Shokeeraava otsikko, mutta tähän on syynsä.
Arvatkaa millaista on olla tällainen uros talossa, kun Iitalla on tärppipäivät ja mä en saa mennä lähellekkään sitä. Nenä ja tunteet ne on mullakin. Ja mä haistan kyllä tosi hyvin mikä olis homman nimi, mutta ei. Ukko vaan jankuttaa mulle "nyt ei ole aika". Minä kyllä tiedän että on!
Pitää kuulemma Iitan kasvaa vielä ja ukon pitää tutkia Iitaa ja jalostustoimikunnalta pitää hakea hyväksyntä jne. Tekisivät nuo ihmiset samoin niin voisivat sitten tulla selittämään mulle tuota soopaansa.
Noh, odotellaan. Minkäs tässä muunkaan voi.
Vettä sataa kokoajan ja mä joudun kohta kasvattaan kidukset tai ostamaan kanootin. Sais tuo talvi tulla ja pienet pakkaset, vois nämä leiskuvat tunteetkin vähän viiletä siinä.
Ukko oli käynny katsomassa mun tyttärellekin jo miesystävää. Saas nähä tuleeko se Aada tänne synnyttään ja hoitaan pentuja, jos niitä tulee. Minä en kyllä pappana ala niitä hoitamaan, hoitakoon ukko sen puolen.
Olette vastannut kysymykseenkin että jo riittää. Itse olen samaa mieltä. Kiitos, mä alan viettämään eläkepäiviä. Teen mitä teen ja milloin teen, tai sitten en tee enää mitään.
Wilma on ollu välillä parempi, välillä huonompi. Ei siitä ota pirukaan tolkkua, mutta päivä kerrallaan sen kanssa mennään. Pimeässä se törmäilee välillä tikapuihin ulkona ja muuta. Ollaan ukon kanssa epäilty että sen näkökyvyssä saattaisi olla jotain ongelmaa. On hiukan haasteellista vaan viedä Wilma optikolle :)
Ei tässä taas kummempia, palataanhan astialle taasen.
T:
Hiski The Hovawart
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti