Morjesta.
Kenttä alkaa olemaan valmis, koska me ollaan ukon kanssa treenattu harvasa aamu hetki.
On siinä käyny jo vieraitakin treenaamassa ja kuulemma lisää on tulossa. Oikeestaan aika kiva tuollainen oma kenttä pihassa, voidaan aina tottistella kun ukosta siltä tuntuu. iitankin kanssa ne tottisteli, mutta mun kanssa enemmän.
Tänä aamuna tottisteltiin ja Wilma oli meiän seurana :) mä naureskelin kun Wilmakin yritti totella mulle annettuihin käskyihin. Meni se maahan ja istu ja seuraskin. Mutta enemmän se ihmetteli mitä me tehään.
Wilmasta on tullu ihan pöhkö näin keväällä. Se juoksee kun aropupu pitkin pihaa, pyytää mua leikkiin ja leikkii iitan kanssa.
Lääkkeitä se ei oo syönny enää aikoihin niihin lonkkiinsa ja vauhti sekä elämä parani liki heti. Katotaan nyt kauanko tää kestää, mutta ukko sano että ei kenenkään sisuskalut kestä jatkuvaa verrattain isoa särkylääkeannosta pitkään, ja siks halusi ainakin taukoa pitää niistä.
Mutta voin sanoa että vauhti sillä kasvo sen myötä. Iitakaan ei saannu sitä pihassa kiinni ja se sentään juoksee liki 60 km/h.
Hannan kanssa oon käynny hiukan käpyttelee ja Hanna ja Iita on ollu enempi kelkkailu hommissa.
Kevät ei meinaa sitten tulla vissiin ollenkaan... lunta on edelleen joka paikka täysi ja jäätä. Mulla rupee hitsaamaan kiinni ihan kohta. Toivotaan nyt että se alkais lämpenemään, kun ei tämmöstä talveekaan nyt montaa vuotta putkeen jaksais, olis kiva päästä vaikka jäljestään välillä.
Mun tytär Mila ja poika Rokkakin kävi kylässä yks päivä. Hienoja otuksiahan ne on. Mä oon niistä aika ylpee.
Mut ei tässä piruumpia, palataan taas astialle kun siltä tuntuu..
T:
Hiski The Hovawart
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti