Jotain pientä sentään

Semmonen viikonloppu oli tämä.
Lauantaina startattiin Hannan, Nismon ja Ukon kanssa Hankoon.
Luulin ensin että mennään agilityyn, mutta mentiinkin TOKOilemaan.

Ensin tietty kateltiin ukon knassa sorsia siellä yhessä lammessa. Mun teki pikkusen mieli mennä repii niitä pers-sulista, mutta olin hihnassa ni en päässy.
no joo, sitten ite kokeeseen.
Ukon kanssa ollaan otettu tota mentaliteetti harjotusta ja nythän se toimikin toi ukko ok.
Yhen liikkeen jälkeen se vaipu taas siihen tilaansa, mutta sai kun saikin kasattua ittensä ja nousi taas normaaliksi. Noh, kun ukko on normaali niin minäkin toimin niinkun pitää. Näinhän se menee.

 Siinä sitten tulosta siitä hommasta. Pisteet on kohtuullisen hyvät, lukuunottamatta tota äijän yhtä lipsahusta. Ralffi kun ei juurikaan helppoja bojoja jakele.
Eli me saatiin AVOsta se ykkös tulos ja nyt mennään ukon mukaan VOI luokkaan. Pitää saada uutta treenattavaa. Se onkin ihan hyvä, ei jaksa samoja aina tehä.
Tultiin muuten koko roskassa vielä toiseksi, vaikka ei sillä mitään merkitystä ole, mutta kuitenkin.

Onhan tuo taas yks plakaati sinne mun palkintovitriineihin, ne molemmat parimetriset kaapit alkaa olemaan tavallisen täysiä vaikka siellä onkin vaan ne muistorikkaimmat.

No joo se oli semmonen reissu. Nismolla ja Hannalla meni miten meni, Hanna kertonee sen itse omassa blogissaan.

No eilen mä kuulin että noi lähtee katsomaan mun tyttären ja siis äijän sijotusnartun luonnetestiä.
Äijä oli onnellinen kun tulivat takasin, joten ilmeisen hyvin sekin oli menny.
Aada oli kuulemma ollut ERITYISEN nätti (mitä ihmettä voi odottaa Unnan ja mun jälkeläisistä?) ja itse testikin oli mennyt hienosti. Ei yhtään miinusta Aadallekaan. Osa-alueet oli ollu:
Toimintakyky +1,
Terävyys +2,
Puolustushalu +3,
Taisteluhalu +2,
Hermorakenne +1,
Temperamentti +2,
Kovuus +1,
Luoksepäästävyys +2a,
+++ Laukausvarma.

Tuomareina samat kun Lakullakin, Tarja Matsuoi ja Lea Haanpää

Alla kuva kun yrittivät mun likkaa pelotella :) seinässä varsinkin oli todennut, että nyt sitten muuten riitti. Ja vetäs kyllä semmosen legorivin eteen että morjes. Tuossakin hyökkäyksessä ääni tuli kovana ja varmana. Hieno tyttö se on, ei voi muuta sanoa. Ja pirun hyvin pidetty, kiitokset Tarjalle ja Markulle.
 
 

Noh, ei tässä nyt sitten mitään ihmeellisempää ole, palaillaan astialle taasen.

T:
Hiski The Hovawart

Syksyn satoa

Terveppä taas.

Ei mitään ihmeellistä olla tehty. Hannan kanssa käytiin tuossa muutama viikko sitten liitelemässä yksissä kisoissa. 1 yliaikanolla ja jotain muuta. Ei siis mitään mainittavaa.
Kivaahan tuo tavallaan oli, mutta, eipä nuo maxi kolmosten radat juuri raskaille hoffeille ole rakennettu. Agility ei ehkä se ominaisin laji ole sääntöjensä vuoksi.
Rokka poika paineli ykkösissä hienon nollavoiton Maijan kanssa. Siitä miljoonat onnittelut koko perheelle.

Laku poika kävi luonnetestissä, saaden 157 kokonaispistettä ja mikä tärkeintä, ei yhtään miinusta. Hienot oli ollut irvistykset pojalla, kun uhkaa oli annettu.
Kyllä saa olla tyytyväinen ja ylpeä.

Sen enempiä ei tosiaan olla tehty, ukon kanssa jotain pientä välillä mutta mähän olenkin jo tavallaan osa-aikasella eläkkeellä. Niin se vaan ikää tulee mullekin.
Kyllähän mä vielä jaksan ja juoksen ja touhuan, mutta... Ukkoa lainatakseni "jokainen päivä on suurempi riski jo" ja oikeassahan se on. Mennään ja tehään mitä tehään, mutta eniten koitetaan pysyä terveenä. Eipä tässä enää lihasrevähtymät ja muut parane niinkun ennen, vaikka intoa kyllä piisais. Mutta joo mennään omalla tahdilla ja hauskaa pitäen, mitäpä sitä enää kelleen mitään todistelis? Mulla on kaks vitriinillistä pokaaleja ja ruusukkuita, ja kaikki ei mahtunu edes. on koulutustunnuksia, agi sertejä, RTK-koulareita, C.I.E juliste, jne, jne, jne. Kyllä kai se riittää yhelle koiralle jo. Kyllä me vielä jossain käydään, mutta en tiiä koska ja missä.

Iita se on melkonen elohiiri kanssa. Se loikkii kun kenguru pitkin mäkiä, saas nähä mitä siitä tulee. Vai tuleeko mitään. On siinä potentiaaliakin, mutta .... noh katotaan.

Wilma on ollu oma ittensä, ei onnu eikä mitään, mutta kovahan tuo on sähläämään. Ehkä se oppi käyttään niitä lihaksiaan siellä takapäässä ja kivut on hellittäneet. Hiukan siinäkin on välillä nähtävissä iän tuoma rauhallisuus, mutta aika ohimenevästi.
Sitä näin vanhemmiten oppii arvostamaan sellasta rauhallista ja järkevää menoa ja tekemistä, eikä sähläävää säätämistä. Semmonen hössöttäminen ja turha reuhuaminen ja piipittäminen vie mun ja ukon hermot.

Noh ei tässä kummempia, palataanhan taas astialle, kun keretään.

T:
Hiski The Hovawart