Moi,
Jäikin paripäivää kirjottamatta, kun on ollu noita hommia--hommia-- niin ei ole kerenny.
No ei tässä mitään ihmeellistä ole tullu tehtyä. Perjantaina ei tehty mitään kivaa ollenkaan. Äijä rakenti illalla kun töistään tuli. Toki se nyt hukkas taas tavaroita ja vieläpä MUN tavaroita tohon pihaan ja sitten MÄ etin ne. Aikas reiluu äijä hukkaa ....mä etin. No ei se haittaa, kun mä tykkään siitä tavaroiden ettimisestäkin. Eilen mä näin kun ukko alko tekee jotain ihme juttuu. Mä yritin auttaa sitä, mut kuulemma mä en osaa rakentaa ja mut työnnettiin sivuun. Äijä kyllä selitti mulle että siitä tulee A-este mulle.
Toi on kyllä siitä kivan kokonen, että sitä se ei ainakaan hukkaa.
Mä en oikeen ymmärrä miks se mulle sellasen tekee, kyllähän mä semmosesta osaaan mennä.
Se vaan höpöttää jotain, että pitäs mennä "hallitummin". Mä oon vähän sellanen rämäpää... mä kiipeen mielelläni jonkun A-esteen päälle ja hyppään alas, vaikka siitä on aika kova pudotus.
Äijä on puhunu jostain 1,8 metriä.
No katotaan kun se saa sen valmiiks saadaanko siitä mitään iloa irti.
Mut nyt täytyy mennä, kirjottelen taas...kun muistan ja kerkiän.
T:
Hiski The Hovawart
Hiski The Hovawartin elämää
sunnuntai 31. elokuuta 2008
torstai 28. elokuuta 2008
Treenit torstaina
Moi,
Tänään oltiin taas treenamassa. Ensin ukko opettaa pennuille kaikkia helppoja juttuja ja mä ootan autossa, ja sit me tehään yhessä. Olin hiukan toisaikainen tänään, mutta kyllä mä nyt noi perushommat tein.
Mä kyllä tänään kävellessäni ukon vieressä, katsoin sitä ehkä eniten silmiin kokoajan, mä oon huomannu et se tykkää siitä ja antaa mulle palkkaa siitä. Me tehtiin ihme sykyilyä kentällä, käveltiin...mentiin maahan....käveltiin...istuttiin kesken kävelyn tai siis mä, ukko vaan käveli ja käski.... ja mä tottelin. Hypittiin tosi paljon... hypättiin sellasesta ainaskin yli metrin korkusen seinänkin yli. Otin tukee jaloilla päältä ja ukko ei tykänny siitä, kun mentiin sitten aina pienemmän esteen luo tekeen sitä samaa. Siinä vaikka on 90-100 cm niin en mä ota jaloilla tukee, mut toi toinen este on jotenkin isomman näkönen. Vaikka kyllä mä sen yli pääsisin koskematta ihan helposti, jos vaan haluun. Täytyy nyt kattoo koska äijä on ansainnu nähä mun kengurujalkojen toimivuuden.
Joo siis taas oltiin kentällä 2 ja ½ h, joten nyt on hiukan takki tyhjä, varsinkin kun me tehtiin varmaan 30 hyppyä siinä lopussa. Kyllä me sitä ennen taas etittiin sieltäkin kapuloita, kun tuo yks taas hävitti ne sinnekin.
Ukko ampukin kun oltiin siellä. Ei mua kyllä se mitenkään pelottanu, se kun saattaa ampua millon missäkin.
Mut nyt meen huilaan.... palataan ja toivottavasti taas tehään jotain kivaa ukon kanssa... kerron kyllä sitten kun tehään jotain outoa.
Mua kyllä hiukan säälittää kotikoirat jotka ei harrasta, mitä ihmettä ne kirjottaa blogeissaan? vai eiks kaikki osaa kirjottaa? Noh.... onneks mä osaan, niin jää edes joku tassunjälki mustakin.
Palataan.....
T:
Hiski The Hovawart
Tänään oltiin taas treenamassa. Ensin ukko opettaa pennuille kaikkia helppoja juttuja ja mä ootan autossa, ja sit me tehään yhessä. Olin hiukan toisaikainen tänään, mutta kyllä mä nyt noi perushommat tein.
Mä kyllä tänään kävellessäni ukon vieressä, katsoin sitä ehkä eniten silmiin kokoajan, mä oon huomannu et se tykkää siitä ja antaa mulle palkkaa siitä. Me tehtiin ihme sykyilyä kentällä, käveltiin...mentiin maahan....käveltiin...istuttiin kesken kävelyn tai siis mä, ukko vaan käveli ja käski.... ja mä tottelin. Hypittiin tosi paljon... hypättiin sellasesta ainaskin yli metrin korkusen seinänkin yli. Otin tukee jaloilla päältä ja ukko ei tykänny siitä, kun mentiin sitten aina pienemmän esteen luo tekeen sitä samaa. Siinä vaikka on 90-100 cm niin en mä ota jaloilla tukee, mut toi toinen este on jotenkin isomman näkönen. Vaikka kyllä mä sen yli pääsisin koskematta ihan helposti, jos vaan haluun. Täytyy nyt kattoo koska äijä on ansainnu nähä mun kengurujalkojen toimivuuden.
Joo siis taas oltiin kentällä 2 ja ½ h, joten nyt on hiukan takki tyhjä, varsinkin kun me tehtiin varmaan 30 hyppyä siinä lopussa. Kyllä me sitä ennen taas etittiin sieltäkin kapuloita, kun tuo yks taas hävitti ne sinnekin.
Ukko ampukin kun oltiin siellä. Ei mua kyllä se mitenkään pelottanu, se kun saattaa ampua millon missäkin.
Mut nyt meen huilaan.... palataan ja toivottavasti taas tehään jotain kivaa ukon kanssa... kerron kyllä sitten kun tehään jotain outoa.
Mua kyllä hiukan säälittää kotikoirat jotka ei harrasta, mitä ihmettä ne kirjottaa blogeissaan? vai eiks kaikki osaa kirjottaa? Noh.... onneks mä osaan, niin jää edes joku tassunjälki mustakin.
Palataan.....
T:
Hiski The Hovawart
tiistai 26. elokuuta 2008
Moro...moro.
Tulin sitten kertomaan Teille, kun kerran kerrottavaa on.
Me tosiaan etittiin emäntä tänään metsästä. Kyllä toi äijä hukkaa kaiken tonne metsään ja mä joudun ettiin. Ei se sinänsä haittaa, mut mua huolestuttaa et mitäs sitten jos mä en oo paikalla, jääkö emäntä mettään ???
No joo... siis emäntä meni mettään ja jonkun ajan päästä ukko tuli mut hakeen tarhasta. Mä kyllä jo aavistelin mitä tuleman pitää ja ootin innolla että pääsen taas hommiin. Mulla on ihan mielettömästi energiaa.
OK...mulle laitettiin taas semmoset hassut valjaat ympärille ja kauheen pitkä naru niihin kiinni. Pakko pitää tota narua, kun ei toi hidas kaksjalkanen muuten pysy mun perässä mettässä, mä meen tosi kovaa siellä. No me käveltiin ja ukko sano mulle että "jälki". Mä arvasin siitä että nyt aletaan oleen lähellä.... mut ei... siis tolla kyllä pettää muisti tosi pahasti. Siitä kun se sano jälki oli jäljelle vielä varmaan 10 metriä. Onneks mun tarkka nenä osaa korjata kaksjalkasten vajavaisuudet.
Mä haistelin ensin jälkee molempiin suuntiin vuorotellen, että sain varmuuden mihin päin emäntä oli menny. Olis tosi noloo mennä väärään suuntaan, niin siks joutuu varmistaan. Ukko ei tienny edes sitä, koska se ei auttanu mua. No mä selvitin suunnan ja lähin seuraan jälkee.
Oli kyllä emäntäkin mennyt tosi pahoista paikoista, mä jouduin hiukan haravoimaan jälkee laidasta laitaan, että sain keskustan ja suunnan selville tarkalleen.
Sieltä löyty 2 jotain keppiäkin, mitkä emäntä oli tiputtanut. Ne oli varmaan jotain arvokasta, kun sain kehut ne löydettyäni.
Jatkoin jäljestämistä ja emäntä oli ylittänyt sellasen tienkin. Se oli aika paha paikka, jotenkin jälki hävis pariks sekunniks, mutta löysin sen kyllä tien toiselta puolelta.
Jatkettiin aika kovaa kyytiä ja haju voimistu kokoajan. Mä olin aika täpinöissäni, että mitähän saan taas kun löydän sen. Sitten yhtäkkiä jäljet loppu ja mä olin ensin hiukan ihmeissäni että hä?? Ei se nyt ainakaan lentoon oo voinnu lähtee. Eikä siinä ollu puitakaan mihin se ois voinu mennä, mutta sellasta jatkuvaa ei eessä päin haissu. Se oli niin hyvin sadevaatteitten seassa ja makas hiljaa maassa, et mulla kesti ainakin 5 sekunttii ennenkun hoksasin sen. Joo... se on tuossa. Mä sain ihan hirveet kehut ja nakkeja palkaks kun löysin sen. Ja molemmat oli hirveen tyytyväisiä. Ukko puhu jotain emännälle, että jälki olis ollu noin 6-700 metriä. Olisin mä halunnu pitemmällekkin mennä, mutta kun ei siellä ollu ketään.
Toi oli ihan kivaa, mut ei siinä kauaa kestäny. Noin 10 minuuttia ja koko homma oli tehty alusta loppuun. Vois joskus tehä pidempäänkin tota.
Mä menin sen jälkeen hiukan huilaamaan ja äsken käytiin vielä ettimässä pihalta semmosia kapuloita. Mä oon isännän vieressä ja sanoo mulle "etsi". Sit mä juoksen kattoon mitä se nyt on hävittäny ja tuon ne sille.
Tää on hiukan outo perhe, nää hukkaa millon mitäkin ja millon minnekin, mut on ihan kiva auttaa niitä löytämään tavaransa ja toisensa. Siitä kun saa aina hirveesti kehuja ja ruokaa.
Mihinköhän nää hukkais itsensä ja toisensa ilman mua? Pelottaa jo ajatuskin.
T:
Hiski The Hovawart
Tulin sitten kertomaan Teille, kun kerran kerrottavaa on.
Me tosiaan etittiin emäntä tänään metsästä. Kyllä toi äijä hukkaa kaiken tonne metsään ja mä joudun ettiin. Ei se sinänsä haittaa, mut mua huolestuttaa et mitäs sitten jos mä en oo paikalla, jääkö emäntä mettään ???
No joo... siis emäntä meni mettään ja jonkun ajan päästä ukko tuli mut hakeen tarhasta. Mä kyllä jo aavistelin mitä tuleman pitää ja ootin innolla että pääsen taas hommiin. Mulla on ihan mielettömästi energiaa.
OK...mulle laitettiin taas semmoset hassut valjaat ympärille ja kauheen pitkä naru niihin kiinni. Pakko pitää tota narua, kun ei toi hidas kaksjalkanen muuten pysy mun perässä mettässä, mä meen tosi kovaa siellä. No me käveltiin ja ukko sano mulle että "jälki". Mä arvasin siitä että nyt aletaan oleen lähellä.... mut ei... siis tolla kyllä pettää muisti tosi pahasti. Siitä kun se sano jälki oli jäljelle vielä varmaan 10 metriä. Onneks mun tarkka nenä osaa korjata kaksjalkasten vajavaisuudet.
Mä haistelin ensin jälkee molempiin suuntiin vuorotellen, että sain varmuuden mihin päin emäntä oli menny. Olis tosi noloo mennä väärään suuntaan, niin siks joutuu varmistaan. Ukko ei tienny edes sitä, koska se ei auttanu mua. No mä selvitin suunnan ja lähin seuraan jälkee.
Oli kyllä emäntäkin mennyt tosi pahoista paikoista, mä jouduin hiukan haravoimaan jälkee laidasta laitaan, että sain keskustan ja suunnan selville tarkalleen.
Sieltä löyty 2 jotain keppiäkin, mitkä emäntä oli tiputtanut. Ne oli varmaan jotain arvokasta, kun sain kehut ne löydettyäni.
Jatkoin jäljestämistä ja emäntä oli ylittänyt sellasen tienkin. Se oli aika paha paikka, jotenkin jälki hävis pariks sekunniks, mutta löysin sen kyllä tien toiselta puolelta.
Jatkettiin aika kovaa kyytiä ja haju voimistu kokoajan. Mä olin aika täpinöissäni, että mitähän saan taas kun löydän sen. Sitten yhtäkkiä jäljet loppu ja mä olin ensin hiukan ihmeissäni että hä?? Ei se nyt ainakaan lentoon oo voinnu lähtee. Eikä siinä ollu puitakaan mihin se ois voinu mennä, mutta sellasta jatkuvaa ei eessä päin haissu. Se oli niin hyvin sadevaatteitten seassa ja makas hiljaa maassa, et mulla kesti ainakin 5 sekunttii ennenkun hoksasin sen. Joo... se on tuossa. Mä sain ihan hirveet kehut ja nakkeja palkaks kun löysin sen. Ja molemmat oli hirveen tyytyväisiä. Ukko puhu jotain emännälle, että jälki olis ollu noin 6-700 metriä. Olisin mä halunnu pitemmällekkin mennä, mutta kun ei siellä ollu ketään.
Toi oli ihan kivaa, mut ei siinä kauaa kestäny. Noin 10 minuuttia ja koko homma oli tehty alusta loppuun. Vois joskus tehä pidempäänkin tota.
Mä menin sen jälkeen hiukan huilaamaan ja äsken käytiin vielä ettimässä pihalta semmosia kapuloita. Mä oon isännän vieressä ja sanoo mulle "etsi". Sit mä juoksen kattoon mitä se nyt on hävittäny ja tuon ne sille.
Tää on hiukan outo perhe, nää hukkaa millon mitäkin ja millon minnekin, mut on ihan kiva auttaa niitä löytämään tavaransa ja toisensa. Siitä kun saa aina hirveesti kehuja ja ruokaa.
Mihinköhän nää hukkais itsensä ja toisensa ilman mua? Pelottaa jo ajatuskin.
T:
Hiski The Hovawart
maanantai 25. elokuuta 2008
Moi taas. Jokos sitä on kaipailtu?
Tänään oli taas "normi päivä" aamulla hiukan leikin pienten kaksjalkasten kanssa ja sitten menin päivätyöhöni, vahtimaan linnaketta. Ei tää nyt mikään linna tai linnake ole, mutta tää on mun alue ja täytyy kattoo tän perään hiukan.
Tänään olikin kiva päivä kun emäntä oli kotona. Me tehtiin aamulla yhessä kaivuutöitä. Se yritti epätoivosesti kaivaa jotain juurta ylös ja mä autoin. Olin kyllä aika ylpee kun sain sen ylös ja oikeestaan ilman apuja. Siihen tulee kuulemma kukkapenkki....en olis välttämättä auttanu jos oisin tienny. Kukkapenkki on sellanen paikka, missä kasvaa heinää ja sen päällä ei saa olla. Oon ollu ja saanu huutia. Äijä kun näkee mut kukkapenkissä, se vaan pyytää mut hiljaa pois sieltä eikä kerro emännälle, mut emäntä komentaa mut pois paljo vihasemmin. Ne on varmaan sille jotain reviiri juttuja, ja sen takia mä oon käyny salaa merkkaamassa ne, että naapuritkin tietää et nekin alueet on sitten MUN suojeluksessa. En oo emännälle kertonu että merkkaan ne, se ei ehkä tykkää siitä vaikka sen parasta ajattelenkin.
Tänään etittiin taas mettästä ruokaa. Se on kivaa mä tykkään siitä touhusta ihan mielettömästi.
Äijä käy ensin piilottamassa mettään ruokaa ja sitä me mennään yhessä ettiin sitä. Aina sanotaan että koirat ei muista mihin luunsa kätkee, mut ei kyllä muista tuo äijäkään. Tänäänkin se oli piilottanut sinne pussilisen maksaa ja lihapullia ja mä jouduin ettiin sen. Onneks mä osaan haistella niin hyvin jälkiä, ja löydän aina sen ruuat. Se kutsuu sitä hommaa jälkitreeniksi, joten niin mäkin ja se on siis kivaa. Mä kyllä ihmettelen miks se vie sen ruuan sinne ja käskee mun ettiin sen, kun ei sitten ite kuitenkaan syö niitä??? No ehkä sillä ei vaan oo aina nälkä, mulla on, aika usein. Varsinkin kun on puhe herkuista. Toi ukko on tosi tyytyväinen kun mä löydän ne ruuat, ne on varmaan tosi kalliita, kun niitä pitää ettii koirien kanssa.
Oikeestihan toi sanonta kuuluu kissoen ja koirien, mutta mä en oikeen tykkää kissoista. Meiän nurkissa on pyöriny sellanen musta kissa, jota porukat sanoo että se ei oo kenenkään. Mä sain sen kerran melkein kiinni, mut sitten se teki jotain ihan uskomatonta. SE kiipes puuhun..... miten ihmeessä se pääs sinne??? Mä oon yrittäny ja en mä pääse. Toki ei mua olekkaan ikinä kukaan hirmu pelottava ajannu takaa. Ok mä siis opetin kissalle miten päästään äkkiä puuhun, hyvä senkin on omata sellanen taito.
Äijä kyllä komenti mut sillon heti pois ja toru mua... mä en ymmärrä... täähän on mun piha ja mun kuuluu vahtia sitä. Se vaan selitti että "anna olla, se syö hiiriä". yök mä en välttämättä niitä söis, mä kerran maistoin ja siitä tulikin melkonen episodi. Kyllähän niitä ehkä nälkäänsä vois syödä, mut luulen että lihapullat on parempia. Mun entinen kaveri Arttu mikä asu täällä kerran, se oli tosi kova kaivaan myyriä ja söi ne. Sen takia se varmaan elikin niin pitkään ja oli tosi viisas vanha herra. Mä en syö kun oon jo niin viisas muutenkin.
Mä kuulin äsken että huomenna saatettas jäljestää emäntä mettästä, se on kivaa kanssa.
Se yrittää olla hiljaa etten löytäis, mut mäpä löydän sen. Aina kun löydän sen mä vähän kirputan ja nuolen sitä. Se varmaan tykkää siitä kun se nauraa aina tikahtuakseen ja sen on pakko nousta piilosta. Mut se on palkka sille ja mulle.
Kerron huomenna lisää, jos on jotain kerrottavaa.
T:
Hiski The Hovawart
Tänään oli taas "normi päivä" aamulla hiukan leikin pienten kaksjalkasten kanssa ja sitten menin päivätyöhöni, vahtimaan linnaketta. Ei tää nyt mikään linna tai linnake ole, mutta tää on mun alue ja täytyy kattoo tän perään hiukan.
Tänään olikin kiva päivä kun emäntä oli kotona. Me tehtiin aamulla yhessä kaivuutöitä. Se yritti epätoivosesti kaivaa jotain juurta ylös ja mä autoin. Olin kyllä aika ylpee kun sain sen ylös ja oikeestaan ilman apuja. Siihen tulee kuulemma kukkapenkki....en olis välttämättä auttanu jos oisin tienny. Kukkapenkki on sellanen paikka, missä kasvaa heinää ja sen päällä ei saa olla. Oon ollu ja saanu huutia. Äijä kun näkee mut kukkapenkissä, se vaan pyytää mut hiljaa pois sieltä eikä kerro emännälle, mut emäntä komentaa mut pois paljo vihasemmin. Ne on varmaan sille jotain reviiri juttuja, ja sen takia mä oon käyny salaa merkkaamassa ne, että naapuritkin tietää et nekin alueet on sitten MUN suojeluksessa. En oo emännälle kertonu että merkkaan ne, se ei ehkä tykkää siitä vaikka sen parasta ajattelenkin.
Tänään etittiin taas mettästä ruokaa. Se on kivaa mä tykkään siitä touhusta ihan mielettömästi.
Äijä käy ensin piilottamassa mettään ruokaa ja sitä me mennään yhessä ettiin sitä. Aina sanotaan että koirat ei muista mihin luunsa kätkee, mut ei kyllä muista tuo äijäkään. Tänäänkin se oli piilottanut sinne pussilisen maksaa ja lihapullia ja mä jouduin ettiin sen. Onneks mä osaan haistella niin hyvin jälkiä, ja löydän aina sen ruuat. Se kutsuu sitä hommaa jälkitreeniksi, joten niin mäkin ja se on siis kivaa. Mä kyllä ihmettelen miks se vie sen ruuan sinne ja käskee mun ettiin sen, kun ei sitten ite kuitenkaan syö niitä??? No ehkä sillä ei vaan oo aina nälkä, mulla on, aika usein. Varsinkin kun on puhe herkuista. Toi ukko on tosi tyytyväinen kun mä löydän ne ruuat, ne on varmaan tosi kalliita, kun niitä pitää ettii koirien kanssa.
Oikeestihan toi sanonta kuuluu kissoen ja koirien, mutta mä en oikeen tykkää kissoista. Meiän nurkissa on pyöriny sellanen musta kissa, jota porukat sanoo että se ei oo kenenkään. Mä sain sen kerran melkein kiinni, mut sitten se teki jotain ihan uskomatonta. SE kiipes puuhun..... miten ihmeessä se pääs sinne??? Mä oon yrittäny ja en mä pääse. Toki ei mua olekkaan ikinä kukaan hirmu pelottava ajannu takaa. Ok mä siis opetin kissalle miten päästään äkkiä puuhun, hyvä senkin on omata sellanen taito.
Äijä kyllä komenti mut sillon heti pois ja toru mua... mä en ymmärrä... täähän on mun piha ja mun kuuluu vahtia sitä. Se vaan selitti että "anna olla, se syö hiiriä". yök mä en välttämättä niitä söis, mä kerran maistoin ja siitä tulikin melkonen episodi. Kyllähän niitä ehkä nälkäänsä vois syödä, mut luulen että lihapullat on parempia. Mun entinen kaveri Arttu mikä asu täällä kerran, se oli tosi kova kaivaan myyriä ja söi ne. Sen takia se varmaan elikin niin pitkään ja oli tosi viisas vanha herra. Mä en syö kun oon jo niin viisas muutenkin.
Mä kuulin äsken että huomenna saatettas jäljestää emäntä mettästä, se on kivaa kanssa.
Se yrittää olla hiljaa etten löytäis, mut mäpä löydän sen. Aina kun löydän sen mä vähän kirputan ja nuolen sitä. Se varmaan tykkää siitä kun se nauraa aina tikahtuakseen ja sen on pakko nousta piilosta. Mut se on palkka sille ja mulle.
Kerron huomenna lisää, jos on jotain kerrottavaa.
T:
Hiski The Hovawart
sunnuntai 24. elokuuta 2008
Moi taas.
Tänään 24.8 me sitten käytiin taas näyttelyssä. Aamulla lähettiin ajamaan ja matka tuntu tosi pitkältä. Sinne oli pidempi matka kun Tervikselle, vaikka siitä ohi mentiin, niin ei kuski sinne menny, vaikka siellä oli sillon paljon koiria kun viimeks siellä kävin. Ehkä ne ei ihan aina ole siellä.
No joo... siis mentiin Hämeenlinnaan näyttelyyn ja sinne kentän laidalle taas istuun. Mä en oikeen ymmärrä miks sinne pitää mennä niin ajoissa, että joutuu sitten istuun siellä ja odottamaan että mennään kehään. No on siinä kyllä puolensakin, mä kerkiin hiukan tottuun niihin toisiin koiriin joita on aina TOSI paljon, ja mulla meinaa aina hiukan nuppi seota kun siellä on narttuja niin paljon.
Pitkän odottamisen jälkeen meiänkin vuoro tuli. Luokassa missä olin, oli 4 muuta urosta mun kanssa. Taas juostiin kaikki 5 ympyrää hetki ja sitten se Irlantilais mies katteli meitä yksitellen.
Se tuli meiän luo ja oli kysyny että oonko mä ystävällinen??? HÖH.... tottakai oon, eihän se mies mulle mitään ollu tehny, eikä se käyttäytyny mitenkään uhkaavasti. Sitäpaitsi, jos mä noissa tilanteissa oon vihanen niin sitten isäntä on mulle vihanen, mä oon huomannu. No joo, isäntäkin vastas sille miehelle "tottakai se on ystävällinen, se on hovawart" ja nauro päälle. Se oli niin rohkee mies että se laitto kätensä mun suuhun ja tutki taas oonko pessy hampaat. Oli muuten rohkee veto, mä en kuitenkaan ollu syönny aamupalaa, joten mua hiukan hiuko. No mä palkitsin sen miehen rohkeudestaan ja annoin sen pitää sormensa. Arvatkaa mitä se sitten teki.... just sen mitä osasin odottaa siltä, kun olin säästänyt sen kädet. Se tutki mun perhekalleudet.
Onneks se ei tutkinu pitkään.
Sitten me juostiin taas äijän kanssa edes-takas ja se mies katteli meitä. Mä hiukan ihmettelen, että eiks se tosiaan ole nähnyt ennen juoksevaa hoffia, kun se tulee niitä tänne kattoon?!?!?
Mä yritin tarjota pientä loikkaa äijälle ja sen loikan olis saanu käänettyä hoffikohtaukseks helposti, mutta se kielti mua, joten juoksin sitten vaan rinnalla.
Sen jälkeen me taas seisottiin semmosessa hiukan oudossa asennossa, varmaan ainakin 5 minuuttia. Ajatelkaa.... siltä kesti niin kauan tajuta että mä oon erinomainen. Eiks olis voinu lukee tätä mun "blogia" ja sanoo sen heti.
No siellä oli pari muutakin erinomaista urosta, joten joudutiin juokseen lisää. Sit se mies sano että mä oon toinen?? Sen ekan blogi täytyy olla ihan mieletön. Isäntä oli tyytyväinen, joten mäkin olin.
Kun kaikki urokset oli käyny kehässä niin meiät laitettiin samaan. Se on kuulemma paras uros kehä. Juostiin ja poseerattiin... sitten ne sano että mä oon kolmas, eli joku vanhempi kirjottaja pääs mun edelle. No en mä masentunut, kun mun mummon omistajakin huuteli jo sieltä sivusta että "onnea" . Ne 2 ensimmäistä ei saanu ottaa sertiä enää vastaa ja ne anto sen mun isännälle. Mä en tiedä yhtään mitä niillä serteillä tehään, mut isäntä anto ymmärtää että se on hyväks mulle.
Tää oli jo mun toinen serti, ensimmäisen mä sain 2 viikkoa sitten Helsingistä, mä olin sillon myös rotuni paras. Sitä mä kyllä hiukan ihmettelen, koska en ollut alottanut tätä blogia edes vielä. Arvosteleekohan ne jotain muuta kun kirjotusta?! Ei ne ainakaan kauneutta voi arvostella kun en mä aina voita... täytyy jutella ton äijän kanssa, et selittää mulle mitä siellä tehään ja miks. Tapella ei saa ainakaan, mä oon yrittäny. Mut joo, siis me käytiin ja saatiin ruusuke, pokaali ja pahvi mikä on kuulemma tosi hyvä ja joku arvostelu. Mä en hirveesti niistä välitä, mut äijäpä ostikin mulle puolkiloo koiranmakaraa.... ja sen päälle mä ymmärrän, tai siis ymmärsin mä söin sen heti.
Tämmöstä taas, törmäillään jossain ja palataan asiaan.
T:
Hiski The Hovawart
Tänään 24.8 me sitten käytiin taas näyttelyssä. Aamulla lähettiin ajamaan ja matka tuntu tosi pitkältä. Sinne oli pidempi matka kun Tervikselle, vaikka siitä ohi mentiin, niin ei kuski sinne menny, vaikka siellä oli sillon paljon koiria kun viimeks siellä kävin. Ehkä ne ei ihan aina ole siellä.
No joo... siis mentiin Hämeenlinnaan näyttelyyn ja sinne kentän laidalle taas istuun. Mä en oikeen ymmärrä miks sinne pitää mennä niin ajoissa, että joutuu sitten istuun siellä ja odottamaan että mennään kehään. No on siinä kyllä puolensakin, mä kerkiin hiukan tottuun niihin toisiin koiriin joita on aina TOSI paljon, ja mulla meinaa aina hiukan nuppi seota kun siellä on narttuja niin paljon.
Pitkän odottamisen jälkeen meiänkin vuoro tuli. Luokassa missä olin, oli 4 muuta urosta mun kanssa. Taas juostiin kaikki 5 ympyrää hetki ja sitten se Irlantilais mies katteli meitä yksitellen.
Se tuli meiän luo ja oli kysyny että oonko mä ystävällinen??? HÖH.... tottakai oon, eihän se mies mulle mitään ollu tehny, eikä se käyttäytyny mitenkään uhkaavasti. Sitäpaitsi, jos mä noissa tilanteissa oon vihanen niin sitten isäntä on mulle vihanen, mä oon huomannu. No joo, isäntäkin vastas sille miehelle "tottakai se on ystävällinen, se on hovawart" ja nauro päälle. Se oli niin rohkee mies että se laitto kätensä mun suuhun ja tutki taas oonko pessy hampaat. Oli muuten rohkee veto, mä en kuitenkaan ollu syönny aamupalaa, joten mua hiukan hiuko. No mä palkitsin sen miehen rohkeudestaan ja annoin sen pitää sormensa. Arvatkaa mitä se sitten teki.... just sen mitä osasin odottaa siltä, kun olin säästänyt sen kädet. Se tutki mun perhekalleudet.
Onneks se ei tutkinu pitkään.
Sitten me juostiin taas äijän kanssa edes-takas ja se mies katteli meitä. Mä hiukan ihmettelen, että eiks se tosiaan ole nähnyt ennen juoksevaa hoffia, kun se tulee niitä tänne kattoon?!?!?
Mä yritin tarjota pientä loikkaa äijälle ja sen loikan olis saanu käänettyä hoffikohtaukseks helposti, mutta se kielti mua, joten juoksin sitten vaan rinnalla.
Sen jälkeen me taas seisottiin semmosessa hiukan oudossa asennossa, varmaan ainakin 5 minuuttia. Ajatelkaa.... siltä kesti niin kauan tajuta että mä oon erinomainen. Eiks olis voinu lukee tätä mun "blogia" ja sanoo sen heti.
No siellä oli pari muutakin erinomaista urosta, joten joudutiin juokseen lisää. Sit se mies sano että mä oon toinen?? Sen ekan blogi täytyy olla ihan mieletön. Isäntä oli tyytyväinen, joten mäkin olin.
Kun kaikki urokset oli käyny kehässä niin meiät laitettiin samaan. Se on kuulemma paras uros kehä. Juostiin ja poseerattiin... sitten ne sano että mä oon kolmas, eli joku vanhempi kirjottaja pääs mun edelle. No en mä masentunut, kun mun mummon omistajakin huuteli jo sieltä sivusta että "onnea" . Ne 2 ensimmäistä ei saanu ottaa sertiä enää vastaa ja ne anto sen mun isännälle. Mä en tiedä yhtään mitä niillä serteillä tehään, mut isäntä anto ymmärtää että se on hyväks mulle.
Tää oli jo mun toinen serti, ensimmäisen mä sain 2 viikkoa sitten Helsingistä, mä olin sillon myös rotuni paras. Sitä mä kyllä hiukan ihmettelen, koska en ollut alottanut tätä blogia edes vielä. Arvosteleekohan ne jotain muuta kun kirjotusta?! Ei ne ainakaan kauneutta voi arvostella kun en mä aina voita... täytyy jutella ton äijän kanssa, et selittää mulle mitä siellä tehään ja miks. Tapella ei saa ainakaan, mä oon yrittäny. Mut joo, siis me käytiin ja saatiin ruusuke, pokaali ja pahvi mikä on kuulemma tosi hyvä ja joku arvostelu. Mä en hirveesti niistä välitä, mut äijäpä ostikin mulle puolkiloo koiranmakaraa.... ja sen päälle mä ymmärrän, tai siis ymmärsin mä söin sen heti.
Tämmöstä taas, törmäillään jossain ja palataan asiaan.
T:
Hiski The Hovawart
perjantai 22. elokuuta 2008
moro taas...
Tänään oli tyypillinen perjantai päivä. Mä meen aamulla tarhaan ja kaikki muut lähtee johonkin, eikä ota mua mukaan?! Mikä on sellanen paikka missä ei hoffia tarvita, mä en ymmärrä???
No oon tottunut siihen ja ootan että porukat tulee kotiin. On kiva kun ne tulee vuorotellen, niin ne käy aina moikkamassa mua tarhassa ja sit jossain vaiheessa iltaa mut otetaan aina leikkiin mukaan. On kyllä ihan kiva olla tarhassa päivät. Mulla on sellanen 100 neliön tarha kopilla ja sateen suojalla missä on iso vesiämpärikin, siinä voi jopa pestä tassut välillä. Oon kokeillu ja sinne mahtuu molemmat etutassut ihan hyvin yhtaikaa.
Mulla on aika kova homma aina päivällä kattoo että kaikki on ok. Joku auto pysähtyy jokapäivä tohon postilaatikolle, ja avaa postilaatikon. Se on tosi outo hyypiö se ei tuu autosta ikinä ulos, se vaan laittaa sinne laatikkoon jotain, minkä sitten isäntäväki hakee pois. Se ei varmaankaan uskalla tulla ulos autosta kun se näkee että pihaa vartioi Hovawart. Ehkä se osaa saksaa sen verran että tietää, mistä sana tulee. Sehän siis tarkoittaa pihavahtia. Se varmaan tietää että tähän pihaan on turha tulla, jos mä oon täällä. Muuten kaikki on yleensä ok. Vähän mua häiritsee kun meiän laumasta toisiks pienin lähtee autolla joka aamu samaan aikaan ja tulee aina samalla autolla takas. Mä en tiedä yhtään missä se käy. Homma on varmaan ok, en ainakaan vaistoa mitään outoa, joten en viitti enään niitä hirveesti haukkua. En sitä joka käy meidän postilaatikolla, enkä sitä joka kuljettaa näitä ns.lapsia.
Tänään ei treenattu mitään. Olin ensin hiukan masentunut, mutta sitten äijä otti mut mukaan rakentamaan koppia kaksjalkasille.
Se on aika villiä puuhaa..... Sillä on sellasia paha äänisä laitteita ja tosi isoja keppejä mitä se hakkaa toisiinsa kiinni. Mä tykkään katella sitä touhua. Ja musta tuntuu että äijä tykkää kun oon vieressä, se juttelee mulle jotain outoo kokoajan. En mä oikeen tiiä mitä se sanoo, ei se ainakaan mitä käske mua tekemään, mut kovin se pöpöttää.
Välillä mä nappaan siltä jonkun puupalan ja sit me juostaan peräkkäin, se luulee että saa mut kiinni. Kaikkein parasta on kun ottaa sen käsien kuoret suuhun ja juoksee...... se tulee perässä ja huutaa "anna mun hanskat takas" mut ei se saa mua kiinni.
Annan kyllä armon käydä oikeudesta ja vien sille ne takas.... ei se voi ilman niitä käsiään mitä tehdä. Se kyllä väliin kiroo kovin "että nää on ihan kuolassa" .... höh... enhän mä edes kuolaa. Ja mitä siitä vaikka kuolaisinkin, mahtuuhan sitä maailmaan.
Tiiättekö mikä on tosi kivaa? Se kun ihmiset luulee että ne saa juosten kiinni koiran. Ei millään pahalla, mutta ajatelkaapa nyt ite.
Kummalla on enemmän jalkoja? Koiralla....
Kummalla on vähemmän rasvaa? Koiralla....
Kumpi liikkuu luonnostaan juoksemalla?? Koira....
Kumpi RAKASTAA voittamista juoksussa?? Koira....
Miks ihmeessä te ihmiset luulette että te saatte meidät koirat kiinni juoksemalla? Kokeilkaapa joskus toisinpäin... menkääpä karkuun meitä, niin saadaan varmaan teiät kiinni. Tai kokeilkaa kutsua meitä, sekin toimii. Jos silloin kun kutsutte, niin siellä teiän luona on aina kivaa. Ei oo kiva tulla kenekän luo, jos saa huutia palkaks, makkara tai leikki on kivempaa.
No joo.... mä tiedän.... on hirvee homma pelastaa teiät ihmiset teiltä itseltänne, mutta ainakin tän perheen mä pelastan ja nää on mulle ollu niin kivoja että haluun olla niiden kanssa aina, joten vartioin ja puolustan heitä aina.
Mut nyt ......hyvää yötä ja palataan asiaan.
T:
Hiski The Hovawart
Tänään oli tyypillinen perjantai päivä. Mä meen aamulla tarhaan ja kaikki muut lähtee johonkin, eikä ota mua mukaan?! Mikä on sellanen paikka missä ei hoffia tarvita, mä en ymmärrä???
No oon tottunut siihen ja ootan että porukat tulee kotiin. On kiva kun ne tulee vuorotellen, niin ne käy aina moikkamassa mua tarhassa ja sit jossain vaiheessa iltaa mut otetaan aina leikkiin mukaan. On kyllä ihan kiva olla tarhassa päivät. Mulla on sellanen 100 neliön tarha kopilla ja sateen suojalla missä on iso vesiämpärikin, siinä voi jopa pestä tassut välillä. Oon kokeillu ja sinne mahtuu molemmat etutassut ihan hyvin yhtaikaa.
Mulla on aika kova homma aina päivällä kattoo että kaikki on ok. Joku auto pysähtyy jokapäivä tohon postilaatikolle, ja avaa postilaatikon. Se on tosi outo hyypiö se ei tuu autosta ikinä ulos, se vaan laittaa sinne laatikkoon jotain, minkä sitten isäntäväki hakee pois. Se ei varmaankaan uskalla tulla ulos autosta kun se näkee että pihaa vartioi Hovawart. Ehkä se osaa saksaa sen verran että tietää, mistä sana tulee. Sehän siis tarkoittaa pihavahtia. Se varmaan tietää että tähän pihaan on turha tulla, jos mä oon täällä. Muuten kaikki on yleensä ok. Vähän mua häiritsee kun meiän laumasta toisiks pienin lähtee autolla joka aamu samaan aikaan ja tulee aina samalla autolla takas. Mä en tiedä yhtään missä se käy. Homma on varmaan ok, en ainakaan vaistoa mitään outoa, joten en viitti enään niitä hirveesti haukkua. En sitä joka käy meidän postilaatikolla, enkä sitä joka kuljettaa näitä ns.lapsia.
Tänään ei treenattu mitään. Olin ensin hiukan masentunut, mutta sitten äijä otti mut mukaan rakentamaan koppia kaksjalkasille.
Se on aika villiä puuhaa..... Sillä on sellasia paha äänisä laitteita ja tosi isoja keppejä mitä se hakkaa toisiinsa kiinni. Mä tykkään katella sitä touhua. Ja musta tuntuu että äijä tykkää kun oon vieressä, se juttelee mulle jotain outoo kokoajan. En mä oikeen tiiä mitä se sanoo, ei se ainakaan mitä käske mua tekemään, mut kovin se pöpöttää.
Välillä mä nappaan siltä jonkun puupalan ja sit me juostaan peräkkäin, se luulee että saa mut kiinni. Kaikkein parasta on kun ottaa sen käsien kuoret suuhun ja juoksee...... se tulee perässä ja huutaa "anna mun hanskat takas" mut ei se saa mua kiinni.
Annan kyllä armon käydä oikeudesta ja vien sille ne takas.... ei se voi ilman niitä käsiään mitä tehdä. Se kyllä väliin kiroo kovin "että nää on ihan kuolassa" .... höh... enhän mä edes kuolaa. Ja mitä siitä vaikka kuolaisinkin, mahtuuhan sitä maailmaan.
Tiiättekö mikä on tosi kivaa? Se kun ihmiset luulee että ne saa juosten kiinni koiran. Ei millään pahalla, mutta ajatelkaapa nyt ite.
Kummalla on enemmän jalkoja? Koiralla....
Kummalla on vähemmän rasvaa? Koiralla....
Kumpi liikkuu luonnostaan juoksemalla?? Koira....
Kumpi RAKASTAA voittamista juoksussa?? Koira....
Miks ihmeessä te ihmiset luulette että te saatte meidät koirat kiinni juoksemalla? Kokeilkaapa joskus toisinpäin... menkääpä karkuun meitä, niin saadaan varmaan teiät kiinni. Tai kokeilkaa kutsua meitä, sekin toimii. Jos silloin kun kutsutte, niin siellä teiän luona on aina kivaa. Ei oo kiva tulla kenekän luo, jos saa huutia palkaks, makkara tai leikki on kivempaa.
No joo.... mä tiedän.... on hirvee homma pelastaa teiät ihmiset teiltä itseltänne, mutta ainakin tän perheen mä pelastan ja nää on mulle ollu niin kivoja että haluun olla niiden kanssa aina, joten vartioin ja puolustan heitä aina.
Mut nyt ......hyvää yötä ja palataan asiaan.
T:
Hiski The Hovawart
torstai 21. elokuuta 2008
Treenit torstaina
Tere, taas.
En tosiaan meinaa näin ahkerasti naputella tänne, mutta kun just tultiin treeneistä ton kaksjalksaen kanssa, niin kerrotaan nyt siitäkin.
Ok, eli oltiin taas treeneissä ja siellä on ihan sairaan hauskaa. Me ollaan sellasella aidatulla hiekka kentällä ja siellä on paljon muitakin koiria mun lisäksi. Mä oon kyllä ainut merkkari hoffi, mut nyt siellä onneks rupes just käymään edes hoffeja, näkee hiukan mimmosia muut mun lajin edustajat on. Muuten meitä on siellä tosi sekalaista seurakuntaa. Siellä on jopa niin pieniä "koiria" et ne mahtuu mun mahan ali vaikka kahella jalalla mennen. On nekin tavallaan ihan mainioita tapauksia, mut jotenkin vaan niin pieniä. Mä oon joskus katellu autosta kun isäntä opettaa niille tottista, niin se on aivan sairaan hauskaa kateltavaa. Tommonen pikkukoira kun ei vaan oikeen sovi mun isännän vierelle, onneks sillä on mut.
Siellä on muutama ihan kivan olonen narttu koirakin, mut jostain syystä mä en saa olla niiden kanssa hirveesti tekemisissä. Isäntä väittää et me ollaan siellä opettamassa ja opiskelemassa, eikä kuulemma narttuja kattomassa. Sen pitäs pikkuhiljaa ymmärtää et se on kuitenkin meidän koirien yks luonto. No, Mä oon tehny sille nyt aikapaljon mieliks ja antanu niiden narttujen olla ja leikin isännän kanssa tottista ja bh treenejä ja vastaavaa, on sekin kuitenkin tosi kivaa. Se antaa mulle palkaks väliin maksaa...nakkeja...lihapullia ja väliin se ottaa semmosen juuttipatukan ja leikitään vetokilpailua, mä voitan sen melkein aina. Sen takia mä ehkä jaksankin leikkiä sen kanssa pitkään, kun mä tiedän et mä voitan. Kyllä se sitten käskee irrottamaan patukasta ja annan mä sen sille takasinkin, muuten me ei taas tehä mitään ennenkun mä annan sen takasin.
Me treenataan aina pieni pätkä ja sitten välillä mä huilaan ja taas treenataan, kyllä me siellä tänäänkin taas yli 3 tuntii oltiin yhteensä. Oisin mä jaksanu vielä pitempäänkin, kun saan lepää välillä, mut isäntä väsähtää aina. Tultiin treeneistä kotiin niin yritin saada pikku hoffi kohtauksella isäntää leikkiin, mut se vaan pudisteli päätään ja sano että mä oon ihan mahoton.
Me ollaan kuulemma taas viikonloppuna menossa näyttelyynkin, se on hassu tapahtuma (Mä oon ollu muutamassa). Siellä juostaan ensin....sitten seisotaan liikkumatta ja joku vieras tutkii oonko pessy hampaat, tutkii se muutenkin ja TOSI aroista paikoista. Mä en oikein tykkää siitä, mut aina jos ei anna tutkia kunnolla, niin sitä joutuu treenaamaan seuraavalla viikolla, joten oon nyt antanu. Mä koitan siinä tilanteessa aina olla hiukan muissa maailmoissa.
Kerron sitten näyttely reissusta lisää kun tullaan. Nyt on pakko huilaa.... sain ruuan just ja noi pitkät treenit meinaa hiukan kuitenkin väsyttää. Toivottavasti keretään jälkitreenejä viikonloppuna, se on TOSI kivaa, mä tykkään siitä. Palataan taas....
T:
Hiski The Hovawart
En tosiaan meinaa näin ahkerasti naputella tänne, mutta kun just tultiin treeneistä ton kaksjalksaen kanssa, niin kerrotaan nyt siitäkin.
Ok, eli oltiin taas treeneissä ja siellä on ihan sairaan hauskaa. Me ollaan sellasella aidatulla hiekka kentällä ja siellä on paljon muitakin koiria mun lisäksi. Mä oon kyllä ainut merkkari hoffi, mut nyt siellä onneks rupes just käymään edes hoffeja, näkee hiukan mimmosia muut mun lajin edustajat on. Muuten meitä on siellä tosi sekalaista seurakuntaa. Siellä on jopa niin pieniä "koiria" et ne mahtuu mun mahan ali vaikka kahella jalalla mennen. On nekin tavallaan ihan mainioita tapauksia, mut jotenkin vaan niin pieniä. Mä oon joskus katellu autosta kun isäntä opettaa niille tottista, niin se on aivan sairaan hauskaa kateltavaa. Tommonen pikkukoira kun ei vaan oikeen sovi mun isännän vierelle, onneks sillä on mut.
Siellä on muutama ihan kivan olonen narttu koirakin, mut jostain syystä mä en saa olla niiden kanssa hirveesti tekemisissä. Isäntä väittää et me ollaan siellä opettamassa ja opiskelemassa, eikä kuulemma narttuja kattomassa. Sen pitäs pikkuhiljaa ymmärtää et se on kuitenkin meidän koirien yks luonto. No, Mä oon tehny sille nyt aikapaljon mieliks ja antanu niiden narttujen olla ja leikin isännän kanssa tottista ja bh treenejä ja vastaavaa, on sekin kuitenkin tosi kivaa. Se antaa mulle palkaks väliin maksaa...nakkeja...lihapullia ja väliin se ottaa semmosen juuttipatukan ja leikitään vetokilpailua, mä voitan sen melkein aina. Sen takia mä ehkä jaksankin leikkiä sen kanssa pitkään, kun mä tiedän et mä voitan. Kyllä se sitten käskee irrottamaan patukasta ja annan mä sen sille takasinkin, muuten me ei taas tehä mitään ennenkun mä annan sen takasin.
Me treenataan aina pieni pätkä ja sitten välillä mä huilaan ja taas treenataan, kyllä me siellä tänäänkin taas yli 3 tuntii oltiin yhteensä. Oisin mä jaksanu vielä pitempäänkin, kun saan lepää välillä, mut isäntä väsähtää aina. Tultiin treeneistä kotiin niin yritin saada pikku hoffi kohtauksella isäntää leikkiin, mut se vaan pudisteli päätään ja sano että mä oon ihan mahoton.
Me ollaan kuulemma taas viikonloppuna menossa näyttelyynkin, se on hassu tapahtuma (Mä oon ollu muutamassa). Siellä juostaan ensin....sitten seisotaan liikkumatta ja joku vieras tutkii oonko pessy hampaat, tutkii se muutenkin ja TOSI aroista paikoista. Mä en oikein tykkää siitä, mut aina jos ei anna tutkia kunnolla, niin sitä joutuu treenaamaan seuraavalla viikolla, joten oon nyt antanu. Mä koitan siinä tilanteessa aina olla hiukan muissa maailmoissa.
Kerron sitten näyttely reissusta lisää kun tullaan. Nyt on pakko huilaa.... sain ruuan just ja noi pitkät treenit meinaa hiukan kuitenkin väsyttää. Toivottavasti keretään jälkitreenejä viikonloppuna, se on TOSI kivaa, mä tykkään siitä. Palataan taas....
T:
Hiski The Hovawart
Tere kaikille.
Pitäähän munkin alottaa oma blogin pito, kun kaikilla muillakin on. Tänne tulee aika-ajoin tekstiä elämäni pyörteistä ja kirjottelen niitä aina epäsäännölisen säännöllisesti. Jos ja kun täällä on kirjotus virheitä, niin voi...voi... ei näillä tassuilla mitenkään helppo ole kirjottaa.
Kukakohan noi näppikset oikeen suunittelee? eihän ne mitenkään sovi mun käpälään, varmaan tarkotettu pienemmille koirille tai sitten niille ruokinta-automaateille mitä jotkut sanoo isännäks.... mä en kauheen usein... mä oon Hoffi ja me ollaan hiukan omituinen koirarotu, mutta meissä Hoffeissa on yks hyvä puoli ylitse muiden. Me osataan vahtia...jäljestää....ja kaikkee muutakin ihan luonnostaan, mutta ennenkaikea meistä vaan on pakko tykätä, me ollaan ihan mielettömän ihania. Meillä on toinenkin erikoisuus, ns hoffikohtaus. Ai mikä se on?? Etkö oo nähny?? Se on hiukan kun menis sata lasissa pitkin tonttia takapuoli maata viistäen...välillä hyppien "isännän" pään korkeudelle, välillä ottaen omenan tai kepin maasta ja lisäten vauhtia kokoajan. Välillä voi ottaa vaikka jotain hihasta kiinni ja kysyä lähteeks se mukaan juokseen.... tehä tätä noin 5-10 minuuttia ja sitten ollaan ihan "normaalisti". Tossa oli hiukan yritetty kuvata lievää hoffikohtausta, se on vaikee selittää, se vaan täytyy nähä.
Kaikki ei ihan ymmärrä sen päälle, vaan esim meiän kotona asuvat kaksjalkaset kattoo aina ensin silmät pyöreenä kun teen tän ja sit ne nauraa. En tiiä miks ne nauraa ja niillä on hauskaa vaikkei ne edes ole mun kanssa juossut?!? Taitavat olla hiukan pimeetä sakkia.
Ai niin, näin alkuun pitää laittaa että mä en vastaa mistään kirjotuksistani. Jos joku vetää palkokasvin kuonoonsa niin aha, mä kun olen "vaan" koira niin mua ei noi ihmisten ajatukset paljon kiinnosta. Laitan tänne tosiaan treeneistä tekstiä ja annan ton "isännän" kirjottaa ehkä joskus tänne.
Palataan blogille (mikä ikinä se sana onkaan, ei se ainakaan ruokakupissa ole) ja tervetuloa.
Näitä voi vielä kommentoida, mutta otan ne pois jos ette oo "ihmisiks" ja teette "koiruuksia" mulle. Mä en tiedä miks se on noin, mun mielestä koirat osaa käyttäytyä ihmisiin verrattuna.
Toivottaapi:
Hiski The Hovawart
Pitäähän munkin alottaa oma blogin pito, kun kaikilla muillakin on. Tänne tulee aika-ajoin tekstiä elämäni pyörteistä ja kirjottelen niitä aina epäsäännölisen säännöllisesti. Jos ja kun täällä on kirjotus virheitä, niin voi...voi... ei näillä tassuilla mitenkään helppo ole kirjottaa.
Kukakohan noi näppikset oikeen suunittelee? eihän ne mitenkään sovi mun käpälään, varmaan tarkotettu pienemmille koirille tai sitten niille ruokinta-automaateille mitä jotkut sanoo isännäks.... mä en kauheen usein... mä oon Hoffi ja me ollaan hiukan omituinen koirarotu, mutta meissä Hoffeissa on yks hyvä puoli ylitse muiden. Me osataan vahtia...jäljestää....ja kaikkee muutakin ihan luonnostaan, mutta ennenkaikea meistä vaan on pakko tykätä, me ollaan ihan mielettömän ihania. Meillä on toinenkin erikoisuus, ns hoffikohtaus. Ai mikä se on?? Etkö oo nähny?? Se on hiukan kun menis sata lasissa pitkin tonttia takapuoli maata viistäen...välillä hyppien "isännän" pään korkeudelle, välillä ottaen omenan tai kepin maasta ja lisäten vauhtia kokoajan. Välillä voi ottaa vaikka jotain hihasta kiinni ja kysyä lähteeks se mukaan juokseen.... tehä tätä noin 5-10 minuuttia ja sitten ollaan ihan "normaalisti". Tossa oli hiukan yritetty kuvata lievää hoffikohtausta, se on vaikee selittää, se vaan täytyy nähä.
Kaikki ei ihan ymmärrä sen päälle, vaan esim meiän kotona asuvat kaksjalkaset kattoo aina ensin silmät pyöreenä kun teen tän ja sit ne nauraa. En tiiä miks ne nauraa ja niillä on hauskaa vaikkei ne edes ole mun kanssa juossut?!? Taitavat olla hiukan pimeetä sakkia.
Ai niin, näin alkuun pitää laittaa että mä en vastaa mistään kirjotuksistani. Jos joku vetää palkokasvin kuonoonsa niin aha, mä kun olen "vaan" koira niin mua ei noi ihmisten ajatukset paljon kiinnosta. Laitan tänne tosiaan treeneistä tekstiä ja annan ton "isännän" kirjottaa ehkä joskus tänne.
Palataan blogille (mikä ikinä se sana onkaan, ei se ainakaan ruokakupissa ole) ja tervetuloa.
Näitä voi vielä kommentoida, mutta otan ne pois jos ette oo "ihmisiks" ja teette "koiruuksia" mulle. Mä en tiedä miks se on noin, mun mielestä koirat osaa käyttäytyä ihmisiin verrattuna.
Toivottaapi:
Hiski The Hovawart
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)