Hiski The Hovawartin elämää

moro taas...
Tänään oli tyypillinen perjantai päivä. Mä meen aamulla tarhaan ja kaikki muut lähtee johonkin, eikä ota mua mukaan?! Mikä on sellanen paikka missä ei hoffia tarvita, mä en ymmärrä???

No oon tottunut siihen ja ootan että porukat tulee kotiin. On kiva kun ne tulee vuorotellen, niin ne käy aina moikkamassa mua tarhassa ja sit jossain vaiheessa iltaa mut otetaan aina leikkiin mukaan. On kyllä ihan kiva olla tarhassa päivät. Mulla on sellanen 100 neliön tarha kopilla ja sateen suojalla missä on iso vesiämpärikin, siinä voi jopa pestä tassut välillä. Oon kokeillu ja sinne mahtuu molemmat etutassut ihan hyvin yhtaikaa.

Mulla on aika kova homma aina päivällä kattoo että kaikki on ok. Joku auto pysähtyy jokapäivä tohon postilaatikolle, ja avaa postilaatikon. Se on tosi outo hyypiö se ei tuu autosta ikinä ulos, se vaan laittaa sinne laatikkoon jotain, minkä sitten isäntäväki hakee pois. Se ei varmaankaan uskalla tulla ulos autosta kun se näkee että pihaa vartioi Hovawart. Ehkä se osaa saksaa sen verran että tietää, mistä sana tulee. Sehän siis tarkoittaa pihavahtia. Se varmaan tietää että tähän pihaan on turha tulla, jos mä oon täällä. Muuten kaikki on yleensä ok. Vähän mua häiritsee kun meiän laumasta toisiks pienin lähtee autolla joka aamu samaan aikaan ja tulee aina samalla autolla takas. Mä en tiedä yhtään missä se käy. Homma on varmaan ok, en ainakaan vaistoa mitään outoa, joten en viitti enään niitä hirveesti haukkua. En sitä joka käy meidän postilaatikolla, enkä sitä joka kuljettaa näitä ns.lapsia.

Tänään ei treenattu mitään. Olin ensin hiukan masentunut, mutta sitten äijä otti mut mukaan rakentamaan koppia kaksjalkasille.
Se on aika villiä puuhaa..... Sillä on sellasia paha äänisä laitteita ja tosi isoja keppejä mitä se hakkaa toisiinsa kiinni. Mä tykkään katella sitä touhua. Ja musta tuntuu että äijä tykkää kun oon vieressä, se juttelee mulle jotain outoo kokoajan. En mä oikeen tiiä mitä se sanoo, ei se ainakaan mitä käske mua tekemään, mut kovin se pöpöttää.
Välillä mä nappaan siltä jonkun puupalan ja sit me juostaan peräkkäin, se luulee että saa mut kiinni. Kaikkein parasta on kun ottaa sen käsien kuoret suuhun ja juoksee...... se tulee perässä ja huutaa "anna mun hanskat takas" mut ei se saa mua kiinni.
Annan kyllä armon käydä oikeudesta ja vien sille ne takas.... ei se voi ilman niitä käsiään mitä tehdä. Se kyllä väliin kiroo kovin "että nää on ihan kuolassa" .... höh... enhän mä edes kuolaa. Ja mitä siitä vaikka kuolaisinkin, mahtuuhan sitä maailmaan.

Tiiättekö mikä on tosi kivaa? Se kun ihmiset luulee että ne saa juosten kiinni koiran. Ei millään pahalla, mutta ajatelkaapa nyt ite.
Kummalla on enemmän jalkoja? Koiralla....
Kummalla on vähemmän rasvaa? Koiralla....
Kumpi liikkuu luonnostaan juoksemalla?? Koira....
Kumpi RAKASTAA voittamista juoksussa?? Koira....
Miks ihmeessä te ihmiset luulette että te saatte meidät koirat kiinni juoksemalla? Kokeilkaapa joskus toisinpäin... menkääpä karkuun meitä, niin saadaan varmaan teiät kiinni. Tai kokeilkaa kutsua meitä, sekin toimii. Jos silloin kun kutsutte, niin siellä teiän luona on aina kivaa. Ei oo kiva tulla kenekän luo, jos saa huutia palkaks, makkara tai leikki on kivempaa.

No joo.... mä tiedän.... on hirvee homma pelastaa teiät ihmiset teiltä itseltänne, mutta ainakin tän perheen mä pelastan ja nää on mulle ollu niin kivoja että haluun olla niiden kanssa aina, joten vartioin ja puolustan heitä aina.

Mut nyt ......hyvää yötä ja palataan asiaan.

T:
Hiski The Hovawart