Tere,
En oo kirjotellu kun ei oo ihmeempiä tehty. Hannan kanssa ollaan kyllä käyty mettässä seikkailemassa ja nimenomaan seikkailemassa. Ollaan tultu millon mitäkin kautta takas kotiin, kun se ei usko mun suuntavaistoon mettässä.
Noh, kyllä se vielä oppii.
Mä löysin yks päivä mettästä muuten supikoiran raadon. Jäljestämällä tietty, kuinkas muutenkaan.
Oltiin me sunnuntaina ukon kanssa päivällä jäljestämässä.
HAH... se oli kävelly mielestään tosi vaikeen jäljen. Se alko semmosesta hirveestä heinikosta.
Me tultiin siihen jäljkelle sivusta ja ukko ei vissiin muistannu ihan tarkkaan missä se menee, kun sano 20 metrii ennen jälkee että "jälki".... haistelin maata ja menin eteenpäin...juu on... mutta vasta täällä.
Jälki löyty ja lähin suraamaan sitä. Ensimmäinen keppi oli yritetty piilottaa siihen niitylle, mutta löysin sen. Se oli ensimmäisestä kulmasta hiukan eteenpäin. Jatkettiin eteenpäin ja tuli tie. Olin hiukan hämillään kun tietä pitkin ei mennykkään jälki, vaan ukko oli yrittäny hämää mua ja meni sen yli. No Hoffimaiseen tyyliin löysin sen kuitenkin ja jatkettiin sitten metsään.
Toinen keppikin löyty ja muutama kulma, vuoroin vasempaan---vuoroin oikeaan.
Täytyy kyllä myöntää että pari kertaa olin hiukan ihmeissäni, missä jälki menee, mutta löyty se lopu kuitenkin. Ja kaikki 3 keppiä matkalta. Jälki oli verrattain pitkä tällä kertaa, noin 400 metriä. Ihan kiva ajaa tommosta pitempääkin joskus.
No sitten mentiin huilaan hetkeks ja illalla lähettiin ajelee fillarilla. Tai siis ukko ajaa ja mä juoksen perässä.
Hannakin lähti mukaan ja ajeli meiän takana.
Heitettiin juosten semmonen melkein 8 kilsaa ja takas tullessa astuin hiukan tyhjään tossa tienvieressä ja venäytin jotain tuolta lavasta. Nilkutin pari päivää enemmän, mutta nyt jo alkaa pikkuhiljaa tuntuun paremmalta.
Ukko sano että mä en saa nyt hyppiä vähään aikaan. Muuten kiva, mutta kun Hoffin liikkuma muoto on hiukan niinkun kengurulla, ainakin sillon kun on hauskaa ja meillä on aika usein hauskaa.
Mut ei tässä muuta, kirjottelen taas kun tervehyn kunnolla.
Palataan astialle.
T:
Hiski The Hovawart
Hiski The Hovawartin elämää
tiistai 25. elokuuta 2009
keskiviikko 12. elokuuta 2009
Lohjalla seikkailemassa
Tere,
Oltiin sitten ukon kanssa maanantai iltana Lohjan kaupungissa seikkailemassa.
Ensin mentiin semmoselle vähän niinkun koulutuskentälle ja mä jo aattelinkin että mennäänkös me tänne johonkin kisaan.
Ukko sano mulle että tää on BH-koe ja että mun pitää se suorittaa. Älkää vaan kysykö miks, koska mä kysyin ja vastaus oli että "muuten ei pääse PK-kokeisiin".
Mä en tiedä yhtään miks toi menee noin, mutta ukko sanoo että, siks että ne koirat olis jotenkin edes hallittavissa kisoissa. Joo.... onhan siinä tosiaan toikin puoli. Ja kun kerran ukko niin sanoo niin mähän sitten uskon.
No jokatapauksessa me alettiin sitten "tottisteleen" siellä kentällä. Se alko sillee, että mä istun ukon vieressä ja se selittää kuka mä oon ja kuka se ite on ja miks se on siellä. Eli se esittäyty sille tuomarille.
Sitten se veikin mut semmosen kyltin luo, missä oli just maannu joku koira ja mä tietty haistelin maata, jotta tietäisin tunnenko sen joka siinä äsken oli.
Ukko komenti mut maahan ja lähti ite käveleen eteenpäin. Sinnehän tuo meni johonkin 30 metrin päähän....selkä minua päin ja tönöttään siihen kun joku patsas, ei ees vilkassu taakseen. Noh... mä makaan siinä ja siinä kentällä alkaa sitten semmonen bortsu narttu tekeen erilaisia kävelyjä...juoksemisia jne... ja mun pitää vaan makaa.
Makasin siinä noin 10 minuuttia ja sitten ukko tulee hakeen mut. Kävelee viereen ja pyytää sivulle ja kytkee hihnan. Se oli tosi onnellinen kun makasin siellä kokoajan, vaikka tosiaan se ei ollu mun mielestä mitään vaativaa. Mutta hyvä että ukko tykkäs.
No joo, sitten se bortsu meni siihen toisen kyltin luo maate ja mun ja ukon piti alkaa käveleen pitkin kenttää. Ensin mentiin ainakin 50 askelta (Ukon) ihan suoraan eteenpäin ja käännös... välillä juostiin..... välillä hiippailtiin, käännytiin, pysähyttiin ja sitten mentiin semmoseen ihmislaumaan pyöriin missä oli 4 ihmistä, niin siellä vedettiin semmosta kaheksikkoa. Mä en yhtään tuntenu ketä ne oli, mut ei mua jännittäny ne.
Sitten tehtiin tätä samaa ilman hihnaa. Mut sitten mä huomasin että joku juoksi siellä puskassa!!! MITÄ ihmettä... otin hyvän suunnan sinne ja aattelin jo lähtee sitä hiukan jahtaan, mut se oli joku ihmis pikkuipana joka juoksi siellä, joten olkoon. Hiukan mä kattelin kyllä sitä.
No kun tää kaikenlainen "tottistelu" oli saatu loppuun, sano tuomari meille että a-osa on hyväksytty. Ukko sano mulle että meni kuule rimaahipoen, eikä ollu ollenkaan tyytyväinen, mutta mä olin jotenkin hiukan väsynny sillon.
Ok... tää homma kun oli tehty niin lähettiin kaupungille. HMH... mä oon ennenkin ollu siellä 2 kertaa. Siis kaupungilla hengailemassa.
Noh nyt tää olikin hiukan erilaista. Siellä oli fillaroitsijoita jotka ajeli mun ja ukon ihan vierestä, oli koiria jotka ohitti meitä takaapäin ja vastaantullessaan, oli lenkkeilijäkin ja sitten semmonen kummalinen auton vieressä seisova nainen, joka paukutti auton ovee ja huuteli ihme juttuja.
Laittopa ukko jopa mut kiinni semmoseen kaiteeseen ja meni ite johonkin käymään ja näitä ihmisiä vilisti siinä mun ohi koirineen ja pyörineen. Istuin kun kivi paikallani, koska ukko oli käskeny. Eikä muutenkaan kukaan täysjärkinen tuu Hiski The Hovawartin kimppuun.
Vähänajan päästä ukko sitten tuli sieltä takas ja kehu mua. Ihme pölhöjä aattelin.
Sen jälkeen ukolle sanottiin että BH-on suoritettu hyväksytysti ja antovat sille semmosen merkin. Ukko oli tosi tyytyväinen ja niin mäkin. Olihan se sanonnu että mun pitää suorittaa se. Sen jälkeen meitä onnittelikin Hanna joka oli yleisössä katsomassa ja muutama muu. Kuulemma nyt mulla on joku tittelikin, joku BH.
En kyllä ihan tarkkaan ymmärrä mikä tossa niin vaativaa oli, eiköhän jokainen yhteiskuntakelpoinen koira ton tee.
Ei muuta...palataan taas asiaan, kun jotain tapahtuu.
T:
Hiski The (BH) Hovawart
Oltiin sitten ukon kanssa maanantai iltana Lohjan kaupungissa seikkailemassa.
Ensin mentiin semmoselle vähän niinkun koulutuskentälle ja mä jo aattelinkin että mennäänkös me tänne johonkin kisaan.
Ukko sano mulle että tää on BH-koe ja että mun pitää se suorittaa. Älkää vaan kysykö miks, koska mä kysyin ja vastaus oli että "muuten ei pääse PK-kokeisiin".
Mä en tiedä yhtään miks toi menee noin, mutta ukko sanoo että, siks että ne koirat olis jotenkin edes hallittavissa kisoissa. Joo.... onhan siinä tosiaan toikin puoli. Ja kun kerran ukko niin sanoo niin mähän sitten uskon.
No jokatapauksessa me alettiin sitten "tottisteleen" siellä kentällä. Se alko sillee, että mä istun ukon vieressä ja se selittää kuka mä oon ja kuka se ite on ja miks se on siellä. Eli se esittäyty sille tuomarille.
Sitten se veikin mut semmosen kyltin luo, missä oli just maannu joku koira ja mä tietty haistelin maata, jotta tietäisin tunnenko sen joka siinä äsken oli.
Ukko komenti mut maahan ja lähti ite käveleen eteenpäin. Sinnehän tuo meni johonkin 30 metrin päähän....selkä minua päin ja tönöttään siihen kun joku patsas, ei ees vilkassu taakseen. Noh... mä makaan siinä ja siinä kentällä alkaa sitten semmonen bortsu narttu tekeen erilaisia kävelyjä...juoksemisia jne... ja mun pitää vaan makaa.
Makasin siinä noin 10 minuuttia ja sitten ukko tulee hakeen mut. Kävelee viereen ja pyytää sivulle ja kytkee hihnan. Se oli tosi onnellinen kun makasin siellä kokoajan, vaikka tosiaan se ei ollu mun mielestä mitään vaativaa. Mutta hyvä että ukko tykkäs.
No joo, sitten se bortsu meni siihen toisen kyltin luo maate ja mun ja ukon piti alkaa käveleen pitkin kenttää. Ensin mentiin ainakin 50 askelta (Ukon) ihan suoraan eteenpäin ja käännös... välillä juostiin..... välillä hiippailtiin, käännytiin, pysähyttiin ja sitten mentiin semmoseen ihmislaumaan pyöriin missä oli 4 ihmistä, niin siellä vedettiin semmosta kaheksikkoa. Mä en yhtään tuntenu ketä ne oli, mut ei mua jännittäny ne.
Sitten tehtiin tätä samaa ilman hihnaa. Mut sitten mä huomasin että joku juoksi siellä puskassa!!! MITÄ ihmettä... otin hyvän suunnan sinne ja aattelin jo lähtee sitä hiukan jahtaan, mut se oli joku ihmis pikkuipana joka juoksi siellä, joten olkoon. Hiukan mä kattelin kyllä sitä.
No kun tää kaikenlainen "tottistelu" oli saatu loppuun, sano tuomari meille että a-osa on hyväksytty. Ukko sano mulle että meni kuule rimaahipoen, eikä ollu ollenkaan tyytyväinen, mutta mä olin jotenkin hiukan väsynny sillon.
Ok... tää homma kun oli tehty niin lähettiin kaupungille. HMH... mä oon ennenkin ollu siellä 2 kertaa. Siis kaupungilla hengailemassa.
Noh nyt tää olikin hiukan erilaista. Siellä oli fillaroitsijoita jotka ajeli mun ja ukon ihan vierestä, oli koiria jotka ohitti meitä takaapäin ja vastaantullessaan, oli lenkkeilijäkin ja sitten semmonen kummalinen auton vieressä seisova nainen, joka paukutti auton ovee ja huuteli ihme juttuja.
Laittopa ukko jopa mut kiinni semmoseen kaiteeseen ja meni ite johonkin käymään ja näitä ihmisiä vilisti siinä mun ohi koirineen ja pyörineen. Istuin kun kivi paikallani, koska ukko oli käskeny. Eikä muutenkaan kukaan täysjärkinen tuu Hiski The Hovawartin kimppuun.
Vähänajan päästä ukko sitten tuli sieltä takas ja kehu mua. Ihme pölhöjä aattelin.
Sen jälkeen ukolle sanottiin että BH-on suoritettu hyväksytysti ja antovat sille semmosen merkin. Ukko oli tosi tyytyväinen ja niin mäkin. Olihan se sanonnu että mun pitää suorittaa se. Sen jälkeen meitä onnittelikin Hanna joka oli yleisössä katsomassa ja muutama muu. Kuulemma nyt mulla on joku tittelikin, joku BH.
En kyllä ihan tarkkaan ymmärrä mikä tossa niin vaativaa oli, eiköhän jokainen yhteiskuntakelpoinen koira ton tee.
Ei muuta...palataan taas asiaan, kun jotain tapahtuu.
T:
Hiski The (BH) Hovawart
perjantai 7. elokuuta 2009
Agilityä kisamuodossa
Tere,
Mä sitten kävin mölli-kisassa agilityäkin vetämässä Hannan kanssa.
Se on semmonen laji missä juostaan ja hypitään, mennään puomia, putkia ja loikitaan.
Eli siis normaalia Hoffi liikuntaa.
Meitä oli siinä maxi luokassa 11 ja mä olin neljäs, joka oli mun mielestä aikamoinen saavutus, kun en oo ikinä menny yli neljää estettä putkeen ja nyt niitä oli siinä 18.
Päästiin alle ihanneajan ja yks este tippu, sekä tuomari anto siitä 5 sakkoa kun mä komensin Hannaa välillä menemään hiukan nopeemmin. Mut siis neljänsiä ja treenattu ollaan vissiin 4 kertaa, joten ei ihan pöllösti menny.
Tossa kuva kun me mennään Hannan kanssa rataa.
Oli ihan mukava kokemus ja saatan mennä uudelleenkin, katotaan nyt päästääks ukko mua se kun ei oo kiinnostunu menee tota lajia. Mut ehkä Hanna sitten jaksaa mennä mun kanssa.
Oltiin ukon siskon luonakin käymässä pari yötä, siis minä, ukko, lapset, Hanna ja kirput.
Oli tosi kivaa olla siellä taas ja käytiin ukon äidinkin luona.
Nyt mä oonkin ihan poikki, kun oon vahtinnu siellä niin kovin, mutta kyllä tää taas tästä lähtee.
Palaillaan taas ja ei muuta kun kirjuutellaan.
T:
Hiski The Hovawart
Mä sitten kävin mölli-kisassa agilityäkin vetämässä Hannan kanssa.
Se on semmonen laji missä juostaan ja hypitään, mennään puomia, putkia ja loikitaan.
Eli siis normaalia Hoffi liikuntaa.
Meitä oli siinä maxi luokassa 11 ja mä olin neljäs, joka oli mun mielestä aikamoinen saavutus, kun en oo ikinä menny yli neljää estettä putkeen ja nyt niitä oli siinä 18.
Päästiin alle ihanneajan ja yks este tippu, sekä tuomari anto siitä 5 sakkoa kun mä komensin Hannaa välillä menemään hiukan nopeemmin. Mut siis neljänsiä ja treenattu ollaan vissiin 4 kertaa, joten ei ihan pöllösti menny.
Tossa kuva kun me mennään Hannan kanssa rataa.
Oli ihan mukava kokemus ja saatan mennä uudelleenkin, katotaan nyt päästääks ukko mua se kun ei oo kiinnostunu menee tota lajia. Mut ehkä Hanna sitten jaksaa mennä mun kanssa.
Oltiin ukon siskon luonakin käymässä pari yötä, siis minä, ukko, lapset, Hanna ja kirput.
Oli tosi kivaa olla siellä taas ja käytiin ukon äidinkin luona.
Nyt mä oonkin ihan poikki, kun oon vahtinnu siellä niin kovin, mutta kyllä tää taas tästä lähtee.
Palaillaan taas ja ei muuta kun kirjuutellaan.
T:
Hiski The Hovawart
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)