Hiski The Hovawartin elämää

Moi taas.

Tänään 24.8 me sitten käytiin taas näyttelyssä. Aamulla lähettiin ajamaan ja matka tuntu tosi pitkältä. Sinne oli pidempi matka kun Tervikselle, vaikka siitä ohi mentiin, niin ei kuski sinne menny, vaikka siellä oli sillon paljon koiria kun viimeks siellä kävin. Ehkä ne ei ihan aina ole siellä.

No joo... siis mentiin Hämeenlinnaan näyttelyyn ja sinne kentän laidalle taas istuun. Mä en oikeen ymmärrä miks sinne pitää mennä niin ajoissa, että joutuu sitten istuun siellä ja odottamaan että mennään kehään. No on siinä kyllä puolensakin, mä kerkiin hiukan tottuun niihin toisiin koiriin joita on aina TOSI paljon, ja mulla meinaa aina hiukan nuppi seota kun siellä on narttuja niin paljon.

Pitkän odottamisen jälkeen meiänkin vuoro tuli. Luokassa missä olin, oli 4 muuta urosta mun kanssa. Taas juostiin kaikki 5 ympyrää hetki ja sitten se Irlantilais mies katteli meitä yksitellen.
Se tuli meiän luo ja oli kysyny että oonko mä ystävällinen??? HÖH.... tottakai oon, eihän se mies mulle mitään ollu tehny, eikä se käyttäytyny mitenkään uhkaavasti. Sitäpaitsi, jos mä noissa tilanteissa oon vihanen niin sitten isäntä on mulle vihanen, mä oon huomannu. No joo, isäntäkin vastas sille miehelle "tottakai se on ystävällinen, se on hovawart" ja nauro päälle. Se oli niin rohkee mies että se laitto kätensä mun suuhun ja tutki taas oonko pessy hampaat. Oli muuten rohkee veto, mä en kuitenkaan ollu syönny aamupalaa, joten mua hiukan hiuko. No mä palkitsin sen miehen rohkeudestaan ja annoin sen pitää sormensa. Arvatkaa mitä se sitten teki.... just sen mitä osasin odottaa siltä, kun olin säästänyt sen kädet. Se tutki mun perhekalleudet.
Onneks se ei tutkinu pitkään.
Sitten me juostiin taas äijän kanssa edes-takas ja se mies katteli meitä. Mä hiukan ihmettelen, että eiks se tosiaan ole nähnyt ennen juoksevaa hoffia, kun se tulee niitä tänne kattoon?!?!?
Mä yritin tarjota pientä loikkaa äijälle ja sen loikan olis saanu käänettyä hoffikohtaukseks helposti, mutta se kielti mua, joten juoksin sitten vaan rinnalla.
Sen jälkeen me taas seisottiin semmosessa hiukan oudossa asennossa, varmaan ainakin 5 minuuttia. Ajatelkaa.... siltä kesti niin kauan tajuta että mä oon erinomainen. Eiks olis voinu lukee tätä mun "blogia" ja sanoo sen heti.

No siellä oli pari muutakin erinomaista urosta, joten joudutiin juokseen lisää. Sit se mies sano että mä oon toinen?? Sen ekan blogi täytyy olla ihan mieletön. Isäntä oli tyytyväinen, joten mäkin olin.
Kun kaikki urokset oli käyny kehässä niin meiät laitettiin samaan. Se on kuulemma paras uros kehä. Juostiin ja poseerattiin... sitten ne sano että mä oon kolmas, eli joku vanhempi kirjottaja pääs mun edelle. No en mä masentunut, kun mun mummon omistajakin huuteli jo sieltä sivusta että "onnea" . Ne 2 ensimmäistä ei saanu ottaa sertiä enää vastaa ja ne anto sen mun isännälle. Mä en tiedä yhtään mitä niillä serteillä tehään, mut isäntä anto ymmärtää että se on hyväks mulle.
Tää oli jo mun toinen serti, ensimmäisen mä sain 2 viikkoa sitten Helsingistä, mä olin sillon myös rotuni paras. Sitä mä kyllä hiukan ihmettelen, koska en ollut alottanut tätä blogia edes vielä. Arvosteleekohan ne jotain muuta kun kirjotusta?! Ei ne ainakaan kauneutta voi arvostella kun en mä aina voita... täytyy jutella ton äijän kanssa, et selittää mulle mitä siellä tehään ja miks. Tapella ei saa ainakaan, mä oon yrittäny. Mut joo, siis me käytiin ja saatiin ruusuke, pokaali ja pahvi mikä on kuulemma tosi hyvä ja joku arvostelu. Mä en hirveesti niistä välitä, mut äijäpä ostikin mulle puolkiloo koiranmakaraa.... ja sen päälle mä ymmärrän, tai siis ymmärsin mä söin sen heti.

Tämmöstä taas, törmäillään jossain ja palataan asiaan.

T:
Hiski The Hovawart