Treenit päätökseen ja hiukan muutakin

Moro,
torstaina sitten vedettiin ukon kanssa tän vuoden viimeset tottis treenit. Nyt meillä alkaa kuukauden tauko, siis kouluttamisessa ja mä saan vihdoin sen kaiken huomion.
Eipä siellä kentällä paljon porukkaa ollu, mutta sentään muutama.

Lumet on kaikki lähteny.... siinä on se hyvä puoli, että ne pirun talttahampaatkin on sitä myöten ainakin osa hävinny. Kato lumimyyrä ei voi elää ilman lunta, näin mä sen oon päätelly.

Eilen oltiin meiän klubin kentällä, kun siellä on sellanen "tapaamis" hetki jäsenille ilman kouluttamista lauantaisin. Oli ihan kivaa kun siellä oli 3 tyttö koiraa ja mä. Sääli ettei ne ollu hoffi tyttöjä, koska meillä synkkas muuten ihan hyvin.

Äsken olin ukon kanssa ulkona ja nyt kun lumimyyrät on lähteny, niin arvatkaa mitä. Tavalliset on tullu. Haistelin yhtä koloo maassa pitkään ja laitoin tassunkin sinne. Sitten taas kuonon tosi syvälle, nostin pään ja odotin....hiljaa.....ihan paikallaan. Olin ninjamaisen ovela TAAS. Myyrä ajatteli että kerkee juoksemaan kavereittensa luo ja lähti kolosta. HAH.... otin salamannopean loikan....ja saavutin sen ällötävän mönkijän alle 5 metrin. Äärettömän nopeat leukani nappas sen suuhuni ja purasin. Ötökästä lähti niin paha ääni et päästin irti. Ukko juoksi siihen viereen ja sano mulle että irti. OK... siis enhän mä enää edes pitäny sitä suussani, otin uudestaan sen ja purasin toisen kerran. Sitten irrotin kun ukko käski uudelleen irti. Menin ukon viereen kun se käski ja katoin kun ukko teilas sen otuksen lopullisesti kivellä. Sain aikamoiset kehut, kun pyydystin sen elukan ja päästin päiviltä. Ja siitä että tottelin niin hienosti. Me ollaan ukon kanssa ihan hyvä tiimi, noissa ötökkä jahdeissa ja oli kiva taas olla avuksi porukoille. Ne kun ei tykkää yhtään noista muista mitkä pyörii meiän tontilla. Sen takia ne varmaan hovawartin on ottanutkin, että joku vahtii niiden pihaa.

Meillä kävi tossa parina päivänä vieraitakin. Mä en oikeen tykkää niistä kun ne tulee meille, vaan ilmotan mieleipiteeni aika jyrkästi. Tää on kuitenkin mun koti ja kun ne tulee niin ne tuntuu hiukan pelkäävän kaikki mua. On kyllä syytäkin, mä oon kuitenkin aika pahapäinen tarvittaessa.
Kyllä mä sitten siitä laannun, kun nään että porukat ottaa ne vastaan, mut täytyy aina hiukan kattoo noita vieraita ihmisiä, että mitäs niillä on mielessä. Ihmisiin kun ei voi luottaa.
Paitsi meiän omaan laumaan.