Kävinpähän reissussa.

Morjes,
Nyttenhän mä reissussa vasta kävin.
Viimeviikolla noi alko pakkaileen pikkuhiljaa tavaroita, arvasin että johkin ollaan lähössä, en vaan ymmärtäny yhtään mihin. No perjantaina se sitten selvis, ukko tuli hakeen mut kyytiin ja ajettiin Helsinkiin. Olin hiukka ihmeissäni et mihin ollaan menossa, kun autossa on noin paljon tavaraa. Voitteko uskoo, ne ajo auton semmosen rakennuksen sisään, joka oli vedenpäällä. Ukko sano että se on laiva ja sinne tuli paljon muitakin autoja missä oli koiria kyydissä. Olin ihan ihmeissäni, että mikäs juttu tää on, kun en ikinä oo semmosessa ollu. No Ukko ja Hanna jätti mut sinne autoo vahtiin ja menivät itte johonkin. Ei siinä mitää, kyllähän mä vahdin vaikka auton ympärillä pyörikin välillä monen moista ukkoo ja akkaa. Mä olin pari tuntia ollu siellä laivassa, kun nes ukko ja Hanna tuli takas. Ajettiin ulos siitä laivasta ja HÄ???? me oltiin eripaikassa kun sillon kun siihen mentiin?!?!?!? olin ihan ihmeessäni? No mut otettiin siihen ulos jalotteleen ja juomaan ja haistelin siinä paria tolpanjuurta, ja kuuntelin. Mulla oli vissiin menny jotenkin pää sekasin siellä, kun vieraitten ihmisten puheesta ymmärsin aina sanan sielä toisen täältä. Ukko kyllä puhu selkeesti, mutta ne muut puhu erilailla. Ukko sano mulle että me ollaan Virossa. HÄ? me mentiin Helsingissä laivaan? ja nyt oltiin yhtäkkiä jossain virossa?

Noh, kun olin jalotellut hetken niin pääsin takas autoon. Siellä sitten istuttiinkin aika pitkään ja ajettiin hirveessä kelissä eteenpäin. Mä makasin takaluukussa ja kuuntelin kun ne puhu jostain Tarttosta.
No vihdoin päästiin perille ja mentiin semmoseen isoon rakennukseen.
Siellä se vasta hassu vekotin oli. Me mentiin siinä aulassa semmoseen pieneen koppiin tai kaappiin. ja kun ovi meni kiinni, se heilahti. Hetken päästä kun oven avas oli ihan eripaikassa.... tosi outo vekotin. Ukko sano että hyvinhän se Hissimatka meni, joten se oli siis hissimatkain se vekotin, näin mä päättelin.

Sen jälkeen kun sillä hissimatkaimella oltiin ajettu me mentiin semmoseen pieneen huoneeseen. Siellä oli sänky, sohva, pari tuolia ja vessa, jossa oli semmonen tosi outo juttu. Se oli niinkun iso koirankuppi...mut soikee.

Mentiin melkein heti nukkuun kun olin syönny vaan.
Seuraavana aamunna sitten olikin aikanen herätys ja lähettiin siihen viereiseen puistikkoon käveleen. Mä haistelin tosi paljon, kun siellä oli siis niin mieletön määrä koiran hajuja. Lenkin jälkeen takas sinne kämppään ja sain ruokaa. Hanna ja ukko jätti mut sinne vahtiin ja menivät itekkin syömään jotain. En mä viittiny siellä sen enempiä haukkua, mutta katoinpa vaan tavaroiden perään hiukan.

No joo, nuo tuli sieltä syömäsät ja pakkasvat kamoja hiukan mukaan ja otti mutkin, ja taas lähetttiin. Autoon ja matkaan, nyt ajettiin tosi lyhyt matka ja mentiin paikkaan missä oli ihan sikana koiria, no joo siis paljon koiria. Ukko sano että ollaan näyttelyssä. Selvä ei siinä mitään mentiin sisään melkoseen hullunmyllyyn ja säpinään. Siellä oli tuttujakin, Tupu ja Maarit sekä pari uutta hoffi ihmistä. Miten ihmeessä nää aina kerääntyy samaan paikkaan?

Pienen hetken oottelun jälkeen sitten olikin mun ja ukon vuoro juosta siellä kehässä. Se oli vaan niin pieni kehä, että ei siellä mitään juokseen päässy, kuhanta jolkotettiin. Ne anto ukolle semmosen ruusukkeen tai siis 2. Toisessa oli SERT ja toisessa CACIB, ilmeisen hyvin meni kun ukko oli niin tyytyväinen. Mulla ei oo hajuakaan mitä ne ees puhu. No sitten mentiin taas ootteleen hetkeks ja mun kamut juoksi siellä kehässä ympyrää. Vähänajan päästä me oltiin kahestaan siellä mun Siskon Surin kanssa. Mulla on hiukan sitäkin vastaan, kun se pölli pienenä mun eväät. Vähänajanpäästä tuomari toi semmosen ROP ruusukkeen Surille ja mulle VSP? Nekin on vissiin ihan ok, kun ukkoa hymyillytti. Sitten kaikki oli ohi, ei muuta kun takas autoon. HÄH... kauhee matka ja ruljanssi parin ruusukkeen ja pokaalin takia. Mentiin takas sinne missä me asuttiin ja ukko laski sen ison koirankupin näkösen täyteen vettä. ??? en mä nyt noin paljoo juo, enkä ainakaan tota kun se on täys jotain vaahtoakin. Ukko sano että se on amme, kun kattelin sitä hiukan ihmeissäni, se meinaan meni itte sinne.

*No ei siinä mitään ilta meni sitten pötkötellessä ja tavaroita vahtiessa, sekä kävellen siellä puistossa aina välillä. Seuraavana päivänä taas sama juttu, mentiin siis samaan paikkaan uudelleen. Nyt siellä oli eri nainen arvostelemassa meitä ja sen mielestä mä olin taas parin ruusukkeen arvonen, toisessa luki taas CACIB ja toisessa SERT. Ukko sano että aika putkeen meni, kun lauantain saldo oli: ERIllä, CACIB, SERT, PU1 ja VSP, sekä sunnuntain saldo ERIllä, CACIB, SERT ja PU2.

Noh.... sitten käytiin siinä Hannan ja ukon kaverilla kylässä ja vähän ajapäästä taas autoon, ajettiin taas semmosen parituntia. Oltiin kuulemma Tallinassa.
Pienen oottelun jälkeen mentiin taas siihen laivaan. Pari tuntia siellä ja taas oltiin Helsingissä. Mä vaan nukuin takaluukussa, mua väsytti tosi kovin. Tommosen tunnin ajomatkan jälkeen tunsin tutunolosen jarrutuksen ja käännöksen... hetkinen.... mehän oltiin KOTONA... jee. Olin tosi ilonen ja onnellinen. Mulla oli jo hiukan kappelookin ikävä, vaikka se kissa onkin ja omaa kotipihaa. Iltapalan ja pienen ulkoilun jälkeen painoin silmät kiinni ... Hyvää yötä. Olipas reissu.

Palataan taas.

T:
Hiski The Hovawart