Ja vauhtia riittää taas

Moro.
Sairaslomat on lusittu ja kaikki on taas hyvin. Kiitos Skutille kun tutkit mut ja kerroit miten mä tuun kuntoon.
Ollaan käyty jonkun verran uimassa Iitan kanssa, ja se pikku pirpana alkaa jo ite tulemaan veteen. Hirveen huono uimari se on vielä, toisin kun mä.
Mähän vetelen kun saukko pitkin järven, joen tai lammen pintaa. Uimminen on ehkä ensteksi parasta hommaa.

Tossa näätte miten mestariuimari Hiski menee tyynellä järvellä.

Eilen myllättiin hiukan pihassa illalla kun keli jäähty. Nyt on ollut päivällä semmosen 30 varjossa, niin ei hirveesti jaksa touhuta. toki aina vähän, mutta illalla jaksaa jo sitten ihan kunnolla.
Ensin pelattiin jalkapalloo ukon, Tuukan, Wilman ja Iitan kanssa. Wilma taas rupes kuumenee niin kovin että menin aalle, kun se könkkä ei pääse sinne.

Hah, sinne jäi musta ruikuttaan :)
No Iitahan katteli että missäs mä oon ja veti kanssa ton aan ihan heittämällä. Sillä on sen verran kova lihaskunto että ei ole mitään ongelmaa hypätä tonne. Ja kun se on kevytrakenteinenkin, niin pääsee ehjänä alaskin.

Viikonloppuna oli Unnan ja mun pentuja käymässä. Yhtä vaille kaikki oli taas paikalla. Ja Unskikin oli.Hienoja pentusia ovat. Osa meni ton A-esteen ja tekivät rally-tokoa Hannan opastamana tuossa meiän kentällä.

Tossa kuva Unskista... kaunishan tuo on kun mikä, joten ei hmekkään että pentusetkin on komeita ja viisaita.

Siinä nuo rivissä seisoo sitkeesti, vaikka helle oli todella kova. Kyllä saa olla tyytyväinen jokaisesta kerpuusista. Hienoissa kodeissa hienot pentuset.
Hyvin nuo on sopeutuneet koteihinsa, ja kodit hoffeihinsa.

Ei tässä taas mitään ihmeellisempää... palataan astialle ja nautitaan kesästä.

T:
Hiski The Hovawart