Jälestystä ja muuta hauskanpitoa

Jaaha ja taas on aikaa vierinyt, eikä Hiski The Hovawart meinaa kerkee kirjottaan.
Noh, lupaan olla lupaamatta kirjottaa enemmän. Kirjotan minkä kerkeen ja sillä hyvä.

Lupailin niitä terveysraportteja Terviksen jälkeen ja laitan semmosen tän kuun aikana.

Keskiviikkona oltiin taas tuolla pellolla ja mettässä ettimässä kapuloita, mitä ukko oli piilottanu peltoon ja mettään. Ukko otti mut autosta ja vei mut ihan ohi siitä jälestä ja sano että jälki. Katoin sitä hiukan, "joo on, mut se kyllä menee tuolla edessäpäin poikittain vasurille, eikä tässä missä näytät". Jouduin siis taas ettiin sen alun ja ukko puhu jostain janasta ja oli tyytyväinen. Se on hirveen onnellinen kun ei ite haista sitä alkua ja mä löydän sen jälen. No se oli melkein alkuun jättäny ekan kepin ja nappasin suuhun sen ja menin istuun, taas sain hirveet kehut, seuraavan missasin jotenkin ja vasemmalle olevan kulman jälkeen löysin mettänreunasta seuraavan, siihen löin ensin maate sit otin sen kepin suuhun ja nousin istuun. Aattelin kokeilla miten se ukko haluaa että mä näytän nää kepit sille. Sain taas kehuja. Sen jälkeen ukko oli harpponut mettään ja tehny semmoseen ryteikköön kulman oikeelle... just ja Hoffiko ei löytäis? mettässä eteenpäin ja kulma taas oikeelle. Polun yli ja takas pellolle. Siellä oli vielä kulma vasuriin ja oikeelle ja pitkät suorat. 4 keppiä mä löysin ja ukko 2, joten Hoffi vastaan Ukko...4-2. Siis murska voitto Hoffille.

Eilen mentiinkin sitten tonne yhelle entiselle hiekkakuopalle juoksentelee Hannan ja Ukon kanssa, kun oli pakko päästä purkaan hoffienergiat. Siellä oli kiva juoksennella ja leikkiä, ilman mitään treeniä ja ihan vapaana.
Hanna heitteli mulle pallookin ja ukko taas tapansa mukaan räpsi kuvia.
Tossa 1 otos:

Ja en... mä en harrasta siinä mitään balettia, vaan yritän ottaa ilmasta sen pallon kiinni, mitä Hanna heitti.
Tota kutsutaan "luontainen Hovawartin liikkumamuoto", me mennään jopa näyttelyssä väliin noin, jos siltä vaan tuntuu, niin pakko mennä.

Noh... sai se ukko mut sitten yhteen kuvaan seisomaankin. Turkki mulla on hiukka märkä tossa, kun vettä sato, mut älkää antako sen häiritä.

Joo, eli siis hauskaa on ollut taas. Hommia on tehty, hauskaa on pietty ja ollaan vietetty laatuaikaa.
Noi uudet hiirimaisterit mitkä meille muutti, siis ne mitkä se emä hylkäs tohon ukon tontille ja ukko ja Hanna pelasti tuolta tontinreunalta. Ne on kasvannu aikalailla ja ovat kyllä melkosia pahantekureita. Ukko raappii takatukkaansa aika tiheään niitten takia, mut hei. Sitä saa mitä tilaa ;) ois ottanu hoffeja lisää.
On ne kyllä aika otuksia, ja kun Tuke on taas täällä ja noi kissat, niin voin sanoa että vauhtia on ainakin täällä. Tuke on meinaan sen verran eläväinen tyyppi, että se on melkein jo hovawartti ja vaaditaan tiettyä luonetta jotta osaa käsitellä hoffeja ja Tukeja, kaikilla sitä ei ole, eikä tule ja niille ei piä kumpaakaan antaa. Ei "Tukeja" eikä Hoffeja.
Ukko otti tänään niitten treeneistä kuvan, koska Tukehan kouluttaa niitä noihin metsästys tehtäviin.

Toi mikä "yrittää" hypätä on Jästi, ehkä kaikkein kovin tappelija. Takana on musta ninja alias Joda, joka on semmonen "omantienkulkija" ja toi kolmas on siis Joe(poika singaporesta, joka saattaa kyllä olla tyttö), se on kaikkein eniten ihmisrakas otus. Todella ärsyttäviä pikku termiittejä, mutta... niiiiiiin kivoja kuitenkin.

Noh ei tässä muuta taas. Kuin että.....
Palataan astialle.

T:
Hiski The Hovawart