Oltiin tossa pari viikkoa sitten ukon kanssa TOKOilemassa Hyvinkäällä. Mä tein ensin ihan mallisuorituksia, mutta kyllästyin vähän siihen hommaan ja heitin kunnon ukemit siihen kenttään. Pyörin villisti kesken maahanmenon niin että vesi vaan rosiku siitä liti märästä nurmesta. Yleisö, tuomari ja liikkuri nauro tosissaan.... ukkoa ei naurattunu niinkään paljoa, vaikka kyllä sekin hymyili ja väitti mua urpoksi. Me ei saatu siitä pisteitä ollenkaan ja se oli kuulemma jonkun ykkösen este....hmh... aika tarkkaa touhua.
No viikko siitä eteenpäin mentiin Hankoon TOKOileen. Siellä oli mun velikin Usva. Nykyään me sentään jo mahdutaan samalle kentälle, ennen ei mahuttu. Usva vaan loukkas jalkaansa aamulla ja joutuivat keskeyttään, mutta sitä ennen se oli tosi hienoo menoo. Hienohan se on mun velikin :)
Mä olin ottanut opiksi siitä pyörimisestä enkä tehny sitä tässä kokeessa. Ukko ei ollu ottanu opikseen. Eli mä keksin uuden hauskan jutun. En oo ikinä ennen tehny tätä ukolle ja siks se yllätti sen täysin, oisittepa nähny sen ilmeen. No kattokaas... me tehään avon luoksetuloa ja jään hienoon perusasentoon... ukko lähtee liikkeelle ja kääntyy sitten siellä matkan päässä. Mä ootan kiltin ja tarkkaavaisen näkösenä, näin kato ensin luodaan uskoo siihen ihmiseen. Ukko huutaa "tänne" joten lähden heti kohti ripeätä vauhtia. Ukko näyttää että "seiso" ja pysähyn heti. Tässä vaiheessa se rupes hymyilee ja oli semmonen "JES" ilme päällä. NOH se käskee taas tänne ja nyt mun pitäs juosta sen luo ja mennä eteen istuun. Mä lähenkin reippaasti kohti ja metrin ennen ukkoa annan sille merkin.... "ylläriiiiiiii" ja hyppään täysiä sen rinnuksille, niin että se joutuu ottaan taka-askelia pysyäkseen pystyssä. Siitä sitten vaan eteen istumaan ja nauttimaan ukon hölmöstä ilmeestä.
Kuus vuotta mä oon tehny sen kanssa erilaisia luoksetuloja, enkä ikinä ennen ollu keksinny tota tehä, mutta oli se sen arvosta vaikka tätäkään ei taaskaan pisteillä kyllä arvostettu ja taas jäi joku ykköstulos saamatta :)
Molemmissa tokoissa kuitenkin tultiin toiseks ja saatiin pokaalit.
No joo täytyy kattoo josko sitä menis vielä joskus tokoileen... voi olla vaan ukon hermo nyt sen verran kireellä että se ei vie mua vähään aikaan.
Eilen mä olin näyttelyssäkin taas. Ukko halus ilmottaa mut kuulemma sen yhen kerran siihen valiokehään. Mä olin valioissa toinen ja arvostelu erinomainen. Mun tytär Aadakin oli ja se sai ihan mielettömän hyvän arvostelun. Se vaan ujosteli hapaiden näyttöä sen verran että tuomari tiputti sen erittäin hyväksi. Muuten se on kyllä tasapainosen näkönen nuori hoffi.
Iitakin oli näyttelemässä viimesen kerran pentuluokassa. Se on kyllä aika hyvä ja maltillinen Hoffi esiintymään. Ilmeisen taitavakin se on kun se sai kunniapalkinnon ja oli neljästä pennusta kuulemma rotunsa paras pentu. Tossa alla on vielä Hannan ottama kuva ukosta ja Iitasta.
Ei tässä muuta ihmeempää, palaillaan hiljakseen kupeille taas.
T:
Hiski The Hovawart
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti