Moi....
Oltiin eilen illalla ukon kanssa mettässä kävelyllä. Se pirun nälkäkurki kun ei vaan tee eväitä mukaan ikinä. Ei se nyt silleen haittaa, on kiva kuitenkin mennä mettässä.
Äijä pysähty aika-ajoin ottaa valokuviakin ja mua ärsytti niin hidas eteneminen, niin heitin selälleni aina ja rupesin muriseen ja pyöriin. Kyllä se sitten aina tajus jatkaa matkaa.
Mä juoksen aina mettässä ja haravoin sekä tarkastan ympäristöä aina, ettei kukaan vaan hyökkää meiän kimppuun.
Muuta me ei sitten tehtykään, vettä tuli koko ilta kun aisaa.
Tänä aamuna oli taas kiva yllättää ukko. Se saa kyllä musta harmaita hiuksia, kun mä oon sen verran vaikeesti ennustettavissa oleva koira.
No mentiin aamulla tarhaa kohti ja menin seisomaan sit A-estettä vasten minkä ukko teki mulle, siis se TOSI jyrkkä. Se melkein pystysuora seinä.
No nojasin sitä vasten kahella jalalla ja kattelin ukkoa. NOH.... se nosti mua takapäästä sinne ylös, ihan kun en ite olis päässy. Ja kun olin siellä päällä.... se sano oota... ja meni ottaan mua vastaan. En kuulemma saa hypätä alas. JOOO... siis mikä tässä oli juttu?? Käännyin ja menin ite sinne ylös uudelleen ja oottaan et ukko menee ottaa vastaan. Ja teinpä sen muuten vielä kolmennenkin kerran. HAH.... oisittepa nähny ukon, se oli kun nuijalla päähän lyöty. Sano vaan "sähän osaat, mikset aikasemmin oo menny?" ja oli tosi ilonen. Kiva väliin tehä toi äijä iloseks.
Noh... ajattelin nyt etten kaikkee kuitenkaan ihan lahjaks anna ukolle, miettiköön ja ihmetelköön meitä Hoffeja. Ja toiseksikin.... mä kyllä ajattelin tätä ylimenoo kokoajan ja mietin vaan miten siitä pääsee sillee järkevästi yli.
Palaillaan taas......
T:
Hiski The Hovawart
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti