki muutkin kuvat tässä jutussa © .




Eli kuten näkyy.... aaketa riittää.

No Hanna tallo mulle semmosen noin 500 metrin jäljen 4 kulmalla oikeelle ja vasemmalle, sekä 4 keppiä. Jälki meni myötä-, vasta-, ja poikittaistuuleen. Joten aika haasteellinen se oli.
Mutta kyllähän hoffi tekee, kun kerran on käsketty. Meillä kun tota asennetta riittää, se vaan pitää osata valjastaa ja kanavoida. Tässä oli Teille kaikille vihje. Voin sen suomentaakkin. Ei hoffi ole vaikea koira, se vaan vaatii erilaisen ajatusmallin kun moni muu rotu ja harva ihminen osaa ajatella asioita yhtä monimuotoisesti kun hoffit.

Löysin Hannan hukkaamia keppejäkin, osan jätin kyllä peltoonkin, muut sai ettiä ne.
Se oli mielenkiintonen pelto ja homma. Eikä ainakaan helppo. Jäljen päästä mä löysin semmosen purupatukan, mitä sitten vähän ensin revittiin ukon kanssa. Sen jälkeen se käski mut sivulle ja sano että vie ja näytti Hannan suuntaan. Mä tempasin sitten lelu suussa Hannan luo reilu 100 metrin päähän ja se lähetti mut taas takas ukolle. Se oli melkosen kivaa päästellä menemään oikeen urakalla aavalla pellolla. Ainoana koirana siellä, LAATUAIKAA.

Iitakin oli jälestämässä tosiaan. Siinä tytössä on kyllä melkonen päättäväisyys. Sitkeesti sekin veti semmosen 650 m jälkeä. Välillä se ihmetteli missä se jälki menee, mutta se on niin sitkeä ja päättäväinen tyttö että paino menemään vaan kokoajan.
Iitan kanssa on kiva olla reissussa. Se kun osaa olla nätisti eikä turhia säädä kokoajan.
Iitallakin on ollu noi ilmasut vähän hakusessa välillä, kyllä se tietää homman, muttei aina malta pysähtyä siihen.


ei voi muuta sanoo kun että kaunista ja kivaa oli. Erityisen suuri kiitos Katjalle porukoineen. Ja Hannalle tietty kanssa.

Ei tässä kummempia taaskaan, palataan astialle.

T:
Hiski The Hovawart


perjantai 14. kesäkuuta 2013

Helteet helpotti

Jaahas, se tuntuu taas helteetkin helpottaneen.
Aika tukalaa se jo olikin hetken aikaa, mutta nyt onkin sitten ollu sateisempaa ja koleempaa muutaman päivän.
ollan treenattu pihassa lähinnä ja uimassa ei oo nyt tarvinnu käydä, siellä kastuu ihan ulkona ollessaankin.
Sen enempiä ei juuri nyt olla tehty.
Huhua kuulin hiukan että oltas menossa ehkä viikonloppuna ajamaan jälkeä oikeen urakalla, mutta katotaan nyt miten tää etenee.

Ukolla on käyny vieraita koiria koulutettavana jonkun verran, ei ne mua niinkään haittaa, mutta Wilmalla meinaa väliin hermot pettää kun niitä on siinä kentällä treenattavana. Se kouluttaa yksityisopetuksena jonkun verran, ja tuntuu tykkäävän siitä hommasta.
Siinä on ollu monen rotusta ja kokostakin treenattavaa, ja mä saan katella niiden touhuja. Vaikkakin mielellään käännän selän niille, etten nää mitä ne tekee. Mua hiukka jurppii kun mä en pääse aina mukaan treeneihin.

Wilma alkaa näyttää taas melkosen ruipalta, kun on tiputtanu karvojaan. Ei sillä raukalla kyllä mitään lihaksia juurikaan ole, toisaalta miks olis kun ei pysty paljoa juoksemaan.
Iita on käynny Hannan kanssa treeneissä ja ukon kanssa pihalla tekevät. Siitä on tullu aika hieno tyttö.

Noh, ei mulla kummempia tässä, palataanhan astialle taasen.

T:
Hiski The Hovawart

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Ja vauhtia riittää taas

Moro.
Sairaslomat on lusittu ja kaikki on taas hyvin. Kiitos Skutille kun tutkit mut ja kerroit miten mä tuun kuntoon.
Ollaan käyty jonkun verran uimassa Iitan kanssa, ja se pikku pirpana alkaa jo ite tulemaan veteen. Hirveen huono uimari se on vielä, toisin kun mä.
Mähän vetelen kun saukko pitkin järven, joen tai lammen pintaa. Uimminen on ehkä ensteksi parasta hommaa.


Tossa näätte miten mestariuimari Hiski menee tyynellä järvellä.

Eilen myllättiin hiukan pihassa illalla kun keli jäähty. Nyt on ollut päivällä semmosen 30 varjossa, niin ei hirveesti jaksa touhuta. toki aina vähän, mutta illalla jaksaa jo sitten ihan kunnolla.
Ensin pelattiin jalkapalloo ukon, Tuukan, Wilman ja Iitan kanssa. Wilma taas rupes kuumenee niin kovin että menin aalle, kun se könkkä ei pääse sinne.





Hah, sinne jäi musta ruikuttaan :)
No Iitahan katteli että missäs mä oon ja veti kanssa ton aan ihan heittämällä. Sillä on sen verran kova lihaskunto että ei ole mitään ongelmaa hypätä tonne. Ja kun se on kevytrakenteinenkin, niin pääsee ehjänä alaskin.


Viikonloppuna oli Unnan ja mun pentuja käymässä. Yhtä vaille kaikki oli taas paikalla. Ja Unskikin oli.Hienoja pentusia ovat. Osa meni ton A-esteen ja tekivät rally-tokoa Hannan opastamana tuossa meiän kentällä.


Tossa kuva Unskista... kaunishan tuo on kun mikä, joten ei hmekkään että pentusetkin on komeita ja viisaita.

Siinä nuo rivissä seisoo sitkeesti, vaikka helle oli todella kova. Kyllä saa olla tyytyväinen jokaisesta kerpuusista. Hienoissa kodeissa hienot pentuset.
Hyvin nuo on sopeutuneet koteihinsa, ja kodit hoffeihinsa.




Ei tässä taas mitään ihmeellisempää... palataan astialle ja nautitaan kesästä.

T:
Hiski The Hovawart