Liitelyä

Morjes.
Me oltiin Hannan kanssa taas agility hommissakin. Hanna juoksi siellä kentällä ja näytti aina missä järjestyksessä mun pitää mennä mikäkin este. Siitä on tullu hyvä ohjaaja vai pitäskö sanoa kartanlukija. Sehän menee etukäteen kartottamaan radan, ja kattoo missä järjestyksessä esteet mennään. Sitten se suunittelee siellä sen miten mä pääsen koviten sitä rataa ja suunnittelee senkin miten meiän liikeradat ei törmäis kauheen usein. koska sillon kun mää ajan... mää ajan täysiä ja vaikka päin. Hanna on tehny ison työn ja mä haluan kiittää ukon kanssa tästä työstä. Eilen me nimittäin saatiin Hannan kanssa viimenen luva kakkosluokasta ja siitähän sitten napsahti se serti ja nyt siis kolmosiin ja viimeseen luokkaan. Eilinen sijotus 3. riitti siis luvaan, ja kun alla oli puhdas rata niin sehän napsahti sieltä.
Hanna osti mulle oikeen tupla hampparin palkaks, joten saatan mennä toistekin sen kanssa agi-hommiin.
Ukon virnuilu ja viheltely enteilee jotain... en tiiä vielä mitä... mutta ilmoon het kun tiiän. jotain jännää tässä varmaan taas tapahtuu.

Tossa kuva vielä meiän eilisestä saaliista. Paras, eli se hamppari ei selvinny kotiin asti kuvattavaksi. Sen SAATTOI syödä yks hoffi :) Mutta laitan noi tohon mitkä oli Hannalle se isompi juttu...mulle se oli se hamppari. Hannalle kuulemma toi pieni pahvinpala?!? On se outo.

Mutta ei tässä muuta....
Palataan astialle taasen.

T:
Hiski The Hovawart

Synttärihulinaa oli!

Olihan hulinaa kekaroiden kanssa. Oltiin Lohjalla hallissa yli 7 tuntia ja koko reissussa 10. Oli kakaratkin aikas loppu olleet, kun "hiukan" treenattiin. Noh se tekee hyvää tommosille vuoden ikäsille hoffeille :)

Tuhannet kiitokset Hannalle ja tuhannet onnittelut vielä Unnan ja mun pentusille. Olette nyt sitten vuoden vanhoja. Kaikista Teistä on tullut hyvin käyttäytyviä kakaroita. Ette murise ja ärhentele, teistä löytyy potkua tekemiseen ja pieni hoffi pilke silmäkulmista. Te ootte just sitä mitä hovawart parhaimmillaan on. Mä haluan myös kiittää niitä koteja joissa Teitä kasvatetaan. Parempiin koteihin ei olisi voinut edes toivoa Teitä pikku viikareita. Mä olen ukon kanssa niin ylpee Teistä, kodeista ja kakaroista.

Se musta poika Nemo (Anubis Erste) ei päässyt synttäreille, kun asuu niin pitkällä. Mutta kuvista päätellen ainakin se on hieno nuoren hoffin alku.
Nemo oli käyny ekassa näyttelyssäänkin Enossa 4.3. Saaden arvostelussa maininnan EH. Koko näyttelyssä ei jaettu EH:ta parempaa ja sen mitä ukko mulle kerto arvostelusta, niin se oli kaiklta osin hyvä. Onnea Nemo tätäkin kautta vielä.
Kaikki mun pennut on kasvannu niin isoiks, että ei ne taida enää pentuja juurikaan olla.
Onneks mulla on Wilma täällä kotona, se on melkeen kun pentu, vaikkakin silläkin on vaivansa.

Mä en tiiä mikä ukolla on, se hihittelee ja hymyilee oudosti, sillä lienee jotain mielessä taas. Kertonee kun on sen aika.
Ei tässä muuta .... palataan taas... astialle ;)

T:
Hiski The Hovawart