Hiski The Hovawartin elämää

Terveppä taas.
Oltiinkin viikonloppuna Iitan, Hannan ja Ukon kanssa jäljestämässä todella komeissa maisemissa Paimiossa.
Peltoaukeaa oli kilometritolkulla joka suuntaan ja voin kertoa että tuolla muuten tuulta riitti.
Ukko sano että pohja on sateetomien päivien jälkeen kova ja Hannan talloma jälki ei varmaan juurikaan löydy. Asiaa ei helpottanut tuolla isolla aukeala puhaltava mieletön tuuli, mutta ukkoa lainatakseni "voihan se joskus olla tommonen keli oikeestikkin" :)
Tossa on kaverimme © Katjan ottama kuva paikasta, niinkun kaikki muutkin kuvat tässä jutussa © .

Eli kuten näkyy.... aaketa riittää.

No Hanna tallo mulle semmosen noin 500 metrin jäljen 4 kulmalla oikeelle ja vasemmalle, sekä 4 keppiä. Jälki meni myötä-, vasta-, ja poikittaistuuleen. Joten aika haasteellinen se oli.

Mutta kyllähän hoffi tekee, kun kerran on käsketty. Meillä kun tota asennetta riittää, se vaan pitää osata valjastaa ja kanavoida. Tässä oli Teille kaikille vihje. Voin sen suomentaakkin. Ei hoffi ole vaikea koira, se vaan vaatii erilaisen ajatusmallin kun moni muu rotu ja harva ihminen osaa ajatella asioita yhtä monimuotoisesti kun hoffit.

Löysin Hannan hukkaamia keppejäkin, osan jätin kyllä peltoonkin, muut sai ettiä ne.

Se oli mielenkiintonen pelto ja homma. Eikä ainakaan helppo. Jäljen päästä mä löysin semmosen purupatukan, mitä sitten vähän ensin revittiin ukon kanssa. Sen jälkeen se käski mut sivulle ja sano että vie ja näytti Hannan suuntaan. Mä tempasin sitten lelu suussa Hannan luo reilu 100 metrin päähän ja se lähetti mut taas takas ukolle. Se oli melkosen kivaa päästellä menemään oikeen urakalla aavalla pellolla. Ainoana koirana siellä, LAATUAIKAA.

Iitakin oli jälestämässä tosiaan. Siinä tytössä on kyllä melkonen päättäväisyys. Sitkeesti sekin veti semmosen 650 m jälkeä. Välillä se ihmetteli missä se jälki menee, mutta se on niin sitkeä ja päättäväinen tyttö että paino menemään vaan kokoajan.

Iitan kanssa on kiva olla reissussa. Se kun osaa olla nätisti eikä turhia säädä kokoajan.
Iitallakin on ollu noi ilmasut vähän hakusessa välillä, kyllä se tietää homman, muttei aina malta pysähtyä siihen.

ei voi muuta sanoo kun että kaunista ja kivaa oli. Erityisen suuri kiitos Katjalle porukoineen. Ja Hannalle tietty kanssa.

Ei tässä kummempia taaskaan, palataan astialle.

T:
Hiski The Hovawart