keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Joulu oli

Terves.
Se tuli pakkaset, lumi ja joulukin. Joulu noista meni ja pakkaset ja lumi jäi.
No eipähän oo enää kurakelit.
Meillä on ollu hirveetä häslinkiä kun joulua on tehty. Oli pakettia ja ruokaa ja vierailuita ja siinä välissä tehty vielä paljon lumitöitä, en minä niinkään, mutta ukko. Kova kiire sillä on kokoajan.
Me saatiin Iitan ja Wilman kanssa omat paketitkin.
Mutta jouduttiin sitten vastaavasti taas pitää tonttulakkeja päässä ensin ja tällä me toivotettiinkin kaikille hyvää joulua.

Ei tuo mikään meiän bravuuri ehkä oo toi lakkien pitäminen, mutta ajatushan on tärkein...eiks ni?
Ja Wilma ainakin näyttää tosi tontulta, vaikka sen se tekee kyllä väliin ilman lakkiakin.

Nyt ei olla mitään erikoista sen enempiä tehty, kun on toi joulurauhakin päällänsä. Mutta lumessa ollaan kahlattu, sitä on semmosen 25-30 cm joka paikassa ja se meinaa kyllä pistää tällee urokselle jo jouluisen laulun mieleen. Sen laulun nimi on "kulkuset kilvan jäätyilee".
Noh meillä on kyllä hyvät oltavat tarhassakin kun ollaan siellä on kopit täys fylliä ja ne on irti maasta ja eristettyjä.

Tossa kuva muuten siitä mun lahjasta. Wilma ja Iita sai samanlaiset, vakka en mä tiiä onko ne aina ollu niin kilttejä kun mä.




No joo ei tässä kummempia taas. Kohta on uusi-vuosi ja pauke alkaa varmaan jo het huomenna tai tänään.
Kylän kakarat alkaa taas paukuttelemaan het ja niiden vanhemmat ei välitä vaikka ne rikkookin lakia sillä teollaan. Mutta auta armias jos koira tekee tarpeensa johonkin, sitten ollaan kyllä kiukuttelemassa. No, ei tuo rakettipauke mua haittaa, mutta Wilmasta on tullu hiukan pelokas paukkeelle. Mutta minkäs teet.

Palataanhan astialle taasen.

T:
Hiski The Hovawart


perjantai 23. marraskuuta 2012

Vettä ja rallia

Morjesta.

Vettä tulee mutta talvi ei.
Kura lentää ja se hermot vei.
Iita ja Wilma kokoajan leikkii,
eivät pidä edes pientä breikkii.
Rally-tokossa kävin kera Hannan,
tuloksesta kuvan tuohon alas annan.
Niin...että semmosta.
Toisinsanoen käytiin Hannan kanssa ajamassa rally-tokon SM-kisoissa rata ja Hanna oli sen verran hyvä kartturi, että sain puristettua hyväksytyn tuloksen ja kun se oli kolmas niin napsahti koulari tästäkin lajista.
Se oli neljäs SM-joukkue edustus missä olin. Ei paljo Hiski pojalla päätä palella näissä isoissakaan kehissä :)

Vettä tulee kokoajan ja pakkasia ei näy. Sais kyllä vähän pakastaa että pysyis kuivempana noi pihat sun muut.

Ei mulla muuta erikoista kerrottavaa nyt ole...niin jätän teidät vastaileen tohon kysymyksen vielä.

Palataanhan astialle taasen.
T:
Hiski The Hovawart



maanantai 12. marraskuuta 2012

Pahoittelut

Ohoh.... onhan vierinyt taas aikaa!!
Olen todella pahoillani että en ole kerennyt kirjottelemaan, mutta tässä on ollut monenmoista säätöä.
Mistähän mä alkaisin... jaa-a. 14 on vastannu kyselyyn ja sieltä 4 sanoo harkitsevansa Hoffia. Hieno päätös, kannattaa harkitakin. Hoffi on mainio rotu, mutta ei todellakaan sovellu kaikkien käteen. Tiedän että moni kauppaa meitä rotuna ihan tutuilleen niin että "kyllä se on sun rotu jne", mutta ei se mee niin. Tule oikeasti katsomaan millasia me ollaan. Älä tyydy vain yhteen näkemääsi koiraan, vaikka kyse olisi sen pennuista. Meitä on monenmoista.

Noh se siitä saarnasta, ette te kuitenkaan usko :)
Me oltiin Lammilla pentupäivilläkin. Siellä oli Unna mä ja meiän penntuja. Kivaa oli ja jäljestettiin pellolla komeesti. Pennuthan veti todella kivasti ja suurimman vaikutuksen teki kyllä tytär Aada, joka on kyllä aivan valmis jo kokeeseenkin. Hienosti tyttö työskenteli. Rokka veti kanssa komeesti nenällään röhkien jälkeä, nenää osaavat käyttää siis. Mila ja Tiitukin jäljesti ja Iita sekä Unna. Kivastihan se meni niilläkin.

Ei olla hirveesti kokeissa tai kisoissa käyty, treeneissä kyllä. SuHaKon treeneissä ollaan menty eteen, tehty hyppynoutoa jne ja tietysti ukko opastaa niitä muita. Eihän se osaa olla kouluttamatta.  Hannan AGI-treeneissä ollaan käyty kanssa hallilla ja siellä on ollut erittäin kivaa. Ryhmä on täynnä niitä oikeita ihmisiä ja koiria. ukko onkin sanonut että harrastus on taas erittäin kivaa.

Mitähän mä kysyisin teiltä seuraavaksi?
Täytyy varmaan miettiä par päivää.

Säät on mitä on. Vettä sataa ja välillä on pakkasta ja kuivaa. Enempi sais olla sitä kuivaa pikku pakkasta, päästäs tekee jotain metsäänkin välillä taas. Iita kehittyy ja on samanlainen hölpötti kun ennenkin, Wilma on ihan ok ja syö lääkkeensä hyvin. Sääli että se on semmonen lonkiltaan.
Me ollaan kuulemma menossa johonkin kisaan/kokeeseen kuulemma Hannan kanssa.
Kirjotan sitten niistä kun ollaan käyty.

Nyt ei kummempaa, palaillaan astialle.

T:
Hiski The Hovawart

maanantai 8. lokakuuta 2012

Menoa ja meininkiä

Ohhoh... aikahan on rientänyt. Pahoittelut tästä. Meillä on kyllä ollu nyt semmosta haipakkata tuo meno, että ei juurikaan oo kirjotteleen kerenny.
Oltiin tossa pari viikkoa sitten ukon kanssa TOKOilemassa Hyvinkäällä. Mä tein ensin ihan mallisuorituksia, mutta kyllästyin vähän siihen hommaan ja heitin kunnon ukemit siihen kenttään. Pyörin villisti kesken maahanmenon niin että vesi vaan rosiku siitä liti märästä nurmesta. Yleisö, tuomari ja liikkuri nauro tosissaan.... ukkoa ei naurattunu niinkään paljoa, vaikka kyllä sekin hymyili ja väitti mua urpoksi. Me ei saatu siitä pisteitä ollenkaan ja se oli kuulemma jonkun ykkösen este....hmh... aika tarkkaa touhua.

No viikko siitä eteenpäin mentiin Hankoon TOKOileen. Siellä oli mun velikin Usva. Nykyään me sentään jo mahdutaan samalle kentälle, ennen ei mahuttu. Usva vaan loukkas jalkaansa aamulla ja joutuivat keskeyttään, mutta sitä ennen se oli tosi hienoo menoo. Hienohan se on mun velikin :)
Mä olin ottanut  opiksi siitä pyörimisestä enkä tehny sitä tässä kokeessa. Ukko ei ollu ottanu opikseen. Eli mä keksin uuden hauskan jutun. En oo ikinä ennen tehny tätä ukolle ja siks se yllätti sen täysin, oisittepa nähny sen ilmeen. No kattokaas... me tehään avon luoksetuloa ja jään hienoon perusasentoon... ukko lähtee liikkeelle ja kääntyy sitten siellä matkan päässä. Mä ootan kiltin ja tarkkaavaisen näkösenä, näin kato ensin luodaan uskoo siihen ihmiseen. Ukko huutaa "tänne" joten lähden heti kohti ripeätä vauhtia. Ukko näyttää että "seiso" ja pysähyn heti. Tässä vaiheessa se rupes hymyilee ja oli semmonen "JES" ilme päällä. NOH se käskee taas tänne ja nyt mun pitäs juosta sen luo ja mennä eteen istuun. Mä lähenkin reippaasti kohti ja metrin ennen ukkoa annan sille merkin.... "ylläriiiiiiii" ja hyppään täysiä sen rinnuksille, niin että se joutuu ottaan taka-askelia pysyäkseen pystyssä. Siitä sitten vaan eteen istumaan ja nauttimaan ukon hölmöstä ilmeestä.
Kuus vuotta mä oon tehny sen kanssa erilaisia luoksetuloja, enkä ikinä ennen ollu keksinny tota tehä, mutta oli se sen arvosta vaikka tätäkään ei taaskaan pisteillä kyllä arvostettu ja taas jäi joku ykköstulos saamatta :)
Molemmissa tokoissa kuitenkin tultiin toiseks ja saatiin pokaalit.

No joo täytyy kattoo josko sitä menis vielä joskus tokoileen... voi olla vaan ukon hermo nyt sen verran kireellä että se ei vie mua vähään aikaan.

Eilen mä olin näyttelyssäkin taas. Ukko halus ilmottaa mut kuulemma sen yhen kerran siihen valiokehään. Mä olin valioissa toinen ja arvostelu erinomainen. Mun tytär Aadakin oli ja se sai ihan mielettömän hyvän arvostelun. Se vaan ujosteli hapaiden näyttöä sen verran että tuomari tiputti sen erittäin hyväksi. Muuten se on kyllä tasapainosen näkönen nuori hoffi.

Iitakin oli näyttelemässä viimesen kerran pentuluokassa. Se on kyllä aika hyvä ja maltillinen Hoffi esiintymään. Ilmeisen taitavakin se on kun se sai kunniapalkinnon ja oli neljästä pennusta kuulemma rotunsa paras pentu. Tossa alla on vielä Hannan ottama kuva ukosta ja Iitasta.



Ei tässä muuta ihmeempää, palaillaan hiljakseen kupeille taas.

T:
Hiski The Hovawart

maanantai 10. syyskuuta 2012

Viikonloppu meni jo !!!

Tänä aamuna huomasin että viikonloppu meni jo taas. Sen tietää siitä että ukko herää kuudelta viemään meitä ulos, eikä seittemältä niinkun viikonloppusin.
Mitään sen erikoisempaa ei tehty, käytiin Iitan kanssa tuolla alamettässä juoksemassa ja niityllä. Wilma pääs yksin, kun sen hermorakenne on kuulemma vähän heikko... ja niin se kyllä onkin. Mulla meni eilen illalla siihen hermo, kun se yritti ottaa mun luun. kolme kertaa sanoin nätisti että "me pois" ja käänsin takapääni sille, silti se vaan tulee siihen mun luun lähelle. Sitten sanoin vähän painokkaammin että "häivy" ja johan usko. Illalla se myös varasti lattialle tippuvan ruoka palan mun nenän eestä ja sitten mulla meni hermo. Annoin sille kyytiä hiukan ja ukko tuli huutaan meille.
Noh sainhan olla rauhassa ainakin loppuillan Wilmalta, se totes että mä oon sittenkin aika pahapäinen välillä jos mua ärsyttää tarpeeks.
Me oltiin tosiaan Iitan kanssa juoksemassa ja saipa ukko meiät istumaan vierekkäinkin.


Kuten huomaatte on Iitasta kasvannu jo ihan kivan kokonen pikku hoffi.
Tossa alla on vielä semmonen poseerauskuva siitä.

Ihan on siis kivan näkönen merkkari tullut tytöstä :)
Otti ukko mustakin kuvan, kun mettässä oltiin. olin just löytäny hyvän kepin.

Wilmastakin ukko otti vielä kuvan ja kerrankin siitä sai sellasen kivan kuvan. Se kun ei oikeen mielellään oo paikallaan niin kauaa että kukaan kerkeis kuvaamaan.





Ei mulla tässä muuta. Huomasin että joku toinenkin haaveilee hoffista. ottakaa toki yhteyttä ukkoon, se kertoo mielellään meistä vaikka kuinka kauan.

Palataanhan OMALLE kupille taasen (Wilmakin).

T:
Hiski The Hovawart







perjantai 7. syyskuuta 2012

Semmosta menoa...semmosta menoa

Terveppä taas. Aika vierii eteenpäin ja syksy saapuu pikkuhiljaa. Ei kai sillä mitään väliä ole, onhan se kiva että ötkät jää vähemmälle.
Viikonloppuna oltiin kennelpäivillä sen mun synnyinkodin järkkäämillä. paikkana oli Kunkkulan koirakeskus ja olihan tuo reissu. Treenasin agilityä Hannan kanssa ja ukon kanssa hiukan tottisteltiin jne. Enemmänhän se oli edustusreissu mulle ja ukolle, valitettavasti. Mutta oli aivan mahtavaa olla hyvien porukoiden kanssa viettämässä kasvattajan 15 v juhlaa, kiitos siitä Tupulle perheineen.
Samassa tilaisuudessa nostettiin malja mun vahvistetulle C.I.E:llekin ja ukko oli todella otettu kun sai kennelin kunniaplkinnon, niitä ei jaeta todellakaan heppoisin perustein. Mun ansiostahan se tuli, kun olen niin pirun hyvä ;) mutta ehkä siihen tarvitaan vähän ihmistäkin välillä tekemään asioita.
iitakin oli mukana ja Hannan hiipparit ja kaikki käyttäyty nätisti.
SuHaKon treeneissä ollaan oltu ja iltasin treenailtu kotona. Iita ja ukkokin treenaa, Wilma ei... se saa juosta vaan vapaana. Se on välillä ihan ok ja välillä ei.
Huomasin muuten että joku tossa viereisessä kyselyssä harkitsee hoffia. Hieno päätös, toivottavasti tunnet rotua. Jos haluat niin saat tulla meille kattomaan. Meiltä löytyy kuitenkin 1 vaikea tapaus ja sitten 1 helppo..ja vielä siitä välistäkin, joten saa kyllä kontrastia rodusta.
Mua kysyttiin jalostukseenkin kuulemma. En tiiä miten se homma etenee, ukko hoitaa nuo neuvottelut. Mun mielestä kyllä se ei oo sen asia, mutta ehkä se ajattelee asioita erilailla kun mä.
Ainakin se toitottaa jostain rodun parhaasta jne. Se alkaa kuulemma suunnittelee pikkuhiljaa toista pentuetta jo omaankin kenneliin. Nyt kuulemma alkaa olemaan sen aika kohta. Edellisestähän onkin jo 2 vuotta kohta, ja nyt kun ne edelliset on saatettu koulutuksellisestikin oikean elämän alkuun, niin voi ottaa uuden pentueen työn alle.
Hidastahan tuo tahti on, mutta ukko on sanonu että haluaa tehdä asiat alusta loppuun, eikä niin että pentuja pukataan maailmalle vaan pennuttamisen ilosta. Eli mitään suurta kasvattajaa ja monen kymmenen pennun tekijää tuosta ei siis tule. No hyvähän se onkin, hiljaa hyvä tulee sanotaan.
Mä meen muuten ensimmäiseen valioluokan näyttelyynkin kohta, hihi... se alkaa sitten olemaan siinä se homma kun niissä kuulemma käydään pari kertaa. Saas nähä missä piireissä me ensvuonna ollaan.
Nyt ei muuta ihmeempiä, palaillaan astialle taasen kun hiukankin keretään.

T:
Hiski The Hovawart

maanantai 27. elokuuta 2012

Loma loppuu toisilla ja alkaa toisilla

Kuten otsikosta varmaan arvaatte on ukko joutunu takas töihin. Tää siis tarkottaa sitä että mä pääsen taas koneelle kirjotteleen ja saan hetken ehkä huilaakkin.
Kesäloma (ukon loma siis) menikin hyvin paljon treenaillessa. Saatettiin treenata 4-5 kertaakin päivässä.
Ei siinä mitään, olihan se kivaa. Mutta nyt joudun sitten huilailemaan päivät. Kyllä me iltasin treenaillaan aika paljon, mutta aamu treenit ja päivä treenit on vähentyny nyt kun ukko on töissä.

Wilma on ollu välillä parempi ja välillä huonompi, siinähän tuo könkkää lonkkineen. Iita on ollu treeneissä mukana ja käyny jäljestää jne. Kasvaa kovin sekin ja alkaa haisemaan päivä päivältä mielenkiintosemmalta.
Eilen se oli ukon kanssa kahestaan näyttelyssä ja oli ollu ROP pentu ja saannu KP:n. Mä en enää päässy näyttelyyn... ukko sano että taitaa alkaa riittään kun tavotteet on täys sillä saralla. Kuulemma pariin saatetaan vielä mennä, mutta suuremmat turneet on nyt sitten mun osalta ohi. Mitäpä siellä enää käy.
Hanna oli ilmonnut mut hoffi mestiksiin agilityynkin. Saas nähä pysyykö Hanna mun vauhdissa ;)
Syksy saapuu pikkuhiljaa ja vettä sataa taasen. Sellasta se on koiran elämä, syyään, treenataan ja maataan...kelistä riippumatta :)

Palataanhan astialle taasen.

T:
Hiski The Hovawart

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Kesän meininkejä!

Morjesta.
Kesää vietetään vaikkakin vettä tuntuu satavan hiukan päivittäin. Noh, toivotaan sitten että talvesta tulee vastavasti lämmin ja vähäluminen.
Ei mitään erikoista olla touhuttu, tuo aika tuppaa hukkumaan erilaisiin hommiin näin kesälläkin.
Tiistaina oltiin Hannan kanssa treenamassa agilityä semmosissa "erikois treeneissä". Ukkokin oli mukana kameransa kanssa taas ja kuvas meitä paljon. Laitan tohon yhen kuvan missä tuun putkesta täysiä.

Oli ihan ok treenit, mutta ei oikeen semmonen mikä olis sytyttänyt... jotenkin vähän semmosta liian hidasta, mutta semmonen kunnon meininki puuttu.

Keskiviikkona oltiinkin sitten Suomen Harrastekoirien treeneissä. Paikalla tälläkertaa vain 12 koiraa joista 2 oli mun ja Unnan lapsia, Laku ja Rokka.
Tehtiin ukon kanssa paljon tottista ja meillä oli kivaa, eilisestä väpelö-olosta ei ollut mitään tietoa enää.
Siinä ryhmässä on kiva treenata, vaikka ukko niitä treenejä vetääkin. Mutta se porukka on siellä niin mukavaa ja ollaan monesta asiasta niin samaa mieltä siellä. juodaan kahvit ja taas treenataan ja nauretaan. Ihan niinkun "ennen vanhaan" Tää on se homma mistä me tykätään treenauksessa, se pitää olla kivaa ja siihen valitettavasti vaikuttaa eniten se ryhmän kemia.
Tuossa olisi Hannan ottama kuva meistä, kuten ilmeestä näkyy, nyt on kivaa.





Iita tyttökin oli siellä, ja täytyy sanoa että 6kk penuksi se on aika iso ja taitava tyttö. Se painaakin jo 21,1 kg ja on 53 cm korkea. Taitava se on kun mikä. Ukon kanssa treenasivat ja sehän tekee vaikka mitä.... koskahan se noi on oppinut kun en mäkään ole sitä kerennyt paljoo edes opettaa??? Se menee liikkeestä maahan, seuraa, seisoo liikkeestä, tulee luokse jne.. sehän on kohta ALO-TOKO valmis... höh.
Hanna otti niistä kuvankin oikeen.



Torstaina oltiinkin taas agiliitämässä Hannan kanssa ja ukko taas heilumassa sen kameransa kanssa. Nyt oli ihan eri meininki treeneissä ja vedettiin Hannan kanssa semmosta vauhtia treeneissä, että ukolle nous kunnon hymy kasvoille ja Hannalta melkein lähti taju :) Ukko sanokin että nyt se alkaa näyttämään siltä miltä kuuluukin. Marju opasti ja Hanna juoksi...minä tein sen mitä piti.



Kuten kuvasta näkyy, vauhtia oli. Siinä sora oli torvella kun meikä koira pistää pituuteensa vauhtia. HAH.

No joo ei tässä taas ihmeempiä, palaillaan astialle taasen.

T:
Hiski The Hovawart

torstai 28. kesäkuuta 2012

Rauhallista eloa

Rauhallista eloa täällä meilläpäin. Ei olla oikeen tehty mitään erikoista, hiukan treenailtu ja vietetty kesää.
Sunnuntaina oltiin uimassa tuossa joella, ja Wilmaa narutin oikeen kunnolla. juoksentelin semmosta lankkua pitkin edes takas joen toiselle puolelle ja Wilma kun ei uskaltannu tulla lankulle, joutu aina uimaan mun perässä :), Siitäs sai.
Iitakin oli mukana mutta se tuli siihen lankulle, joten en sitä saannu molskautettua jokeen. Kävin mä itelin uimassa vähän, mutta en niin hirveen montaa kertaa.
Maanantaina oltiinkin sitten tuolla alapelloilla juoksentelemassa Iitan ja Wilman kanssa, kivaahan se oli vaikka meinas hermo välillä mennäkin. Tiistai meni agility hommissa ja treenit alkoi olemaan viimeisimpiä yleistreenejä tuossa joukossa. Kiitokset Hannalle ohjauksesta ja Marjulle osaavasta opetuksesta. Vaikka kyllä mäkin sain Marjua opetettua... Marju oppi hoffien ajattelusta paljon :D


Tossa on videon pätkää siitä mihin on tultu. Aika tarkkaan 3 vuotta sitten kun ensikerran lajia kokeilin, hyppäsin puomilta Hannan niskaan, saatoin suorittaa esteen tai pari ja menin sitten ukon viereen. Nyt ollaan viimesessä luokassa.

Eilen oltiinkin sitten Suomen Harrastekoirien treeneissä. Siellä oli 8 hoffia, 1 rotikka, 2 parsonia ja 2 chihua. Minkähän takia noi hoffit kerääntyy ukon treeneihin :)
Noh se on ihan hyvä... ukko tuleekin niiden kanssa ihan ok juttuun, hoffeilla ja ukolla on joku sama kieli, molemmilla kolisee vissiin yhtä kovin ämpärissä.


Noh ei tässä kummempia, kuten kuvasta näkyy välillä sataa vettäkin ja turkki kastuu, mutta eipä tuo haittaa aina oon kuivannukin. Palataanhan taas astialle......

T:
Hiski The Hovawart

torstai 21. kesäkuuta 2012

Moro taasen

Kesällä on ilmeisesti enempi aikaa, kun kerkee kirjotteleenkin useemmin. Me ollaan nyt huilattu SM-kisojen jälkeen kivasti. Sunnuntaina ja maanantaina oltiin vaan ihan siinä piha mettikössä ja tiistaina käytiin Hannan kanssa agility treeneissä.
Eilen oltiin Iitan ja ukon kanssa tottistelemassa ja täytyy sanoo että on se kakara 20 viikkoseksi aika taitava jo.
 


Tän kuvas Tuukka 9 v .
Noh, onhan siinä vielä paljon koulutettavaa, mutta noin pieneks kakaraks aika hyvin se vetää.
Muutenkin se on aika kiltti ja mukava pentu, saas nähä mitä siitä tulee joskus...koskaan ei tiedä.
No tottisteltiin me ukonkin kanssa jonkun aikaa ja Tuukka kuvas senkin, kiitos siitä Tuukalle.
Ihan semmosta pientä ja rauhallista "hallintaa", niikun ukko asian ilmasi ja hauskan pitoa.



 




 No tommosta meillä nyt, eli hiukan huilaillaan tässä kovien rutistusten jälkeen. Tää on ollu melkosta lentoa taas tää alku vuosi.
Mutta palataan astialle, eihän sitä tiiä koska taas oikeen tehään jotain kerrottavaakin.

T:
Hiski The Hovawart

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Hiski liitää

Tere taas.... tossa ilmottelinkin jo että mulla saattaa olla taas kohta kirjotettavaa. No onhan sitä.
Me oltiin lauantaina 16.6.2012 Agilityn SM-joukkuekisassa. Osa saattaa ajatella että "pikku juttu" ja teinkö tuloksen jne. Mutta hei.... viimesen kymmenen vuoden aikana on Suomessa rekattu noin 1500-2000 hoffia ja Suomen Hovawart ry:n edustusjoukkueseen ei saatu kun 3 koiraa. Eli ei se ehkä ihan niin helppoa ole kun päältäpäin näyttää. Viisikin olisi saanut olla mutta minimi oli 3. Meiän joukkuessa oli 3 urosta, eikä tosiaan mitään eilisen teeren poikia oltu. Mäkin olen sentään kohta jo 6 ja olin joukkueen nuorin. Joukkue oli seuraavanlainen:  Mia & Jermu 7v, Kirsi & Wudi 9 v ja Hanna & Hiski 6v. Mä haluun erikseen vielä kiittää koko joukkuetta, joukkueen johtajaa Alasta, sekä Suomen Hovawart ry:tä ja muita jotka oli osallisena tähän mahdollisuuteen, mutta joista ei ehkä ole tietoa ihan niin tarkkaan. Suurimman kiitoksen multa ja ukolta saa kuitenkin Hanna, joka on mun kanssa lajia harrastanut ja kaiken mahdolliseksi tehnyt. Meiän joukkueessa oli erinomainen henki ja tilaisuus oli todella hieno. Kuvasta näette että yleisöä oli jonkun verran. Noh, se ei juurikaan haittaa minua ainakaan. Mähän menen agilityä jos menen, oli katsojia sitten yks tai tuhat.




Meiän joukkueen muut jäsenet oli jo olleet radalla, me hoidettiin Hannan kanssa tota ankkurin paikkaa. Muille jäsenille oli tullut ilkeä hylky radalta aiemmin, se kun tulee agilityssä todella helposti. Ukko jännitti kehän vierellä käsi täristen kameran kanssa. En tiiä mikä sitä jännitti, mähän oon Hoffi ja osaan asiani, mua ohjaa Hanna joka kanssa osaa asiansa.
No me lähettiin suoritukseen koko kansan katseiden alla, tossa vaiheessa kun mennään koirakko kerrallaan enää ja kaikki tuijottaa sitä yhtä kehää. Kaikki meni hyvin ja Hanna pääsi hienosti mua karkuun pitkin rataa, se näytti mulle selkeesti aina mihin piti mennä ja minähän menin. Yhen hypyn jälkeen katoin sitten väärin ja menin kohti puomia...Hanna huutaa jotain, mutta mä en kuule hyvin kun koko yleisökin huuti tyyliin "noooouuuuu......" ja tommosesta määrästä ihmisiä lähtee kauhee ääni. No mä olin varma että Hanna sano "ota" ja menin sitten lätkäsemään tassuni puomin kontaktille. Se oli kuulemma hylkäävä virhe, ei ollutkaan puomin vuoro. No mun mielestä mä kuitenkin otin sen kontaktin niin hienosti, että heilutin oikeen häntääkin siinä seistessä ja yleisönkin mielestä se oli hieno kontakti, koska ne nauro mun puuhkistelulle. Me jatkettiin kuitenkin sen jälkeen rata hienosti loppuun ja oltiin Hannan kanssa maalissa yhtaikaa melkeen. Hanna oli tosi tyytyväinen, Ukko oli tyytyväinen, joten... mäkin olin tyytyväinen. Päivä oli pitkä ja kuuma, lämpöö oli varjossakin yli 25 saati sitten auringossa. Lähettiin ajamaan Tikkakoskelle kello 5 aamulla ja mun suorite oli kello 14:30, joten odottelin autossa ja paikalla yhteensä 9 ja puol tuntia. Ja silti vedän hymyssä suin sutjakkaasti renkaastakin läpi.


Lajia oon harrastanut nyt 3 vuotta ja tässä sitä ollaan kolmosissa ja SM-joukkue kisassa. Aika kova veto näin muiden harratusten ja lajien keskellä. Nää oli kolmannet SM-joukkue kisat mulle jo. Oon kaks kertaa aiemmin ollu TOKOn joukkuessa. Mikähän laji seuraavaks ;) Tää on ollu jo nyt niin mahtava vuosi eikä vielä ole mennyt edes puolta vuotta. Ukko rupee olemaan sanaton mun saavutuksista, on käyttöä ja näyttöä. Ukko käski vielä kirjottaa tähän terveiset että: 
"Tuhannet kiitokset avovaimo Hannalle, olet tehnyt ison työn agilityn parissa Hiskille. Sanat tai teot eivät riitä kertomaan kiitollisuuttani eikä arvostustani. Olet myös tehnyt ison työn vielä vahvistamatonta C.I.E tä varten, järjestit kaikki matkat erinomaisesti ja olet toiminut tukenani matkamme varrella. Ilman Sinun apuasi Hanna me emme olisi tässä, joten tuhannet ja tuhannet kiitokset. T: Ate"


No niin tuossa on ukonkin terveiset... hiukan ihmetyttää miks sen pitää tulla saneleen mitä mä kirjotan blogiini. olisinhan mä itekin ton kirjottanu. Mutta koska ukko kerkes ensin niin mä kiitän sitten nyt: Kiitos Hanna kaikesta... lupaan olla nappaamatta hampailla enää vasempaan pak...

Noh katotaan nyt :)




Tuossa kuva kun tullaan maaliin... SM:t siis takana. Ja nyt Hiski The Hovawart huilaa...ainakin hetken.
Palataanhan taas astialle.... kun keretään!!!


T:
Hiski The Hovawart

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Latviassakin on käyty !

Lähettiin sitten reissuun viime perjantaina. Ihmettelinkin jo että miks Wilma meni hoitoon torstaina ja Kati tuli meille yö kylään  Pimun kanssa. Selvishän se aamulla neljän aikaan. Hanna, ukko, Tuukka, minä, Kati ja Pimu lähettiin Latviaan.
Ollaan ennenkin oltu Pimun kanssa laivalla, sillon joulukuussa kun käytiin Liettuassa.
Ajomatka kesti jokusen tunnin, mutta pysäheltiin aika-ajoin juomaan ja jalotteleen. On se melkonen kulttuuriero koirallekin tuo lahden ylitys ja sen jälkeiset maat.
Mä sain nukkua Tuukan ja ukon kanssa samassa huonessa. Hanna, Kati ja Pimu nukku toisessa huoneessa. Lauantaina käytiin paikallisessa kansainvälisessä koiranäyttelyssä. mä vähän possuilin ukon kanssa ja esiinnyin huonosti, noh ukkokaan ei oikeestaan vaatinut multa mitään esiintymistä niin en viittinyt esiintyä. Ukko oli kuumeessa ja siks vähän höynäytettävissä ja minähän käytän heti mahdollisuuden hyväkseni. Tuomari sanoi että saisin liikkua tehokkaammin ja että ylälinja saisi olla suorempi. Mä vähän löstin siinä seistessä ja näytin muutenkin surkeelta, eikä ukko käskenny muuten oleen, niin ajattelin kokeilla tämmöstä välillä. Tuomari sanoi että olen erinomainen (tiesinkin sen jo) ja että sertin arvoinen, sekä antoi Latvian sertin ja sanoi että olin VSP. VSP= vastakkaisen sukupuolen paras. Se sano että yks kivan näkönen merkkari tyttö oli nätimpi.. ja olihan se.. munkin mielestä kaunis tyttö ;)
Ukko oli jostain syystä pettynyt näin hyvään tulokseen ja olin hiukan ihmeissäni. Mä annoin sille pari nuolasua naamaan, mutta se ei oikeen jaksannu hymyillä siitäkään.
Illalla sitten taas käytiin hotellin viereisessä puistossa juoksemassa ja treenattiin hiukan esiintymistäkin. Ukko väitti että mä en saa syödä niitä siellä juoksevia lattiamoppeja.
No...ei sitten. Ja kun tästä asiasta päästiin yli alkoi ukkokin jo hymyileen. Illat oltiin enemmän hotellilla, välillä mä olin yksin ja välillä mulla oli seuraa. aika-ajoin käytiin kävelyllä ja nukuttiin. Ukko alkoi paranemaan ja sunnuntaina mentiin uudestaan siihen samaan halliin toiseen näyttelyyn.
Tällä kertaa tuomari sanoi että mulla sais olla isompi pää?? Mutta nyt seisoin ryhdikkäästi ja liikuin niinkuin ukko käski, niin lapussa lukeekin että erinomaiset liikkeet ja ylälinja :) niin se muuttuu kun vähän skarppaa. Nyt uomari sanoi että olen taas erinomainen ja että sertin arvoinen, sekä antoi Latvian sertin ja sanoi että olin VSP, lisäksi saatiin sellanen valkonen ruusuke ja lappu jossa luki CACIB. Ja se oli se mitä haettiin, koska kun se tuli niin koko meidän ryhmä sekosi ihan totaalisesti. Näin mä muutaman kyyneleenkin ja ukkokin hymyili ja halas mua kokoajan. Se meni ihan sekasin kanssa siitä ruusukkeesta ja sano että "kiitos...se oli siinä" !! Pienestä se on kiinni näköjään.
Eli latvian reissusta tuli: 2 X VSP, 2 X LAT CAC, 2 X EXC & SQ ja 1 X CACIB. Ukko soperti mulle jotain että nyt mä oon vahvistusta vaille C.I.E, eli kansainvälinen näyttelyvalio. Siihen vaaditaan 4 CACIBIA kolmesta eri maasta. mulla on niitä 5 ja kolmesta eri maasta.
Tän sunnuntain näyttelyn jälkeen lähettiin ajamaan takas kotiin, taas pysäheltiin ja juotiin sekä jaloteltiin aika-ajoin. Kaikki oli väsyneitä, niin minä ja Pimukin. oltiin vasta 2 aikaan yöllä kotona ja olipas kiva nähä pikku Iitakin pitkästä aikaa, Wilma tuli seuraavana päivänä kotiin. Oli mulla niitä ikävä vaikka ne vähän hönöjä onkin, mutta onhan ne sentään mun laumaa.
Alla on kuva meiän latvian tuliaisista. Hyvin kuulemma meni ja nyt odotetaan jotain vahvistusta. Ne ilmeisesti haluaa vahvistaa maailmanlaajusesti että mä oon ERINOMAINEN koira. tottaki olen...mä olen Hovawart.

Palataanhan taas astialle... mä luule että on taas kohta jotain uutista ;)

T:
Hiski The Hovawart

tiistai 15. toukokuuta 2012

Jaahas.
Äänestys on päättynyt ja 2 on sitä mieltä että "one more year" ja loput sitä mieltä, ettäen ole eläkkeelle pääsyä ansainnut.
osaatteko sitten sanoa koska olisin elääkkeen ja vapaan ansainnut?! Ja miten nin en ole ansainnut?
Noh. Olkoon.
Kesä alkaa tosiaan nyt tulemaan. mä kävin nimittäin jo joessa uimassakin. kylmää oli vesi ja se virtas vähän liikaa, muttä kävimpä kuitenkin.
Iitakin oli mukana,  mutta... se on vielä kyllä vähän liian pieni noihin joki uinteihin. se on muuten viisas tyttö. Se uskoo kun mä ärähän sille että nyt ei enää leikitä.
kasvannu se on ihan pirusti. Siitä tulee päivä-päivältä enempi hoffin näkönen.hyvä näin.

Oltiin jäljestämässä sen kanssa yks päivä, oli meillä ukkokin mukana toki, mutta iita on aika hyvä jäljestään.
Ukko oli tehny mulle semmosen pitkän jäljen peltoon, jossa oli 7 kepppiä ja 2 90 asteen kulmaa. Janalähtnä 15 metriä meni hyvin ja kulmat täydellisesti. kaikki 7 keppiäkin löyty. Kovassa tuulessa aukeella pellolla aika kova suoritus.
Iitalle ukko teki suoran noin 50 metrin jäljen kolmella kepillä. Täytyy myöntää että pikkutirppana veti todella mallikkaasti liki nakittoman jäljen ja on vasta 17 viikkonen. Hieno tyttö siis tulossa.
Ollaan me Hannan kanssa treenattu agilityäkin ja muuten oon melkein hoitannu vaan Hoffin virkaa kotona.
Tossa vielä kuva lauantailta, kun treenailtiin. Ei tässä pöllömpiä tällä kertaa.... Palataanhan astialle.



torstai 12. huhtikuuta 2012

Uutta pukkaa

Uutta pukkaa aina vaan. Ukko sai meidän uudet tarhat nyt lopulliseen kuntoon ja sinne ajettiin pientä pyöreää kiveä kunnon kerros. On aikas hyvät tarhat meillä.
Uutukainen perheenjäsen Iitakin on kasvanut kovin ja alkaa olemaan hiukan riiviö kakara. Silläkin riittää tuota hoffimaista huumoria. Yks ilta se roikku mun korvassa vaikka kielsin nätisti ensin 3 kertaa, sitten jouduin kertomaan jo että "annas kakara olla". Ei ole sen jälkeen roikkunu mussa. Kauheen pieni se on vielä minuun tai Wilmaan verrattuna, mutta kova tyttö se on syömään, joten eiköhän tuo kasva ihan Hoffin mittoihin.
Me ollaan käyty treeneissäkin jo muutaman kerran Iitan ja Wilman kanssa ja olipa viime lauantaina Hanna ja Nismokin mukana. Iita on tosi taitava 13 viikkoinen, osaa jo vaikka mitä perusasioita, mutta on sillä vielä aika matka minun suorituksiin.
Tossa olis Hannan ottama kuva kun vien ukolle kapulaa takas, jonka se ite heitti.



No ei tässä kummempia taasen, koittakaahan äänestää tohon oikeelle mun jatkosta.
Palataan taas astialle, kun aika tulee.

T:
Hiski The Hovawart

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Nyt riittää

Mitä ihmettä, meillä oli kaikki lumi jo häipynyt melkein ja jälkeä oltas just päästy ajamaan mettään Iitan ja Wilman kanssa... niin ei... paiskataan lisää lunta 10 cm. Mulle riittää nyt tää talvi, kiitos. Kevät alkaa tulemaan täydellä höökällä 8.4 alkaen ja se on Hiski The Hovawartin päätös onko selvä. Nyt niinkun oikeesti on tämän Hoffin mittari täys lunta. Minä haluan metsään treenaamaan....minä haluan treenaamaan kesäiselle kentälle.... minä haluan kevvän, kesän ja nuo lumet pois.
Onneks meillä on taas suunnitelmia ukon ja Hannan kanssa alkukesään. Kerron sitten niistä täällä jos jotain kerrottavaa tulee. Toisaalta onko sitten mikään uutiskynnyksen ylittävää, minun ja ukon mielestä kyllä vaikka osalle ei.
Laitankin tähän nyt lyhyen CV:n itsestäni:
Nimi: Hiski The Hovawart
Synt: 31.7.2006
Siviilisääty: sinkku, vaikkakin mulla on kyllä jälkeläisiäkin :)
Pentuja: 6 kpl (3 urosta ja 3 narttua) Dagdahoff A-pentueen isänä, jossa emänä Kuonomäen Unna
Saavutuksia:
TK1, BH, 3 näyttelySERTiä Suomesta, 2kpl SERTejä Eestistä, 2kpl SERTejä Liettuasta, 4 kpl CACIBeja kahdesta eri valtiosta. Muutama vara SERT ja varaCACIB. Osallistunut 2 kertaa TOKO SM-joukkueeseen. Aloittanut agilityn 3 vuotiaana (sitä ennen ei mitään kosketusta lajiin) nyt jo noussut agilityn viimeiseen luokkaan (maxi 3) ja edes vähänkin lajia ymmärtävä tietää että siihen vaaditaankin jo aika paljon (Kiitos Hannalle Agilitystä), luonnetestissä 222 +++ hovawarteilla verrattain harvinaisella +2 hermorakenteella. Lonkat A/A ja kyynärät 0/0, silmät peilattu terveeksi. Ensimmäinen Hovawart Suomessa joka on osallistunut Rally-Tokoon ja samalla ensimmäinen joka sai hyväksytyn tuloksen siellä (siitäkin kiitos Hannalle).
Millainen olen:
Kotioloissa rauhallinen. Treenikentillä helposti syttyvä. Kotipihaa ja kotia kovasti vartioiva, autoa ja vieraita paikkoja en jaksa vahtia. Kestävyys treenitestinä ajanut kerran ensin 700 metrin jäljen kuudella kepillä metsässä, jonka jälkeen esineruudusta 3/3 esinettä parissa minuutissa. Tmämän jälkeen juomatauko ja kentälle, jossa treenattiin ukon kanssa 30 minuuttia TOKOa putkeen, juomatauko ja Hannan kanssa Agilitytreeniä noin 30 minuuttia. Missään vaiheessa ei kunto loppunut tai koulutettavuus kärsinyt vaan opeteltiin uutta ja oppimista tapahtui.
Laumaani kuuluu tällä hetkellä 2 muuta Hoffia ja 2 Chihua... sekä 3 kissaa. Kaikki saavat olla minulta rauhassa, kunhan mun ruokiin tai luihin ei kosketa. Ihmisiä kohtaan olen avoin ja melkein jokaisessa näyttelyarvostelussani lukee "ihana luonne". Kotioloissa kuitenkin vahtiviettini on verrattain suuri.
Siinä osa mun elämästä.... Enemmänkin olisi, mutta laitetaan niitä joskus.

Kyselyssä olikin vastattu merkkarille 6 ja kultsulle 3 ääntä... yhen kultsu äänen mä arvaankin jo ... se on semmonen sisäpiirin Juttu ;) mutta niitä kahta en arvaa :) Mutta joo...jokainen tykkää jostain väristä enempi...

Laitan tohon uuden kyselyn, ja vastailkaa siihen.
Astialle palaillen Hiski The Hovawart.

torstai 29. maaliskuuta 2012

Missäs se viipyy?

Iita on tullut taloon! Lunta on tullut! Vettä on tullut! Joutsenia on tullut! mutta missäs se kevät viipyy hä?
Me haluttas jo ukon kanssa alkaa jäljestään. Iita ja Wilmakin haluis jäljestää ja tuolla lumessa mitään pysty tekemään. On tää aina vaan yhtä tylsää tää kesän oottaminen.
onneks se sentään vissiin tulee, mä pääsen taas uimaan oikeen urakalla.
Mun pitää varmaan opettaa tuo Iitakin uimaan. Opetin aikoinaan yhen toisenkin hoffin uimaan, mutta eipä nuo enää asiaa muista. Kiittämättömiä. Me ollaan ukon kanssa muutenkin kyllästytty kiittämättömiin ihmisiin, onneks niitä ei kaveripiirissä enää ole :)
Me ollaan aikapaljon leikitty Iitan kanssa, se tyttö on vähän tiukka tytsy repii leluja. Roikkuu se välillä mun huulissa ja hännäsäkin, mutta pennut on semmosia. Tänä aamuna kyllä jouduin vähän ärähtään sille. Nukuttiin ukon sängyn vieressä kaikki 3 ja Iita tuli 10 minuuttia ennen herätyskellon soittoa repiin mua. Ärähin vähän, se pakitti ja jatko, ärähin uudestaan että olis hiljaa jotta ukko saa nukuttua, se vaan alotti taas. Sitten jouduin ärähtään niin että lopetti varmasti.
No kyllä se oppii, onhan se mun ja ukon koulutuksessa.

Ei tässä pirumpia taas, jatketaan ja palaillaan astialle.

T:
Hiski The Hovawart

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Semmonen tapaus






Joopa joo... Ukko, Hanna ja pojat lähti torstaina reissuun. Kati tuli meitä hoitamaan. Mä ihmettelinkin että mikähän juttu tää on, kun yleensä aina ollaan yhessä reissussa.
No selvishän se eilen kun ne tuli kotiin. Niillä oli sitten tuo kuvan tyttö mukana, olivat hakeneet sen Ruotsista meille.
Sen nimi on Iita, ihan kivahan se on, mutta kauhean pieni vielä. Ehkä siitä tulee ihan hoffin näkönen joskus. Wilman kanssa ne tulee hyvin juttuun ja leikkivät paljon, mä en leiki kun oon sen verran arvokas herra. Ehkä sitten myöhemmin.
Kakara oli yölläkin jo ihan kiltisti ja kova työ meillä on kuulemma ukon kanssa tässä vielä. niin se ainakin mulle sano eilen, että mä saan auttaa koulutuksessa taas.
Mutta ei tässä muuta, palataan astialle ja kirjottelen kun tapahtuu jotain suurempaa taas.

T:
Hiski The Hovawart

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Liitelyä

Morjes.
Me oltiin Hannan kanssa taas agility hommissakin. Hanna juoksi siellä kentällä ja näytti aina missä järjestyksessä mun pitää mennä mikäkin este. Siitä on tullu hyvä ohjaaja vai pitäskö sanoa kartanlukija. Sehän menee etukäteen kartottamaan radan, ja kattoo missä järjestyksessä esteet mennään. Sitten se suunittelee siellä sen miten mä pääsen koviten sitä rataa ja suunnittelee senkin miten meiän liikeradat ei törmäis kauheen usein. koska sillon kun mää ajan... mää ajan täysiä ja vaikka päin. Hanna on tehny ison työn ja mä haluan kiittää ukon kanssa tästä työstä. Eilen me nimittäin saatiin Hannan kanssa viimenen luva kakkosluokasta ja siitähän sitten napsahti se serti ja nyt siis kolmosiin ja viimeseen luokkaan. Eilinen sijotus 3. riitti siis luvaan, ja kun alla oli puhdas rata niin sehän napsahti sieltä.
Hanna osti mulle oikeen tupla hampparin palkaks, joten saatan mennä toistekin sen kanssa agi-hommiin.
Ukon virnuilu ja viheltely enteilee jotain... en tiiä vielä mitä... mutta ilmoon het kun tiiän. jotain jännää tässä varmaan taas tapahtuu.

Tossa kuva vielä meiän eilisestä saaliista. Paras, eli se hamppari ei selvinny kotiin asti kuvattavaksi. Sen SAATTOI syödä yks hoffi :) Mutta laitan noi tohon mitkä oli Hannalle se isompi juttu...mulle se oli se hamppari. Hannalle kuulemma toi pieni pahvinpala?!? On se outo.


Mutta ei tässä muuta....
Palataan astialle taasen.

T:
Hiski The Hovawart

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Synttärihulinaa oli!

Olihan hulinaa kekaroiden kanssa. Oltiin Lohjalla hallissa yli 7 tuntia ja koko reissussa 10. Oli kakaratkin aikas loppu olleet, kun "hiukan" treenattiin. Noh se tekee hyvää tommosille vuoden ikäsille hoffeille :)

Tuhannet kiitokset Hannalle ja tuhannet onnittelut vielä Unnan ja mun pentusille. Olette nyt sitten vuoden vanhoja. Kaikista Teistä on tullut hyvin käyttäytyviä kakaroita. Ette murise ja ärhentele, teistä löytyy potkua tekemiseen ja pieni hoffi pilke silmäkulmista. Te ootte just sitä mitä hovawart parhaimmillaan on. Mä haluan myös kiittää niitä koteja joissa Teitä kasvatetaan. Parempiin koteihin ei olisi voinut edes toivoa Teitä pikku viikareita. Mä olen ukon kanssa niin ylpee Teistä, kodeista ja kakaroista.

Se musta poika Nemo (Anubis Erste) ei päässyt synttäreille, kun asuu niin pitkällä. Mutta kuvista päätellen ainakin se on hieno nuoren hoffin alku.
Nemo oli käyny ekassa näyttelyssäänkin Enossa 4.3. Saaden arvostelussa maininnan EH. Koko näyttelyssä ei jaettu EH:ta parempaa ja sen mitä ukko mulle kerto arvostelusta, niin se oli kaiklta osin hyvä. Onnea Nemo tätäkin kautta vielä.
Kaikki mun pennut on kasvannu niin isoiks, että ei ne taida enää pentuja juurikaan olla.
Onneks mulla on Wilma täällä kotona, se on melkeen kun pentu, vaikkakin silläkin on vaivansa.

Mä en tiiä mikä ukolla on, se hihittelee ja hymyilee oudosti, sillä lienee jotain mielessä taas. Kertonee kun on sen aika.
Ei tässä muuta .... palataan taas... astialle ;)

T:
Hiski The Hovawart

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Kohta se tulee

Ja mikäkö...no kevät. Mä tiedän tän asian, joten luottakaa vaan minuun.
Kohta on muuten mun ja Unnan pentujen 1 v synttäritkin. Niin sekin aika rientää. Niistä on tullu julmetun kokosia ja hienoja koiria. Vahtiviettisiä viikareita. Hovawartteja siis :)
Me mennään lauantaina opettamaan niille agilityn alkeita, kartotetaan niiden viettejä hieman, ja ennenkaikkea katellaan mimmonen niiden elämä muutenkin on.
Lunta on muuten aika mielenkiintosen paljon jo. Ei tarvi enää paljo hoffinkaan kahlailla lumessa.. se menee enmmän hankihyppelyksi.
Wilma on ollu oma itsensä, välillä kiusaa mua ja välillä ihan ok. Kiva sen kanssa on kyllä ollutkin leikkiä, ei siinä mitään. Hirveesti mitään erikoista ei oo päästy tekemään, kun on tätä luntakin. Normi agility ja tottistelu hommat ollaan toki suoritettu, mutta ei muuta.
Ukko otti musta kuvankin taas, en tiiä mihin se kerää näitä.
Mutta ei tässä taas pirumpia, palataan astialle.

T:
Hiski The Hovawart

perjantai 3. helmikuuta 2012

Pakkanen paukkuu

Morjes taas.
Se on ruvennu paukuttaan täällä etelässäkin kahtakymmentä pakkasta. Ei se muuten juurkaan haittaa, mutta tarhassa ei olla oltu Wilman kanssa. Rupee meinaan nää seinät kaatuun päälle, kun ei hirveesti ulkoilla. Ukko jäätyy tuonne pakkaseen, kun se tulee kovalla tuulella. Minä kyllä pärjään siellä, mutta nuo ihmiset on niiiin onnettomia niin onnettomia. Siis meihin koiriin ja nimenomaan Hovawartteihin verrattuna.
Me Wilman kanssa painitaan ja myllätään ulkona, lumessa ja juostaan, ei siinä kylmä tule.
Treenattu ollaan SuHaKossa ja meitä on siellä vaihtelevasti hoffeja ja muitakin rotuja. Nythän siihen kuulemma perustettiin alaosastoksi SuHaKo - Pirkanmaa ... toivotaan että leviää maan laajuseksi. Ukko perusti sen just tätä varten hyvien ystäviensä kanssa. Jokaisella pitää olla seura missä on kiva harrastaa, eikä se saa olla liian väkinäistä vääntämistä.
Me kokeiltiin taas ahkionkin vetoa, ja menihän tuo Wilmurikin siinä. Myös mun kaveri Pimu meni sillä ja minä tietty. Heti kun kelit lämpee niin ukko vie varmaan mua ahkiohommiin enempi.
Laitan kyselyn taas tohon viereen..vastailkaahan taasen.

T:

Hiski The Hovawart