Terveppä taas. Aika vierii eteenpäin ja syksy saapuu pikkuhiljaa. Ei kai sillä mitään väliä ole, onhan se kiva että ötkät jää vähemmälle.
Viikonloppuna oltiin kennelpäivillä sen mun synnyinkodin järkkäämillä. paikkana oli Kunkkulan koirakeskus ja olihan tuo reissu. Treenasin agilityä Hannan kanssa ja ukon kanssa hiukan tottisteltiin jne. Enemmänhän se oli edustusreissu mulle ja ukolle, valitettavasti. Mutta oli aivan mahtavaa olla hyvien porukoiden kanssa viettämässä kasvattajan 15 v juhlaa, kiitos siitä Tupulle perheineen.
Samassa tilaisuudessa nostettiin malja mun vahvistetulle C.I.E:llekin ja ukko oli todella otettu kun sai kennelin kunniaplkinnon, niitä ei jaeta todellakaan heppoisin perustein. Mun ansiostahan se tuli, kun olen niin pirun hyvä ;) mutta ehkä siihen tarvitaan vähän ihmistäkin välillä tekemään asioita.
iitakin oli mukana ja Hannan hiipparit ja kaikki käyttäyty nätisti.
SuHaKon treeneissä ollaan oltu ja iltasin treenailtu kotona. Iita ja ukkokin treenaa, Wilma ei... se saa juosta vaan vapaana. Se on välillä ihan ok ja välillä ei.
Huomasin muuten että joku tossa viereisessä kyselyssä harkitsee hoffia. Hieno päätös, toivottavasti tunnet rotua. Jos haluat niin saat tulla meille kattomaan. Meiltä löytyy kuitenkin 1 vaikea tapaus ja sitten 1 helppo..ja vielä siitä välistäkin, joten saa kyllä kontrastia rodusta.
Mua kysyttiin jalostukseenkin kuulemma. En tiiä miten se homma etenee, ukko hoitaa nuo neuvottelut. Mun mielestä kyllä se ei oo sen asia, mutta ehkä se ajattelee asioita erilailla kun mä.
Ainakin se toitottaa jostain rodun parhaasta jne. Se alkaa kuulemma suunnittelee pikkuhiljaa toista pentuetta jo omaankin kenneliin. Nyt kuulemma alkaa olemaan sen aika kohta. Edellisestähän onkin jo 2 vuotta kohta, ja nyt kun ne edelliset on saatettu koulutuksellisestikin oikean elämän alkuun, niin voi ottaa uuden pentueen työn alle.
Hidastahan tuo tahti on, mutta ukko on sanonu että haluaa tehdä asiat alusta loppuun, eikä niin että pentuja pukataan maailmalle vaan pennuttamisen ilosta. Eli mitään suurta kasvattajaa ja monen kymmenen pennun tekijää tuosta ei siis tule. No hyvähän se onkin, hiljaa hyvä tulee sanotaan.
Mä meen muuten ensimmäiseen valioluokan näyttelyynkin kohta, hihi... se alkaa sitten olemaan siinä se homma kun niissä kuulemma käydään pari kertaa. Saas nähä missä piireissä me ensvuonna ollaan.
Nyt ei muuta ihmeempiä, palaillaan astialle taasen kun hiukankin keretään.
T:
Hiski The Hovawart
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti