Kesää vietetään vaikkakin vettä tuntuu satavan hiukan päivittäin. Noh, toivotaan sitten että talvesta tulee vastavasti lämmin ja vähäluminen.
Ei mitään erikoista olla touhuttu, tuo aika tuppaa hukkumaan erilaisiin hommiin näin kesälläkin.
Tiistaina oltiin Hannan kanssa treenamassa agilityä semmosissa "erikois treeneissä". Ukkokin oli mukana kameransa kanssa taas ja kuvas meitä paljon. Laitan tohon yhen kuvan missä tuun putkesta täysiä.
Oli ihan ok treenit, mutta ei oikeen semmonen mikä olis sytyttänyt... jotenkin vähän semmosta liian hidasta, mutta semmonen kunnon meininki puuttu.
Keskiviikkona oltiinkin sitten Suomen Harrastekoirien treeneissä. Paikalla tälläkertaa vain 12 koiraa joista 2 oli mun ja Unnan lapsia, Laku ja Rokka.
Tehtiin ukon kanssa paljon tottista ja meillä oli kivaa, eilisestä väpelö-olosta ei ollut mitään tietoa enää.
Siinä ryhmässä on kiva treenata, vaikka ukko niitä treenejä vetääkin. Mutta se porukka on siellä niin mukavaa ja ollaan monesta asiasta niin samaa mieltä siellä. juodaan kahvit ja taas treenataan ja nauretaan. Ihan niinkun "ennen vanhaan" Tää on se homma mistä me tykätään treenauksessa, se pitää olla kivaa ja siihen valitettavasti vaikuttaa eniten se ryhmän kemia.
Tuossa olisi Hannan ottama kuva meistä, kuten ilmeestä näkyy, nyt on kivaa.
Iita tyttökin oli siellä, ja täytyy sanoa että 6kk penuksi se on aika iso ja taitava tyttö. Se painaakin jo 21,1 kg ja on 53 cm korkea. Taitava se on kun mikä. Ukon kanssa treenasivat ja sehän tekee vaikka mitä.... koskahan se noi on oppinut kun en mäkään ole sitä kerennyt paljoo edes opettaa??? Se menee liikkeestä maahan, seuraa, seisoo liikkeestä, tulee luokse jne.. sehän on kohta ALO-TOKO valmis... höh.
Hanna otti niistä kuvankin oikeen.
Torstaina oltiinkin taas agiliitämässä Hannan kanssa ja ukko taas heilumassa sen kameransa kanssa. Nyt oli ihan eri meininki treeneissä ja vedettiin Hannan kanssa semmosta vauhtia treeneissä, että ukolle nous kunnon hymy kasvoille ja Hannalta melkein lähti taju :) Ukko sanokin että nyt se alkaa näyttämään siltä miltä kuuluukin. Marju opasti ja Hanna juoksi...minä tein sen mitä piti.
Kuten kuvasta näkyy, vauhtia oli. Siinä sora oli torvella kun meikä koira pistää pituuteensa vauhtia. HAH.
No joo ei tässä taas ihmeempiä, palaillaan astialle taasen.
T:
Hiski The Hovawart
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti