Lauantai kivaa

Tere taas.
Mä alan pikkuhiljaa toipuun, meillä oli ukon kanssa tosi kivaa eilen.
Me oltiin siellä mun synnyinkodissa koko päivä. Siellä oli paljon hoffeja ja tuttuja ihmisiä.
Tiiättekö mitä.... nyt alkaa menee liianpitkälle nää hommat. Oltiin siellä ja yks mies vei mun damin mettään. OK... mä hain sen. SIIS HÄ. Joudunko mä ettiin kaikkien ihmisten hävittämät tavarat mettästä??? Mä mikään etsijäautomaatti ole. Se oli kyllä tosi mukava ukko, se jutteli meiän äijän kanssa ensin ja mä kuulin kun se sano "tosi hieno koira", sen oli pakko tarkottaa mua. Siis tosi fiksu mies.
Mä kyllä näin että muutkin koirat joutu hakeen sieltä mettästä sen saman miehen hävittämiä tavaroita, siis uskomaton mies hukkaamaan tavaraa. Onneks sillä oli vaimo, ettei hukkaa itteään.

Sitten meillä oli siellä semmonen rata, mikä piti suorittaa, äijäkin joutu menee siinä maahan makaamaan....hah..... siitäs sai kun aina komentaa mut tekeen niin. Mä olin ihan täpinöissäni siitä radasta.... me mentiin äijän kaa tosi kovaa se rata läpi.
Suorituksista otettiin aikaakin ja me voitettiin äijän kaa. Me oltiin nopeimmat.

Sitten meillä oli siellä juoksukisakin ;) . Mua pidettiin pannasta ja ukko lähti juokseen tietä pitkin.
Mä olin ihan ihmeissäni et mihin se menee??? Sit se huus mun nimen ja se kiinnipitäjä päästi irti. Voitte arvaa monta metriä ukko kerkis juoksee ennenkun sain sen kiinni, ei montaa. Sit me juostiin maaliin yhtaikaa. Me oltas saatu paljon parempi aika, jos ukko olis juossu lähemmäs maalia ennenkun mut päästettiin irti. Mutta turha toivo. HEI... jos mä pistelen parhaimmillaan 50km/h niin miten toi ukko edes kuvittelee pääsevänsä mua kovempaa?!? MIKS SE ei usko että mä oon vaan kovempi juokseen??? Mä juoksen neljällä ja se kahella jalalla. Johan sen hölmömpikin tajuaa että neljä jalkaa menee kovempaa kun kaks.
Okei.... mut kruunattiin kyllä TOTO mestariks, mut en silti ollu nopein. Nopeempi vaan oli "väärästä" kennelistä, joten ei voinnu olla mestari, mutta hiukan mua harmittaa kun ukko mokas ton.
No ...ei se teiän ihmisten vika oo että luulette olevanne joka-asiassa ylivertasia. Se on vaan teiän tapa. Me koirathan ollaan päässty jo sille tasolle että juostaan kovaa, haistetaan asioita, vaistotaan asioita, juttelaan toisille lajitovereille ilman ääntä siis pelkillä eleillä, ruoka kannetaan meille eteen ja talot tehään valmiiks. Ehkä tekin joskus opitte elämän tärkeimmät asiat ja arvostatte niitä.

Mut me äijän kanssa arvostettiin tätä tapahtumaa tosi paljon, meillä oli kivaa ja halutaan kyllä kiittää vielä täälläkin.
Kiitos kivasta päivästä Hoffien ja Hoffi-ihmisten kanssa.
Tuolla linkkilistalla kun on Hofmarien kennelin sivut (mä oon siis sieltä kotosin) niin siellä on lisää tapahtumasta, ainakin blogissa.

Mut palataan taas... mä meen vielä ihaileen kahta mitallia ja pokaalia mitkä voitettin tästä tapahtumasta.


T:
Hiski The Hovawart