sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Ja lisää toimintaa !

No niin, ja hommat eikun jatkuu siitä mihin eilen jäi.
Tai siis oikeestaan tää päivä oli eilisen toistoa.

Ensin tehtiin taas äijän kanssa hommia aamulla ja jäädytettiin takapihan lampeen uutta pintaa. En tiiä miks, mut kuulemma kokeillaan josko päästäs luisteleen sinne. Mulla ei oo mitään tietoo mitä se on, mutta varmaankin se on kivaa.

No sitten äijä meni mettään taas tallaamaan ja piilottaan keppejä ja letun paloja. Mä en oikeen nyt ymmärrä mikä ton homman tarkotus on??? Onko sieltä tarkotus löytää ne kepit? Päästä sinne loppupalkalle äkkiä vai mikä? Kyllä mä se nyt menin, mutta ukon mielestä en kauheen hyvin. Toki se kehu mua, mutta mä en saanu mennä niin kun mä oisin halunnu.

No loppuun päästiin kuitenkin ja löysin taas sieltä rasiallisen nameja. Ja söin ne kaikki.
Se mun yks ihailija, jolle tulee se Jeni tai Jaava tai jonkun muun niminen tyttöhoffi oli kattomassa mun menoo ja otti ukon kameralla muutaman kuvankin meistä.



No sitten tän jälkeen kun oli jäljet ja kepit ja purnukat ja muut etitty mentiinkin tohon takapihan kaseikkoon, minne ukko oli niiden kaksjalkasten pikkuihmisten kanssa jo päivällä käynyt piilottamassa ne samat 3 hanskaa mitkä mä eilen just löysin. Nyt mä oon varma että ne ei enää hukkaa niitä vahingossa, vaan tahallaan. Tää on joku juttu mitä mun pitää vaan tehä ja mähän teen.
No ok.... oltiin siinä mettän reunassa ja ukko piti mua kiinni, näytti sinne risukkoon ja sano etsi. Eka hanska löytyi ihan ok ja vein sen äijälle hirveiden kehujen saattelemana ja se mun fani napsi kuvia. Toinen hanska olikin sitten haasteellisempi, kävin ettii sitä ja kun en löytäny, tulin takas ukon luo. Se näytti uudelleen ja menin hakeen.
Etin tosi kovin sitä toista hanskaa....ristiin rastiin ja löytyhän se. Kamalan vaikee ettii noita hanskoja, kun ei oo jälkeä. Ne kun oli talloneet koko mettän, varmaankin mun kiusaks, etten löytäis niitä hanskoja.
Kolmatta hanskaa kävin kanssa ettimässä pari kertaa, tullen ukon luo välillä, niin ja kävin mä sitä mun faniakin "hiukan" morjestamassa välillä ja heitin maahan selälleni. Mutta sitten siirryttiin hiukan vasempaan ja taas sain uuden käskyn että etsi. NOH... sieltähän se kolmaskin hanska sitten löyty, ja toin sen ukolle taas aploodien saattelemana. Eli ilmeisen hyvin meni.



Mutta ei tässä nyt muuta. Nyt mä lepään, koska oon tosi väsynny. Toi aivotoiminta jumppa vie mehuja niin kovin.

Ai niin ukko käski laittaa kiitokset fanille kuvaamisesta. On kuulemma kiva kun joku kuvaa meiät yhessä välillä, eikä niin että mä oon aina yksin kuvassa.

Palataan taas astialle.....

T:
Hiski The Hovawart

lauantai 27. joulukuuta 2008

Toimintapäivä!

Tere taas... tänään olikin melkonen toimintapäivä.

Ensin tehtiin ukon kanssa hommia ulkona muutama tunti ja sitten lähettiin meiän klubin kentälle treenaa. Siellä oli pari narttu koiraakin ja sen toisen kanssa meillä oli tosi kivaa, sen nimi on Siri. Muuten ok typy, mutta väärän rotunen... sääli.
Mut oli tosi kiva leikkiä ja juosta sen kanssa, mä kun harvemmin pääsen oikeen kunnolla leikkin.
Oli siellä mun ihailijakerhon pitkäaikasinkin jäsen, mä palkkasin sen juttelemalla sille ja tietysti pussaamalla.
Äijä oli ihan ihmeissään kun mä juttelin sille, mut mun mielestä se oli jo ansainnu sen, kun on niin sitkeesti mua rapsutellut. Ja antohan se mulle lahjankin.

No sitten tultiin sieltä kentältä, niin ukko pisti mut tarhaan ja meni ite mettään.
AHAA... jälkeä .... arvasin. No se tallo mettää taas ristiin rastiin ja hukkaspa sinne 2 keppiäkin ja yhen hanskan.
Ei siinä muuta kun sitten odotettiin, tommosen tunnin verran.
Se ei tuu koskaan heti hakee mua ettiin niitä tavaroita, vaan antaa jäljen vanheta. Älkää kysykö miks, taitaa sitä hiukan nolottaa, kun aina hävittää ne tavarat.

Mut sitten mentiin.
Äijä ei taaskaan muistanu mistä se on edes lähteny mettään, kun toi mua jäljelle poikittain. OK... muin nenänipä kertokin että tästä vasemalle... tai oikeelle... hmm tarkistan... joo vasemmalle. Ensimmäinen keppi oli tippunu makkarapalojen alle melkein heti. HAH..löyty. Laittaisitko taskuun sen.
Sitten tuli kulma oikeelle ja vähänmatkan päästä toinen keppi.
Matka jatku vaan kun kerran äijä sano että "jälki"... ok... onko niitä enemmänkin???
No tuli kulma vasempaan ja vähän matkan päästä löysin hanskan.
Mitähän seuraavaks? Ajattelin ja jatkettiin matkaa. taas tuli kulma vasempaan.
SIIS ONKO TUO OLLU IHAN EKSYNYT, kun noin on jonkerrellu.
Sitten tulikin jotain outoo.... sain vainua oikealta ja eestäni... mitä ihmettä? No seurasin normaalisti jälkee hiukan ihmeissäni kyllä, mutta se olikin tehny semmosen piikin. Kävin siinä piikin kärjessä kääntymässä ja jatkoin töitä. Ilmeisesti se oli oikein tehty, kun äijä kehu mua niin kovin. Yht'äkkiä mä haistoin voimakkaan namin tuoksun.... ahaa...kohta löytyy jotain. Ja tiiättekö mitä löysin????? Löysin muovirasiallisen nameja mitkä sain syödä.
Äijä kehu mua kovin, joten ilmeisesti se emännän rasia oli joku tärkee.

No tultiin mettästä pois ja ajattelin että pääsee nukkuun, mut ei....
Sitten se laitto mut taas maahan ja kävi ruippimassa tavaroitaan mettään.... HULLU se on. Mutta pakko sitä on auttaa.
Äijä tuli takas mun viereen ja sano mulle "etsi"... joo.... etsin. Kävin hakee sille hanskan... sitten toisen ja vielä kolmannenkin. Ilmeisesti ne riitti, kun ei enempää käskeny ettii. Mä kyllä vähän meinasin että ei ny lopeteta kun hoffi on vasta lämmeny.
Ja otin jälkivaljaat suuhun ja esittelin niitä ukolle.
Mut ei.... mentiin sisälle ja hommat loppu. Mut kivaa oli ja vielä kivempaa oli illalla kun sain lettuja palkaks päivän hommista.
En tiiä mimmosia kissanpäivät on, mutta ei tää hoffin elämäkään mitään hullumpaa oo.

Palataan.... ehkä huomenna taas jotain.

T:
Hiski The Hovawart

perjantai 26. joulukuuta 2008

Joulu on ohi



Moi taas.
Mun on kiitettävä Teitä kaikkia, koska mä sain tosiaan paljon lahjoja.
Mä sain kaikkia herkkuja, kuten purutikkuja - sian korvia - puruluita - semmosia puru sydämiä ja kaikkee, ja sitten vielä uuden ketjupannan ja hihnan kuulemma näyttelyitä varten.
Mä otin omat pakettini, mut mun mielestä ne paperitkin olis kuulunnu mun revittäväks, mut ei, noi immeiset otti ne multa suusta. OK sentään lahjat sain pitää ite.

Mäpä söin oikeen jouluruokaakin. Siinä oli kinkkuakin pala..ja kaikkia laatikoita. Se oli TOSI hyvää.

Eilen oltiin emännän ja ukon kanssa kävelyllä. Käytiin kattoo tulvajärvellä joutsenia. On ne vaan pirun isoja lintuja. Juoksin tuolla pellolla taas muutaman kilometrin ja kahlasin TIETTY välillä siellä tulvajärvessä.

No sitten mentiin tuolta peltoja pitkin mettään ja kateltiin paikkoja. Heitin aika-ajoin itteni selälleni ja nautin hienosta pakkas säästä. Ainut huonopuoli oli että mun turkki jääty hiukan kun kastelin sen, mut ei mun kylmä tullu. Oltiin siellä mettässä ja hokasin et "hei nyt on jotain outoa" Nostin selkäkarvat hiukan ylös, ihan vaan ukolle merkiks. Se on kyllä oppinu mua hiukan jo ymmärtämäänkin, koska se sano että hei nyt on jotain ja laitto mut hihnaan. Emäntä katteli hiukan ympärilleen ja olihan siellä. Noin 70 metrin päässä peura. Kyllähän mä sen haistoin, kun sen jäljet oli menny siitä ja jäljenhaju oli tuore. Kyllä noi kaksjalkaset on avuttomia tuolla mettässä, onkohan ne aina ollu noin avuttomia. Laskevat kaiken vaan silmiensä varaan ja sen varaan että mä näytän niille koska kannattaa katella ympärilleen. On se ihme että nuo säilyy edes hengissä, kun ne ei osaa käyttää vaistojaan ja aistejaan. Mä osaan.

Mun kaveri, siis se joka aina kirjottelee mulle tänne kommentteja ja anto lahjankin.
Se sai nyt varmistuksen että sille tulee merkkari hoffi. Se on varmaan tosi onnellinen kun sekin saa komeen ja viisaan koiran.
Kyllä mäkin oon tyytyväinen, koska se on tyttö hoffi. Kato eihän sitä koskaan tiiä..

Mut palataan.... nyt täytyy mennä.

T:
Hiski The Hovawart

lauantai 20. joulukuuta 2008

Niin se aika rientää!!

Moro taas,
mulla on ollu ihan hirvee hoppu tän joulun kanssa, enkä oo kerkenny kirjottelee.
Ai mitä hoppua mulla vois olla vai? No oon miettiny mitähän lahjoja ja keneltä mä saan??? niitä kun on noin moni luvannu antaa.

Mä en oo ihan varma oonko nähny tondeja ikkunassa vai alkaako tää jatkuva pimeys ja vesisade tekee tepposiaan, mun hallittuun lamottiini. Mut mä luulen sillon tällön kuulevani tai näkeväni jotain ja toki, siitä sitten ilmotan koko talolle.

Yks emännän tuttu kävi meillä tällä viikolla. Mä haukuin sen tosi kovin, kun en ollu varma kuka se on ja millä asialla. Noh homma meni ohi ja jätin sen rauhaan kun selkes että eipä tuo ookkaan tulossa ryöstään mun joululahjoja. No se tuli seuraavan päivänä uusiks. Soitti ovikelloa ja avas oven.... noup... ei noin sanoin. Meille ei tule ketään, ellei ukko tai emäntä ole päästämässä. Nostin semmosen metelin eteisessä ja näytin hampaani, että tää "vieras" jäi sinne ulkoeteiseen ihan suosiolla. Ukko sitten tuli sen päästään sieltä, mutta se vaan jätti äkkiä jotain ukolle ja poistui takavasempaan liukkaammin kun oli tullut.
Jotta niin... koskahan noi immeiset oppis lukee? Meillähän lukee selvästi oven pielessä "Varoitus, koira vapaana. Mikäli koira hyökkää, käy maahan makaamaan ja odota apua, jos apua ei tule niin hyvää onnea." Ja sitten siinä on mun kuvakin.

Aika selkeesti ilmotetaan miten meille kannattaa yrittää tulla. Soittaa ovikelloa ja maahan makaamaan, kyllä me tullaa ukon kanssa hakemaan sisälle......ehkä ;-)

No joo, kyllä mä sitten vieraista tykkään kun ne ensin on otettu vastaan, mutta alkuun oletan kaikkien olevan pahoissa aikeissa.
Siis meillä kotona, en mä noita vieraita paikkoja jaksa vahtia, mut mun koti on mun koti. Ja MINÄ asun täällä, ei ne vieraat.

Oltiin me keskiviikkona hiukan treenaamassakin, oli ihan kivaa.
Ei me mitään ihmeellistä, hiukan pientä tottista ja eteenmenoa. Ollaan treenattu kotonakin vähän, mutta sillee rennosti. Ei hirveesti viitti olla tossa pihallakaan, kun taas vaihteeks on ollu "hiukan" kosteet kelit.

Tänään oltiin porukoitten kanssa semmosella uudella hiekka kuopalla. Se on tosi iso alue ja juoksentelin siellä rinteitä ja mettiä läpi. Siellä oli TOSI kivaa ja paljon uusia hajuja. Ja sitten kun mä saan olla vapaana kokoajan, niin se on tosi kivaa.

Ei enempiä nyt taas, ootellaanhan sitä joulupukkia. Se se vasta olis mielenkiintonen ukko tavata, jos se tohon meiän eteiseen tulis....hih.... saattas kaveri ja porotkin päästä Hovawartin ohjaamalle ja suunittelemalle ulkoilmalenkille. No nyt mulla kasvo taas sarvet päähän... täytyy hiukan rauhottuu.

Hei... ja hyvät joulut Teille kaikille, jos en enää ennen joulua kirjottele.

T:
Hiski The Hovawart

maanantai 15. joulukuuta 2008

Joulu lähestyy.....





Joulu lähestyy kovaa vauhtia. Siinä on se hyvä puoli, että mä saan lahjoja ja herkkuja, mut se huono puoli että mun pitää pitää tuommosta lakkia päässä, kun tuo yks hörhö räpsii kuvia.

Eikö tuo ukko tiiä, ettei koirat käytä lakkia, ei ees jouluna?

Noh.... antaa nyt olla, jos kerran tykkää tommosista, niin ottakoon kuvansa.

Oltiin hiukan treenamassakin lauantaina. Ei mitään suurempaa, mutta hiukan tuolla kentällä mentiin.

Mut tänä aamuna..... mä pelästyin IHAN kipeesti. Mäpä kerron....

Menin aamulla normaali lenkilleni, eli kierrettiin äijän kanssa tonttia, jotta mä voin merkkailla rajat. OK, mä kävelen normaaliin tapaan....kunnes mä yht'äkkiä nään siellä pimeessä jonkun mustan möykyn.
Olin ensin että HÄ? kuka tai lähinnä MIKÄ toi on. Näytin ukolle, että VARO...tuolla on jotain mitä ei tossa ennen oo ollu. Nostin selkäkarvani pystyyn, ihan varmuudeksi, ja murisin hiukan.
MITÄ... siis joko toi lamaantu täysin kauhusta tai sitten meillä on ongelma, sehän ei liikkunu, vaikka karmaiseva Hovawartti murisee??? Olin ihan äimänkäkenä, että jaahas.... taas yks lukutaidoton, joka ei tunne mua. Tuijotin möykkyä ja äijä kyseli "mikä ny?" - "onko siellä jotain vai?". Mä olin ihan ihmeissäni, Ai että onko???? Kato nyt ite!!! Mut eihän nuo ihmisenraukat nää edes pimeessä ja sitten kehtaavat vielä väittää, että koiralla on verrattain huono näkö.
MÄ näin sen möykyn - ukko EI, joten kumpi meistä on verrattain huononäkönen....HÄ? Enkä nyt tarkota pelkkää ulkonäköö. Vai onko ihmisillä samanlaiset niinkun mulla.... että ne onkin valesilmät? Niillä ei oikeesti nää mitään??? Ainakin tuntuu siltä välillä.
No joo, asiaan. Siis sitten ukkokin näki sen möykyn ja kysy multa että mikä se on? No minunko se pitäs tietää? Justhan mä löysin sen. Mentiin varovasti lähemmäs kokoajan, ja mä haistoin sitä möykkyä.
Arvatkaa mikä se oli? Se oli semmonen puupölli. Se oli kierinny sieltä rinteestä siihen MUN pihaan. Mä luulin sitä vähintään hirveks tai jotain, koska meiän pihassa menee peurojakin ihan talon viertä pitkin.
No juu.... sitten kun olin haistanut sitä, niin uskalti ukkokin tulla sitä potkaseen.
Pelästyin kyllä ensin sitä niin kovin pimeessä. Merkkasin sen sitten, jotta seuraavana aamuna tiiän että se on siellä. Koska mun pettämätön nenäni kertoo sen jo ovelle. Sitäpaitsi se on mun nyt. Kato, löytäjä saa pitää, se on mun motto. Sitä mä sovellan lattialle tippuviin leipiin ja muihinkin.

Mutta hei, ei mulla muuta. Varokaa tondeja ikkunoissa, koska tondet voikin olla ninjamaisen ovelia Hovawarttejakin ;-).

T:
Hiski The Hovawart

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Olin valokuvassa

Tere....Tänään mun sitten piti poseerata paikallaan niiden purkkien kanssa, mitä ukko saa aina kun MÄ oon komee.
Noh.... noin 40 kuvaa otettiin ja pari niistä onnistukin.
Tossa alla on pari.
Toivottavasti nää auttaa mua löytämään tyttöystävän....tai pari ;-)



ja toinen


Eli nyt ylimääräsiä sydämen tykytyksiä tunteva.... VOI ottaa yhteyttä.

T:
Hiski The Hovawart

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Ja hommia piisaa.....

Nyt tuo äijä on ihan seonnut.

Aamusta mentiin pihaan .... äijä vie semmosen oksan pätkän muutaman metrin päähän ja tulee takas.
Sit se sanoo mulle jälki... ja mä seuraan tietty jälkiä ja kun päästään kepille niin mun pitää mennä maate ja näyttää sille se keppi. HULLUKO se on???? itehän se just vei sen sinne. Ihan pimee koko ukko.

No tehtiin ensin näitä niin paljon kun pihassa tilaa riitti, kun kuulemma ei voinu käyttää samaa kohtaa kahta kertaa. Älkää kysykö miks..... jostain jäljen sekottumisesta se puhu.

No toi kun oli tehty, niin sitten leikittiin...leikittiin ja myllättiin. Ilmeisesti oli tosi kivaa kun menin makaan niiden oksan pätkien viereen, kun se noin innostu.

Tän jälkeen alettiin hakeen kapulaa.....
Eli mä kerron mjiten se menee.
Mä meen ukon viereen istuun kun se sanoo sivu.
Tän jälkeen se ei sano mitään mut heittää semmosen puolenkilon puukapulan, mun pitää istuu sen vieressä enkä saa liikkuu. Jos siitä liikkuu ennenkö se antaa luvan, niin nousee ihan hirvee mekkala ja se ei oo kivaa. No siis... mä ootan ja ukko sanoo hae. Mun pitää juosta sitten sille kapulalle ja tuoda se ukolle. Istuen sen eteen ja vieläpä irrottaa siitä kapulasta kun se käskee.
Toi on siitä kivaa, et yleensä saan herkunkin siitä kun tuon sen kapulan sille.
Ja kun ukko saa sen kepin ittelleen.... niin kelatkaa.... se heittää sen uusiks??? Vaikka mä olin just sen hakenu sille.
Äijä kyllä selitti mulle että tää on nouto treeniä, mut musta se on kyllä hiukan outoo, vaikka kyllähän mä teen kun palkkaakin saa ja muutenkin on kivaa.
Noi nouto hommat kun tuli tehtyä, niin sitten kiivettiin muutaman kerran A-esteestä.

Onneks sen jälkeen ukko lähti käymään jossain, niin sain huilata.....
Nimittäin, kun se tuli takas, niin se meni mettään tekee mulle jäljen.
Eli ukko menee mettään....tiputtelee sinne erinäisen määrän niitä oksan pätkiä ja mä etin. Sitä sanotaan siks varmaan jäljeks, kun ne kepit on aina siinä ukon jalan jäljen kohalla.
Oli siellä muutama herkkupapanakin ja mä joutusin taas menee maate jokaisen oksan kohalla, et ukko löytäis ne paremmin.

Noh.... mä löysin ja näytin molemmat kepit ja lopusta vielä mun herkkuja pussillisen. Että mä tykkään tosta hommasta, kun siinä saa namejakin.

Aattelin että ok.... päivä alkaa varmaan oleen pulkassa, niin ei....
Sitten tää menee siihen mettään.... ottaa mut sivulle taas istuun. Kävelee pitkin mettää ja heitteli 2 hanskaa ja mun uimalelun sinne mettään.
Vähän ajan päästä se tulee mun viereen takas, näyttää mettään ja sanoo etsi. Joo... etsin...tottakai, kun herra kerran taas hävitti tosi "vahingossa".

Löysin ekan hanskan aika helposti ja vein ukolle... vaihdoin sen namipalaan ukon kanssa. Kato palkkaa on pakko ottaa näin isosta duunista.

Toinen hanska olikin sitten haasteellisempi ja meinasin jo luovuttaa, mut ukko sano vaan uusiks että ETSI, niin mä tiesin että ok, siellä on vielä jotain. Löytyhän se viimein sieltä ja kävin tekee taas vaihtokaupat ukon kanssa.

Taas se komenti sivulleen..... ja näytti metsään.... ETSI. Mä olin niinkun niin ihmeissäni... "Hä, onko se koko omaisuutensa tonne mettään "hukannu"?"
No haravoin aluetta ...... ja huomasin HEI tää on kyllä MUN lelu, eikä sun. No ok... Vein senkin ukolle vaihdettavaks, koska nyt ei voi uida, niin vaihdoin sen nyt sitten ukon kanssa namiin. Kyl se varmaan ostaa mulle uuden tai lainaa tota ens kesänä mulle, kun meen taas uimaan.

Mut nyt täytyy mennä noittan pienempien kanssa ulos leikkiin. Voi olla että uni maittaa yöllä, kun on päästy tekee kaikkee kivaa koko viikonloppu ukon kanssa.
Ei tässä koiruumpia.....

T:
Hiski The Hovawart

lauantai 6. joulukuuta 2008

Loppuhan se...ainakin hetkeks

Moro,
Loppuhan se vesisade, ainakin hetkeks.

Ollaankin sitten ukon kanssa käytetty tilaisuutta hyväksi ja treenattu oikeen urakalla.

Perjantaina olin emännän kanssa ensin mettälenkillä ja löysin taas tosi hyvänhajusia sammalpöheikköjä. Ukkokin tuli töistä ja kysy että miten mä haisen niin ihmeelliselle.
Mä pyörin ainakin kymmenessä eri mättäässä ja niiden välissä selälläni, se on tosi kivaa. Löysin mä mettästä pari lampeekin, missä voi kahlata. Olin ihan vaan oppaana emännälle ja kattomassa ettei kukaan hyökkää sen kimppuun siellä, mä oon sellanen henkivartija lähinnä. Niin mä ainakin ite oon sen ajatelu, että ne ottaa mut mukaan turvaamaan mettässä olonsa.
Mä en kyllä ymmärrä miks ne lähtee sinne. Ne ei jahtaa siellä ketään, ei juo, ei syö, ei kieri mättäissä, ei mitään..... kävelevät vaan. Ehkä opn ihan hyvä että oon ollu mukana, koska noi olis pikkusen helppo saalis jollekkin, kun ei ne edes pääse karkuun. Ei noi osaa juosta viittäkymppiä niinkun mä. Ja muutenkin, eksyisvät varmaan sinne jossain vaiheessa, ellen olis oppaana.

Eilen ja tänään oltiin ukon kanssa tottistelemassa kentällä.

Eilen illalla treenailtiin kuulemma eteenmenoa, seuraamista, istumista.
Se on semmosta se eteenmeno, että ensin kävellään, mun täytyy kattoo ukkoo ja sit ihan yht'äkkiä se sanoo eteen.... ja mun pitää juosta eteenpäin. En yhtään tiiä miks, mut kuulemma pitää. No sitten toi istuminen pitää tehä niin, että taas kävellään ja mä katon ukkoo ja sitten se sanoo että istu ja jatkaa ite matkaa.

Tommosta kaikkee me tehään siellä kokoajan ja mulla ei oo harmaintakaan aavistusta miks. OK..mä saan siitä välillä ruoka tai leikki palkkaa. Ja toi riittää mulle, mut mikähän tota ukkoo motivoi?!

Tänään siellä olikin pari muutakin koiraa, mut me treenattiin ensin samoja juttuja kun eilen ja hiukan lisääkin.
Ukko kiroo kokoajan kun se ei löydä jotain BH-koetta mulle. Tää on taas niitä juttuja kun kaikki ei usko ellei nää, et mä osaan jotain.

Nyt täytyy mennä nukkuun, tää treenaaminen väsyttää näin äkkiseltään taas ja kun tehään niin paljon kokoajan. Pakko mennä kerään virtaa, jos vaikka taas kohta mennään. Kiva kun tuli tää joulutauko niistä klubin koulutuksista, päästään ukon kanssa tekemään yhessä.

Palataan kupille.......

T:
Hiski The Hovawart

torstai 4. joulukuuta 2008

Vettä, räntää...treeniä

Juu-u.... nyt tää alkaa sitten riittää tää ainainen vesisade.
Mun turkki on kun kreppiraudalla käsitelty, jos oon ulkona vähän aikaa.
Ainut vaan että ei paljoo viitti olla, kunn kokoajan sataa...ja sataa...ja sataa.
Alkaa muuten näinkin pitkäpinnasen kaverin, kun mä, niin hermo kohta meneen.
Kiduksethan tässä saa kohta tehä, jos meinaa ulkona käydä.

Oon ollu jonkun verran tossa mettässä, ja katellu niitä talttahampaita, mistä kerroin aikasemmin.
On taineet uskoo, kun ei ne ainakaan uskalla enää niin paljoo liikkua kun ennen.

Se on ihan hyvä että tajuuvat oman terveytensä päälle, koska täällä niille käy huonosti.

Oltiin keskiviikkona tossa meiän klubin treenikentällä. Siellä oli semmonen marsun kokonen musta "koira", kuulemma joku pinseri tai jotain. Se oli sitten aikas päällekäyvä typy, oli kokoajan änkeemässä mun korviin ja suuhun. Mikä ihme noita naisia vaivaa, kun kaikki on ihan lääpällään mun korviin ja korvakarvoihin.
Toki mä ymmärrän että näin komeeseen koiruuteen ihastutaan helposti, mut eiks mussa oo muuta kun korvat? HÄ?

No.... treenattiin hiukan ukon kanssa samalla kun kerran paikalla oltiin, ja mulla kuulemma menee tosi hyvin. Joo... menee... menis paremmin jos ukkokin tekis jotain. No me tullaan ihan hyvin juttuun kuitenkin. Ehkä mun kuuluukin olla se "suorittaja" ja ukon vähän niinku ohjaaja... onhan se vanhempikin mua.

Jos viikonloppuna ei satais vettä, niin soitas mennä tekeen ukon kanssa jotain jälkitreenejä. Ei sillä muuten mitään väliä oo sataako vai ei, mutta ukkoo käy sääliks jos oikeen vihmoo vettä.

Enkä mäkään siitä oikeen tykkää, kun sitten oon taas kiharalla joka suuntaan ja mun tukkakin nousee ylös kun se kastuu. En oo mikään edustuskelponen sillon ja entäs jos joku narttu tulee just sillon kysyy mua ulos?!?!?

Ei kai siinä muuta.... maataa ja ootellaan kai se kuivempi keli sieltä jossain vaiheessa tulee.

Mut sitä ootellessa..... koitan keksii Teille jotain kerrottavaa, mut ei tässä nyt oikeen mitään kivaa tapahu, mistä vois hirveesti kertoo.

Palataan.......

T:
Hiski The Hovawart

sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Treenit päätökseen ja hiukan muutakin

Moro,
torstaina sitten vedettiin ukon kanssa tän vuoden viimeset tottis treenit. Nyt meillä alkaa kuukauden tauko, siis kouluttamisessa ja mä saan vihdoin sen kaiken huomion.
Eipä siellä kentällä paljon porukkaa ollu, mutta sentään muutama.

Lumet on kaikki lähteny.... siinä on se hyvä puoli, että ne pirun talttahampaatkin on sitä myöten ainakin osa hävinny. Kato lumimyyrä ei voi elää ilman lunta, näin mä sen oon päätelly.

Eilen oltiin meiän klubin kentällä, kun siellä on sellanen "tapaamis" hetki jäsenille ilman kouluttamista lauantaisin. Oli ihan kivaa kun siellä oli 3 tyttö koiraa ja mä. Sääli ettei ne ollu hoffi tyttöjä, koska meillä synkkas muuten ihan hyvin.

Äsken olin ukon kanssa ulkona ja nyt kun lumimyyrät on lähteny, niin arvatkaa mitä. Tavalliset on tullu. Haistelin yhtä koloo maassa pitkään ja laitoin tassunkin sinne. Sitten taas kuonon tosi syvälle, nostin pään ja odotin....hiljaa.....ihan paikallaan. Olin ninjamaisen ovela TAAS. Myyrä ajatteli että kerkee juoksemaan kavereittensa luo ja lähti kolosta. HAH.... otin salamannopean loikan....ja saavutin sen ällötävän mönkijän alle 5 metrin. Äärettömän nopeat leukani nappas sen suuhuni ja purasin. Ötökästä lähti niin paha ääni et päästin irti. Ukko juoksi siihen viereen ja sano mulle että irti. OK... siis enhän mä enää edes pitäny sitä suussani, otin uudestaan sen ja purasin toisen kerran. Sitten irrotin kun ukko käski uudelleen irti. Menin ukon viereen kun se käski ja katoin kun ukko teilas sen otuksen lopullisesti kivellä. Sain aikamoiset kehut, kun pyydystin sen elukan ja päästin päiviltä. Ja siitä että tottelin niin hienosti. Me ollaan ukon kanssa ihan hyvä tiimi, noissa ötökkä jahdeissa ja oli kiva taas olla avuksi porukoille. Ne kun ei tykkää yhtään noista muista mitkä pyörii meiän tontilla. Sen takia ne varmaan hovawartin on ottanutkin, että joku vahtii niiden pihaa.

Meillä kävi tossa parina päivänä vieraitakin. Mä en oikeen tykkää niistä kun ne tulee meille, vaan ilmotan mieleipiteeni aika jyrkästi. Tää on kuitenkin mun koti ja kun ne tulee niin ne tuntuu hiukan pelkäävän kaikki mua. On kyllä syytäkin, mä oon kuitenkin aika pahapäinen tarvittaessa.
Kyllä mä sitten siitä laannun, kun nään että porukat ottaa ne vastaan, mut täytyy aina hiukan kattoo noita vieraita ihmisiä, että mitäs niillä on mielessä. Ihmisiin kun ei voi luottaa.
Paitsi meiän omaan laumaan.

keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Lumimyyrien invaasio

Nyt se on sitten alkanu. Lumimyyrien joukkohyökkäys mun tontille meinaan.
Oon harvasa päivä miettiny, et mikä ihme jättää niin hassuja jälkiä pihaan. Seurasin niitä pettämättömän nenäni kanssa moneen kertaan, ja selvishän se. Lumimyyrät, eli ne pienet ilkeet otukset jotka juoksee pitkin lunta ja yrittää tulla sisälle, nyt ne on hyökänneet.
Ukko väittää et ne on hiiriä.... mut mä sanon että lumimyyriä, KOSKA ne pirulaiset kaivautuu välillä lumeen.

Meiän pihassa on niitten jälkiä aikapaljon, niitä tulee mettästä ja pelloilta. Oon tosiaan seurannu niitä jälkivanoja tosi pitkään, mut ne kyllä ravailee niin sekasesti siinä jäljellä edes takas, että meinaa näinkin hyvällä nenällä oleva kaveri väliin eksyä.

Aamullakin mä kuuntelin tosi tarkkaan, kun yks niistä pedoista tais olla siellä lumen alla piilossa. HMH... typerä otus, luulee pääsevänsä Hoffia piiloon. Loikkasin salamana se otuksen iglun päälle niin että lumi tosiaan pöllys.
Se peto ei kuitenkaan ollukaan nukkumassa, vaan meni siellä lumen alla johonkin. Mähiukan seurasin sitä, mutta sit mun nenää rupes palelee, kun se meni täyteen lunta.

Noh.... ainakin "majava" nyt tietää kuka sitä on vastassa. Toivon kaverin oman terveyden kannalta että se juoksi takasin mettään, reppunsa kanssa, ja kertoo siellä kavereilleen, miten vaarallinen meiän piha voi olla.

Mutta kerron taas lisää, jos saan niitä kiinni.

Palataan......

T:
Hiski The Hovawart

lauantai 22. marraskuuta 2008

Rääkkäystäkö?

No just!!!!
Täyttääköhän tää kaikki maholliset Hovarontin rääkkäys kriteerit?
Ette ikinä usko mitä mä jouduin kärsii viime yönä?!?!
OK... mä kerron, mutta istukaa tukevasti, koska tää saattaa järkyttää karaistuneempaakin kaveria.
Ja sit tosiaan.... perheen pienimmät, nukkumaan, koska ne ei toivu tästä ihan äkkiä.

No.... ukko tuli eilen töistä ja ne alko siivoo koko porukka ja mä jouduin oleen tarhassa .... ei siinä vielä mitään, mutta.
Sit kun mut haettiin mä haistoin sen..... VAU.... mieletön lihan tuoksu talossa. Paikallistin sen 8½ kilosen liha köntin het, se oli laitettu uuniin. mmmm....ihana tuoksu.
Arvatkaa sainko hillittyä itteni niin, ettei olis "hiukan" valunu ihan kuolaakin suupielistä?
No mä aattelin et ok, antaa olla, ootan kiltisti. Pakko olla kokoajan kiltti, kun on joulukin tulossa.
Sitten ukko ottaa sen köntin uunista yöllä... JES... nyt aletaan syömään aattelin. NIIN EI...siis se pisti sen koko komeuden eteiseen jäähtyyn. Mä jouduin koko loppu yön ja aamun haisteleen sitä lihaköntin tuoksua ja en saanu syödä sitä?!?! Mitä ihmettä tää on jos ei hovarontin rääkkäystä, hä?
No aamulla se oli jäähtyny ja se veisteli siitä jostain syystä vielä ne herkulliset "läskit" pois. Laitto siihen jauhoa päälle ja taas uuniin. Oisin kyllä voinu syödä sitä ilman jauhojakin.

Nyt se on kuulemma valmis....se sano.... ja mä aattelin etä NO VIHDOIN nyt syödään toi.
Just... ei todellakaan sitten syöty. Se on kuulemma mun koiraklubin pikkujouluihin tehty kinkku ja MÄ en kuulemma edes osallistu niihin pikkujouluihin. OK, ukko lieventi "rikostaan" sen verran että mä sain siitä kinkusta 2 pientä palaa... siis 2 tän kokoselle koiralle.

Jos joku tietää kenelle asiasta vois tehä kantelun, kun mua tollee kiusattiin, niin vois kertoo. Koska mä olin ihan varma että toi oli mun joululahja. Ja voin sanoo että "hiukan" petyin, kun sen syökin ihmiset.

T:
Hiski The Hovawart

perjantai 21. marraskuuta 2008

Kiirettä pukkaa.... mutta sentään jotain

Moro..... mulla on ollu vaikeuksia päästä koneelle, kun ukko istuu siinä kokoajan. Niillä on koiraklubin pikkujoulut ja niiden järjestelyihin menee aikaa.

Viikonloppuna oltiin sammatissa kylässä ja mä sain vahtia semmosta maatalo pihaa. Aika iso vastuu annettiin, mutta kannoin sen kuin MIES.

Ukon systeri tuli kylään alkuviikosta. Mä haukuin sen ensin.... koska se on mun tehtävä.... ja sitten annoin sen rapsutella mua. Se tykkää musta, niinkun kaikki muutkin. Meillä on salaisuuksiakin, en vaan kerro niitä Teille.

Alkuviikko sato vettä ja eilen.... JES.... LUNTA.

Aamulla mentiin ukon kaa ulos ja mä katoin ihan että W.T.F??? miks täällä on ton näköstä????
Jokapaikka ihan valkosena. Sit mä muistin....niin tää on sitä lunta...... äkkiä kattomaan ukon jalkoihin, potkiiko se mulle taas semmosia lumipalloja. Ne on muuten ihan hyviä, mutta ne hukkuu lumeen helposti.

Hiukan ihmettelin, kun mun perässä oli kävelly joku tosi isotassunen koira menin mä mihin vaan.....ainakin jäljistä päätellen. Sit mä hokasin... ne on mun omat jäljet.

Eilen oltiin treeneissäkin. Oli tosi kivaa olla treeneissä kun ei satannu vettä ja pakkasta oli 3 astetta. Hyvä treenikeli siis.

Siellä oli tosi vähän porukkaa, mut ei se oikeestaan haittaa.

Hiukan tottisteltiin ukon kanssa, ennenkun muut tuli. ja sit sain olla autossa.
Enskuussa me ei vedetä ukon kaa yhtään treenejä... vaan me treenataan ihan kahestaan, koko kuukaus.
Hitsi... mä sain eilen ekan joululahjan.... ukko vaan piilotti sen multa. Saan kuulemma sen vasta jouluna. Mä kyllä taisin nähä kuka sen anto, mut ok, mä ootan jouluun asti. Ja oon sitten tosi yllättyny ja onnelinen. On kivaa kun mun fanit antaa mulle lahjoja.

Nyt täytyy lopetella, mä rupeen ihmetteleen millä mä saisin ton lumen pysyy mun tassunpohjista poissa niin....ettei ukko leikkais niitä tassunpohjakarvoja.

Palataan........

T:
Hiski The Hovawart

perjantai 14. marraskuuta 2008

Treenattiin pitkästä aikaa

Moi,
Eilen oli hassut treenit.... EI satannu vettä.
Johan sitä taas on tullukkin, ei oo tehty mitään kivaa, kun vettä tulee vaakatasossa kokoajan.
Mut eilen oltiin kentällä ja mäkin treenasin hiukan, vaikka suurin osa ton ukon ajasta siellä kyllä menee muita opettaessa. Miks mä jään toiseks noille vieraille?? Mä en ymmärrä!!!
Se on vaan niin kiltti että haluaa auttaa ja neuvoo muita jos siltä vaan kysyy, sen pitäs saada hiukan mun piirteitä ja tajuta että me 2 (ukko ja mä) ollaan koira-asioissa ne tärkeimmät.
No joo... siis treenattiin eilen. Ukko teki niille semmosen radan mikä niiden piti mennä.
Ensin oli hyppy.... sitten seuraamista...käännöksiä...pyshtymistä...maahanmenoa, seuraamista taas ja kaikki piti tehä putkeen ilman mun ukno liikkeenohjausta.
Aika hyvin ne meni, ne joutu ite aatteleen tekmisiään.

Hiukan me otettiin ukon kanssa siinä tottista, mut sitten se alko taas kouluttaa niitä paria PK-innokasta. Kotona otettiin hiukan vielä treeniä ja tänä aamuna hypittiin ja kiivettiin A-estettä.
Se oli kivaa.... paitsi että meiän piha alkaa olemaan aika liukas, siinä on jotain savea ja kun on satannu niin se on tosi lipakka.
Ukko väittää että mä oon aina likanenkin.... en mä oo.... mä sulaudun luontoon. Kato mä oon vaan niin ovela. Mä sulaudun luontoon ja oon huomaamaton ja jos se kissa tulee mun pihaan vielä, mä voin hyppää kun ninja sen kimppuun.
Ninjat on yleensä sellasia mustia...ovelia...nopeita.... Vähän niinkun Hoffit.

Mut palataan taas... mä lähen sulautuun luontoon.

maanantai 10. marraskuuta 2008

Pari kuvaa yleisölle

Vai että pentukuvia haluatte.
Mä en laita mun profiiliin niitä, ettei kukaan luule että ollaan jotenkin pieniä, sulosia, lutusia. meistä tosiaan kasvaa isoja koiria, jotka tarvitsee toimintaa ja sääntöjä.
Mutta tässä muutama kuva.
Tossa kuvassa mä oon vielä aika pieni, mutta osaan jo iskee silmää hyvin.

Tässä mä tuun kovaa kulman takaa ja mulla on jo "iskuhapsut" kasvamassa.


Noin pieni mä olin joskus, siis sen vaarallisen aamutossun kokonen. Mä kyllä taltutin sen äkkiä, se oli niin peloissaan se tossu, ettei liikkunu yhtään kun purin sitä nenään.


sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Lauantai kivaa

Tere taas.
Mä alan pikkuhiljaa toipuun, meillä oli ukon kanssa tosi kivaa eilen.
Me oltiin siellä mun synnyinkodissa koko päivä. Siellä oli paljon hoffeja ja tuttuja ihmisiä.
Tiiättekö mitä.... nyt alkaa menee liianpitkälle nää hommat. Oltiin siellä ja yks mies vei mun damin mettään. OK... mä hain sen. SIIS HÄ. Joudunko mä ettiin kaikkien ihmisten hävittämät tavarat mettästä??? Mä mikään etsijäautomaatti ole. Se oli kyllä tosi mukava ukko, se jutteli meiän äijän kanssa ensin ja mä kuulin kun se sano "tosi hieno koira", sen oli pakko tarkottaa mua. Siis tosi fiksu mies.
Mä kyllä näin että muutkin koirat joutu hakeen sieltä mettästä sen saman miehen hävittämiä tavaroita, siis uskomaton mies hukkaamaan tavaraa. Onneks sillä oli vaimo, ettei hukkaa itteään.

Sitten meillä oli siellä semmonen rata, mikä piti suorittaa, äijäkin joutu menee siinä maahan makaamaan....hah..... siitäs sai kun aina komentaa mut tekeen niin. Mä olin ihan täpinöissäni siitä radasta.... me mentiin äijän kaa tosi kovaa se rata läpi.
Suorituksista otettiin aikaakin ja me voitettiin äijän kaa. Me oltiin nopeimmat.

Sitten meillä oli siellä juoksukisakin ;) . Mua pidettiin pannasta ja ukko lähti juokseen tietä pitkin.
Mä olin ihan ihmeissäni et mihin se menee??? Sit se huus mun nimen ja se kiinnipitäjä päästi irti. Voitte arvaa monta metriä ukko kerkis juoksee ennenkun sain sen kiinni, ei montaa. Sit me juostiin maaliin yhtaikaa. Me oltas saatu paljon parempi aika, jos ukko olis juossu lähemmäs maalia ennenkun mut päästettiin irti. Mutta turha toivo. HEI... jos mä pistelen parhaimmillaan 50km/h niin miten toi ukko edes kuvittelee pääsevänsä mua kovempaa?!? MIKS SE ei usko että mä oon vaan kovempi juokseen??? Mä juoksen neljällä ja se kahella jalalla. Johan sen hölmömpikin tajuaa että neljä jalkaa menee kovempaa kun kaks.
Okei.... mut kruunattiin kyllä TOTO mestariks, mut en silti ollu nopein. Nopeempi vaan oli "väärästä" kennelistä, joten ei voinnu olla mestari, mutta hiukan mua harmittaa kun ukko mokas ton.
No ...ei se teiän ihmisten vika oo että luulette olevanne joka-asiassa ylivertasia. Se on vaan teiän tapa. Me koirathan ollaan päässty jo sille tasolle että juostaan kovaa, haistetaan asioita, vaistotaan asioita, juttelaan toisille lajitovereille ilman ääntä siis pelkillä eleillä, ruoka kannetaan meille eteen ja talot tehään valmiiks. Ehkä tekin joskus opitte elämän tärkeimmät asiat ja arvostatte niitä.

Mut me äijän kanssa arvostettiin tätä tapahtumaa tosi paljon, meillä oli kivaa ja halutaan kyllä kiittää vielä täälläkin.
Kiitos kivasta päivästä Hoffien ja Hoffi-ihmisten kanssa.
Tuolla linkkilistalla kun on Hofmarien kennelin sivut (mä oon siis sieltä kotosin) niin siellä on lisää tapahtumasta, ainakin blogissa.

Mut palataan taas... mä meen vielä ihaileen kahta mitallia ja pokaalia mitkä voitettin tästä tapahtumasta.


T:
Hiski The Hovawart

perjantai 7. marraskuuta 2008

Mun kaverit on muuttunu.

Moi,
Arvatkaa mitä????? Mun treenikavereiden on täytyny muuttua vesinokkaeläimiks.
Eilen oli treenipäivä eikä satanu ja treeneissä oli vaan puolet väestä.
Onneks 2 blondi hoffia ei ollu muuttunu, mutta ne merkkarit ehkä on, koska ei ollu paikalla... voi hitsi.... saakohan niitä pelastettua mitenkään? Muutama muukin sieltä puuttu.

Me tehtiin vähän treeniä ja mua väsytti illalla tosi paljon. OK...olinhan mä ollu emännän kanssa päivällä mettässä lenkillä. Mä juoksin siellä ainakin 10 kilsaa ja heitin selälleni niihin ihaniin mettän hajuihin välillä.
Mä olin muuten oikeessa siitä että kohta tulee kylmempää. Nyt on ollu parina päivänä jo niin kylmä, että mun vesikuppi on ollu ulkona jäässä. Mä saan sen rikottuu ite tassulla ja sitten syön ne jäät. Se on aika kivaa järsittävää :-)

Mä kuulin että ollaan menossa viikonloppuna kattoon mun sukulaisia ja muuta.... jännittää tosi kovin. Mahtaakohan tulla riitaa niitten kanssa. Mua pikkusen vielä nyppii, että ne söi pentuna mun ruokia ja leikki mun karvamadolla. Mut täytyy yrittää käyttäytyä, muuten ukko komentaa taas mua.

Kirjottelen lisää kun tullaan sieltä.
Laitoin tohon Teille uuden aiheen kyselyyn, ihan vaan siks että tiedän.

T:
Hiski The Hovawart

tiistai 4. marraskuuta 2008

Viikonloppu vapaalla

Moi,
Oltiinkin porukoitten kanssa Kuhmoisissa viikonloppu. Oltiin hassussa paikassa, mä sain olla jokapaikassa ja kaikki rapsutteli mua. Naapurista tuli pari äijää katteleen mua ja kehu mua komeeks koiraks, siis tosi fikuja miehiä, tajus heti mun komeuden. Mikseiköhän ne oo tuomareita niissä kauneuskilpailuissa?
Sillä toisella oli 2v sakemanni narttu, ja me tultiin hyvin juttuun. Ja eiks toi ukko sitten pilannu senkin suhteen, sano että on kuulema väärä rotu. Miks kellään ei voi olla Hoffi narttua, niin toi ukko olis hiljaa?

Ei treenattu mitään, nukuin vaan porukoitten vieressä ja söin nameja ja ruokaa. Kiva olla välillä ihan vapaalla.

Nyt onkin sitten taas arki koittanu ja oottelen sitä lunta, alkaa näyttään siltä että kohta sitä tulee.
Mä voisin laittaa teille kohta uuden kyselyn tohon.... katotaan jos keksin jonkun aiheen.

Mutta sitä ootellessa, koitetaan tehä jotain kivaa.

Palaillaan.

T:
Hiski The Hovawart

perjantai 31. lokakuuta 2008

Vesinokkaeläinkö?

Ok... mulla on hieno kuono, mutta mä en todellakaan ole mikään vesinokkaeläin, ainakaan vielä. Toki, tätä tahtia jos sataa, niin musta sellanen tulee.
Eli oltiin eilen taas kentällä treenaamassa ja vettä tulee AINA vaan. Kentän pintakin alko oleen sellanen, että oli tosi kivaa kun ukko käski meitä maahan.... joo meen.... anna pelastusliivit tai snorkkeli, koska tonnehan hukkuu.
Ukko meinas vaan koulutettaville että, jos ne menee tähän kenttään nyt maahan, niin menee mihin vaan. Ja mentiinhän me, kun kerran käskettiin. Luotan tohon äijään sen verran, että ei se käske mua maahan, jos se on jotenkin vaarallista. Ja muutkin näyttää luottavan ihmisiinsä. Vielä kun kaikki ihmiset oppis luottaan koiriinsa.

Treeneissä oli jonkunverran koirakoita, täytyy kyllä hattua nostaa (siis ukon hattua, mä en käytä), kun tulevat kuuntelemaan ja treenaamaan tommoseen sateeseen. Jollei olis noin mukavaa ja sitoutunutta sakkia, ei me oltas näin pitkää jaksettu olla ukon kanssa näissä hommissa.
En muuten ollu ainoa märkä noitten treenien jälkeen, ukkokin oli kun uitettu koira ja mä todellakin tiedän millanen se on :-)

Mut nyt täytyy lopettaa, mun täytyy ettii sukelluskamat valmiiks, jos vaikka ensviikollakin treenaillaan ja vettä tulee vielä.

T:
Hiski The Hovawart

tiistai 28. lokakuuta 2008

Pellolla ja tuloksia mun tyttöystäville!

Moro,
En ookkaan hetkeen taas kirjuutellu, kun ei oikeestaa olla mitään erikoista tehty.
Paitsi......
Ukko oli jossain reissussa ja mä sain mennä mun emännän kanssa sen töihin. Se oli aika jännä kokemus, mutta... handlasin senkin tietty ihan ok.

Eilen oltiin tossa alapuolella pelloilla juoksemassa, sain päästellä hiukan höyryjä.
Mä juoksin taas sitä normaalia "korvat luimussa" vauhtia ja oli aivan sairaan siistii, kun siellä oli semmosia isoja lampia siellä pellolla.
Kahlasin niissä.... juoksin niistä läpi.... ja välillä löysin hirven ja peuran papanoita.
Niihin mä heitin selälleni. Mulla oli siis kivaa :-)

Eilen se nainen, kenen lona mä asuin pienenä 8 viikkoo, oli soittanu mun ukolle.
Ne kuvat mitkä musta oli otettu (lonkat ja kyynärät), niin ne oli ollu A/A ja 0/0. Ukon ilosuudesta päätellen ne on hyvät. Eli niille mun tyttöystävä ehdokkaille tiedoksi, ne on parhaat mahdolliset. Mä en kyllä ymmärrä, miten kaikilla meni näin kauan tajuta se asia? Olisitte vaan kysyny multa ja oisin kertonut. No.... eipä oo mun häpee, ettei kaikki älyä kysyä multa.

Suuronnittelut mun veljelle ja kahelle siskolle, jotka oli samassa kuvassa kun mä, nekin oli ollu A/A ja 0/0.... siis tietysti, onhan ne mun sisaruksia.

Laitan tohon muuten linkin, minne joku kerää aina mun tietoja. Siis kun me käydään jossain ukon kaa.... niin tonne tulee jollain aikajänteellä tieto miten meni.
Koiranetin lista musta.

No ei mulla muuta.

T:
Hiski The Hovawart

torstai 23. lokakuuta 2008

Torstain tottista

Just tulin kentältä, meillä kun oli treenit taas. Näkisittepä ne mun kamut, ne on treenannu tosi paljon ja niitä on ilo kattoo. Niistä tulee tosi hyviä kisoihin, jos ne saa ne ihmiset vielä kuriin.

Mä vähän taas näytin kaikille mitä tarkottaa, kun taistellaan damista.
Ukko piti kiinni ja mä kanssa. Mä voitin taas.
Oon miettiny että pitäskö ukon antaa voittaa välillä, jotta sillä pysyis mielenkiinto yllä.

Se on kivaa kun se reuhuttaa mua kunnolla ja taas välillä tehään jotain maahanmenoa tms... ja taas riehutaan. Mä riehun mielelläni.

Oli muutenkin kiva treenaa kun ei tarvinnu venettä kentällä, oli pitkästä aikaa tosi hieno ilma.

Äsken sain vielä emännän tekemää ruokaa riisiä ja kanaa, semmonen iso liha pihvi. oliko vähän hyvää ja päällä nakin paloja.
Nyt on kyllä hymy korvissa, kun ollaan tehty ja maha on täys, ja ennenkaikkea se on ihan kunnossa toi mun pakki.
Mä meen nyt maate, kun oon niin tyytyväinen.
Palataan taas.

T:
Hiski The Hovawart

maanantai 20. lokakuuta 2008

Jälkeä ja esineitä

No niin.... alkohan se päivä paistaan risukasaankin. Oltiin meinaa viikonloppuna jälki hommissa mettässä.
Ukko teki sellasen tosi pitkän jäljen ja hukkas sinne niitä keppejä 3. Mä löysin niistä 2 vaikka se oli kävelly tosi ihmeellistä siksakkia ja yritti eksyttää mut tekemällä kulmia ja piikkejäkin. Mut HAH... ei meitä hoffeja niin vaan eksytetä, ainakaan mua. Se yks keppi mua harmittaa, täytyy käydä ettii se jokupäivä, koska MÄ EN TEE VIRHEITÄ.

No sitten kun oltiin menty sinne jäljen päähän, alettiin treenaa tavaroiden etsintää.
Ukko laitto mut maahan makaamaan ja levitteli pitkin mettää MUN tavaroita, ja sitten mun piti ettii ne. Aika reiluu...eikö? Siis se hukkaa tahallaan mun tavarat, mä etin ja tuon sille.
No... tottakai mä löysin ne ja vein sille, kun se anto mulle aina kinkkua palkaks.

Mä löysin tosi hyviä hirven ja peuran jätöksiäkin sieltä ja kerkesin muutamaan heittään itteni selälleen ennenkun toi ukko kerkis väliin.... siitäs sai, kun hävittää mun kamat mettään.

Mun maha on nyt parempi ja mä syön kun hevonen, paitsi etten vedä heinää tai kauraa ollenkaan.
Mut ruokaa menee nyt paljon. Mä vähän luulen että kohta tarvitaan turkkia ja lihaa lämmikkeeks, alkaa oleen niin kylmä nykyään.

Ukko puhu et kohta voi tulla lunta. Mä muistan siitä jotain viime keväältä.... jos sitä syö paljon on pakko päästä usein uloskin.
Tulis vaan pakkasia ja lunta, niin päästäs noista mahapöpöistä eroon. Ei uskalla kohta enää syödä kaikkee mitä löytää, kun niistä tulee aina niin heikko olo.
ja selvennykseks. Vaikka mulla on omasta mielestä heikko olo, se ei tarkota että olisin mitenkään heikko, koska mä oon vahva uros ja oon aatellu että pitäs päästä painii karhun kanssa, jotta näkis ne pinnaliset nartutkin kuinka vahva mä oon. Ne kun kuulemma tarvii jotain todisteita jopa luonteestakin.
Mä kerron nyt teille kaikille ja laittakaa sanaa kiertämään.
Mä oon.... Hovawart (siis pihavahti), tasapainoinen, lempeä, nopea, puolustan, roikun damissa vaikka viikon, sitkeä, jos ihminen on ok niin en pure, mut jos ei niin saatan hiukan nappaakin, sama pätee koiriin, voin leikkiä tai voin riidellä se riippuu siitä toisesta osapuolesta, kukaan ei liiku meillä tai tule meille etten ilmoittaisi asiasta (poikkeuksena tietty oma väki).
Tolta ukolta kannattaa kysellä lisää, koska vaatimattomuuteni estää mua kehumasta itteäni enempää.

Palaillaan...

T:
Hiski The Hovawart

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Uus harrastus


Moi taas.
Laitoin tohon kuvan teille mun uudesta harrastuksesta. Se on toi seinäkiipeily.
Mä meen nykyään aina tosta a-esteestä, kun vaan on tilaisuus. Ukko on ihan ihmeissään, se ei oikeen tajua, et mä nään ton päältä pitemmälle.

Mä sain niistä hommista selvää. Eli lonkat ja kyynärät pitää olla kuvattuna ja vielä pitää olla tosi hyvät tai tyttö koirat ei tykkää musta. En ois uskonnu miten pinnallisia ne on. Eiks nyky maailmassa tosiaan riitä, että on komee ja fiksu?

Me ollaan oltu paljon mettässä, ja äijä kerto mulle siitä viestihommasta lisää. Eli se menee tosiaan vaan ratamestariks ja kattoon niitä kisoja. Mä uskon kun se toinen kaksjalkasten lapsikin tuli jo kotiin.
Mä oon ollu hiukan huonona. Mulla on joku eksoottinen maha tauti. Ei se muuten vaikuta, mutta ruuan jälkeen aina möyrii mahassa ja se on löysänä. Nyt oon tän päivää syömättä, josko se siitä rauhottus. Pitäs vissiin hiukan kattoo mitä suuhunsa laittaa, mut mä tykkään kyllä maistella kaikkea minkä kiinni saan, ja mä tosiaan saan.
Se alko sen kuvauskeikan jälkeen, se possu tai ne kissat varmaan tartutti mulle jotain. Ei ois pitäny nuolla niitä laattioita siellä.

Huomenna olis treenipäiväkin, mut ukko sano että saan olla nyt pois ja huilata. No joo... oon toki tehnykin tässä jos monenmoista näyttely ja tottis keikkaa tai treenejä aika pitkän putken, mut ei se haittaa, mä tykkään tehä. Pitäs sitä jälkee päästä nyt taas tekeen, tätä vauhtia musta ei tuu valioo ikinä. Ja miten käy sitten mun naisasioiden? Varsinkin kun ne on noi pinnallisia, että pitää olla kuvattuna nahan altakin, siis uskomatonta.

Mut ei mulla nyt muuta....palaillaan taas.

T:
Hiski The Hovawart

lauantai 11. lokakuuta 2008

Outoja tapahtumia

moi,
Nyt on pakko kertoo Teille outo homma, mikä mulle sattu.
Mä alotan kuitenkin ihan normaaliasioilla, mä niinkun pidän teitä jänityksessä.

Ok, torstaina treenattiin ja meiltä oli 3 merkkaria ja 1 kultsu hoffeista paikalla ja sitten oli ne muun rotuset päälle.
Otettiin seuraamisia, käännöksiä ja äijä opetti suoran perusasennon tärkeyden ja korjaus asioita niille.
Mä en voi ymmärtää miten se voi olla niin tarkkaa missä kohtaa istutaan, oilsvat tyytyväisiä kun ees tehään.
Mutta, ukko selitti mulle ja niille toisille että se joka arvostelee (tuomari) ei tykkää vinoista, ilmeisesti se on joku nipo tapaus.

No ei siinä mitään.... tehään niinkun käsketään, mutta ei se aina onnistu. Mäkin yritän ukolle tarjota välillä vinoja asentoja, jos se vaikka ei huomais, pääsis itekin vähän niinku helpommalla.

No niin, nyt mä kerron sen oudon jutun tai siis toisen niistä.
Eilen lähettiin yhtäkkii ajaan autolla, siis mä ja ukko. Mä en ollu saanu ees aamulla ruokaa, joten aattelin että mennääks me kisaan tai näyttelyyn? Sillon mä en yleensä saa aamulla ruokaa.

Mentiin semmoseen paikkaan, missä oli muutama koira ja kissa ja jopa yks possu?!?
Nyt mä olin tosi ihmeessäni. Mikä ihmeen näyttely tai kisa tää on? ja jos ukko edes kuvittelee että mä meen kilpailee kauneudesta possun tai kissan kanssa, niin hulluhan se on. Sehän ei oo mitenkään reilu kilpailu, kissoille tai possuille. Ja tottis hommissa hakkaan ne 6-0.

Vähän aikaa oltii siinä ja sitä mä näin kun se nainen tuli kanssa sinne, siis se nainen kenen luona mä oon syntyny ja joka hoiti mua 8 viikkoa. Siis okei..... tuleeks se todistaan mun ylivertaisuuden tässä kisassa? Mut sillä oli mukana mun veljenkin emäntä.
Olin ihan ihmeissäni, mikä tää homma on? Kuulin vaan jostain kuvista niiden höpöttävän. OK...Ukkohan ottaa musta kokoajan paljon kuvia, miks tää tehään näin vaikeeks?

Siihen tuli semmonen nainen ja se pisti mun kankkuun jollain piikillä. Laittokohan se muhun jotain, koska mua rupes väsyttää ihan sikana. Yritin pitkään pitää silmii auki, mut ei voinnu mitään, mä nukahin. Siis mun vintti pimeni totaalisesti. Mä herään siihen kun ukko sanoo vieressä että herää...huhuuu...ja kysyy, lähetääks tokoomaan? Hulluko se on, mua väsyttää!!
Mä näin että mun siskoja ja yks velikin oli siellä, mutta en jaksannu yhtään olla kiinnostunu. Käytiin kaupungilla vähän käveleekkin, mutta mun takapää meni ihan eri tahtia kun etupää. Mä en oikeen jaksannu hallita sitä. Mikä ihmeen paikka tää on ja miks mut tänne tuotiin?? Voiks tohon ukkoon luottaa enää???
No se laitto mut autoon ja sano että mun lonkat ja kyynärät oli kuvattu ja että ne oli ok.
Siis hä??? Epäiliks ne jotain muuta? ja mitä kaikkee ne onkaan tehny mulle mun nukkuessa? Siis mä oon nukkunu tosi sikeesti. Käytiin vielä siellä mun synnyinkodilla kahvillakin, mut mä nukuin autossa, mua ei kiinnostanu.

Tultiin kotiin ja mä nukuin koko illan ja se autto.... tänään mun takapää tottelee mua taas ihan kympillä.
Sit toinen omituisuus.
Aattelin tänään et mihin me nyt mennään, kun ukko laitto tommoset vaatteet, siis selkeet metsä kamat niskaan. Laitto lapset autoon ja jätti mut kotiin. MITÄ... käyks ukko ilman mua mettässä? Se puhu jostain viestin radan tekemisestä... mut enks mä kuulu siihen? Mä tiedän että viesti on koirille laji. Jos toi ukko käy jonkun vieraan koiran kanssa sitä tekee, niin mä kyllä ihmettelen, koska me hoffit osataan sekin. No se oli siellä reissussa 5 tuntia ja ukko hukkas toisen lapsistaankin, ei tuonnu kun toisen takas. Arvasin... noi käy kun menee mettään ilman hoffia. Se kyllä selitti mulle, että se olis jäänny kaverilleen yöksi, mutta saas nähä. Toivotaan että näin on, niin se saattaa olla luotettava sittenkin toi äijä. Se kyllä puhu siitä viestistä ja sano olevansa joku rata-mestari. Toivottavasti siihen ei kuulu vieraat koirat siihen virkaan.

Palataan taas, mä kerron lisää kun hommat selkeytyy ja on jotain kerrottavaa.
Mä koitan onkii noista kuvauksista ja viestistä jotain tietoo.

T:
Hiski The Hovawart

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Hiljasta on


Tere,
Ei sitten tehty jälkihommia viikonloppuna, eikä sen puoleen mitään muutakaan. Ukko loukkas ittensä eikä pystyny käveleen lauantaina tai sunnuntaina oikeestaan ollenkaa. Maanantaina se jo hiukan meni ja tiistaina alko oleen jo suorassa, sen selkä niksahti taas.
No tänään sentää tottisteltii tossa pihalla ja hypittiin.
Menin mä sen A-esteenkin taas muutaman kerran, mutta ei tosiaan oo pystytty hirveesti tekeen.
Tänään mä istutin emännän kanssa kukkia. Mä vähän laskeskelin että niitä oli liikaa ja söin niistä osan.
Mullakin oli tossa jotain vatsavaivoja, mutta nyt helpottaa taas, ukko osti mulle eri ruokaa. Se tais sittenkin olla siitä.

Tossa kuvassa me oltiin mettässä yks päivä. Mä oon aika vaarallisen näkönen siinä, kun silmät kiiluu ja mun hienot hampaat näkyy, mut en mä oo vaarallinen ellei oo syytä.

Huomenna meillä on siellä tottiskentällä näillänäkymin 5 hoffia, mä ja 4 muuta.
Palataan taas ja kerron sitten lisää kun taas pystytään tekemään jotain kunnolla.

T:
Hiski The Hovawart

lauantai 4. lokakuuta 2008

Metsässä ja muuta

Moi....
Oltiin eilen illalla ukon kanssa mettässä kävelyllä. Se pirun nälkäkurki kun ei vaan tee eväitä mukaan ikinä. Ei se nyt silleen haittaa, on kiva kuitenkin mennä mettässä.
Äijä pysähty aika-ajoin ottaa valokuviakin ja mua ärsytti niin hidas eteneminen, niin heitin selälleni aina ja rupesin muriseen ja pyöriin. Kyllä se sitten aina tajus jatkaa matkaa.
juoksen aina mettässä ja haravoin sekä tarkastan ympäristöä aina, ettei kukaan vaan hyökkää meiän kimppuun.
Muuta me ei sitten tehtykään, vettä tuli koko ilta kun aisaa.

Tänä aamuna oli taas kiva yllättää ukko. Se saa kyllä musta harmaita hiuksia, kun oon sen verran vaikeesti ennustettavissa oleva koira.
No mentiin aamulla tarhaa kohti ja menin seisomaan sit A-estettä vasten minkä ukko teki mulle, siis se TOSI jyrkkä. Se melkein pystysuora seinä.
No nojasin sitä vasten kahella jalalla ja kattelin ukkoa. NOH.... se nosti mua takapäästä sinne ylös, ihan kun en ite olis päässy. Ja kun olin siellä päällä.... se sano oota... ja meni ottaan mua vastaan. En kuulemma saa hypätä alas. JOOO... siis mikä tässä oli juttu?? Käännyin ja menin ite sinne ylös uudelleen ja oottaan et ukko menee ottaa vastaan. Ja teinpä sen muuten vielä kolmennenkin kerran. HAH.... oisittepa nähny ukon, se oli kun nuijalla päähän lyöty. Sano vaan "sähän osaat, mikset aikasemmin oo menny?" ja oli tosi ilonen. Kiva väliin tehä toi äijä iloseks.
Noh... ajattelin nyt etten kaikkee kuitenkaan ihan lahjaks anna ukolle, miettiköön ja ihmetelköön meitä Hoffeja. Ja toiseksikin.... kyllä ajattelin tätä ylimenoo kokoajan ja mietin vaan miten siitä pääsee sillee järkevästi yli.

Palaillaan taas......

T:
Hiski The Hovawart

perjantai 3. lokakuuta 2008

Treenattiinhan taas

Moi,
En eilen jaksannu kirjottaa, niin laitan tänään tän.
Treenattiin taas siellä meiän klubin kentällä eilen. Ajatelkaa .... siellä oli siis jotain 10-12 koirakkoa mun lisäks ja ne kaikki tottelee tosi hyvin. Hoffeja oli 4, ja siitä mä oon ihan mielettömän ylpee. Meitä on nyt 2 kultsun väristä ja merkkaria siellä treeneissä.

Kaikki teki tosi hienosti niitä hommia mitä äijä oli niiden käskeny opettelee, ne vaikuttaa ihan kehityskelposelta sakilta. Eilen opeteltiin kääntymään oikein oikeelle ja vasemmalle 90 astetta.
Ai kuulostaa tyhmälle vai? Voi se vähän ollakkin, mut noissa kisoissa mihin nää kaikki tähtää, niin seuraaminen ja käännökset on kuulemma tosi tärkeitä. Ukko sano.... ja mun on hiukan pakko uskoo sitä. Pääasia on kuitenkin että tehään jotain siellä. Se anto niille läksyäkin, saas nähä opetteleeks ne kotona, on ne ainakin luvannu. Äijä kyllä lopettaa kouluttamisen jos ei ne kotona tee.

Mä yritän mennä viikonloppuna mettään ettii jälkiä, täytyy nyt kattoo. Mulla kun on hiukan ollu jotain närästystä tai jotain. Mulle tulee yht´äkkiä pakonomanen tarve vetää heinää kitusiini ihan hirveesti. Onkohan musta tulossa sonni? Tai sitten ne on pirun hiiret mitkä aiheuttaa vattanpuruja.
AHAAA....Eli se kissa on syyllinen. Koska jos mun ei tarvis näyttää että pystyn samaan, ei olis närästystäkään eikö? Mäpä oonkin muuten melkosen hyvä päättelemään ja ratkoon ongelmia.
Nytkin löysin syyllisen tosta vaan.
Vitsi mä höyhennän sen katin kun saan sen kiinni. Auttaakohan se?

No ukko hakee mulle jotain mahalääkettä tänään, jos se auttaa, niin säästän sen katin.
TAI jos se syö ne kaikki hiiret ettei mun tarvi.

Palataan taas ja ilmottelen taas ittestäni.

T:
Hiski The Hovawart

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Kissa voi poistua mun pihasta

Moi taas.
Muistatteko kun mua toruttiin siitä kissan jahtaamisesta, kun se syö hiiret nurkista, niin se on hyödyllinen kuulemma?
Noh, näytin sitten ukolle että kyllä mäkin osaan, joten voin jahtaa sitä kissaa miten haluun.
Oltiin yks ilta tossa ulkona ja mä oon jo pitkään haistellu, että joku/jotkut elukat tulee mettästä ja pelloilta tänne. Haistelin niiden polkuja siinä pimeessä, ja yks - kaks yhestä puskasta lähtee hiiri/metsämyyrä juokseen takas mettään. Siis se raukka luuli voittavansa hovawartin juoksussa, aika yksinkertanen otus. No ei siinä mitään mä näytin äijälle miten nopee oon loikkaamaan, hyppäämään ja mitkä mun reflexit on. Ei meinaa kerkinny hiiri eikä äijä kumpikaan edes kissaa sanomaan, kun olin jo teilannut sen mönkijän. No äijä sitten komenti että irti ja mä ajattelin että nyt se tulee syömään sen. Enhän mä sitä voinnu sallia, joten nielasin sen tosi nopeesti ja kokonaisena. Pyydystäköön omat hiirensä, niin näkee miten "helppoo" se on.

Joten se siitä....kissa nurkissa on turha, ainakin mun mielestä. Osaanhan mäkin noi(kin) hommat.

Ollaan oltu harvasapäivä mettässä ihan vaan kävelyllä. Siellä on tosi paljon hajuja näin syksyllä. Mun nenä on kokoajan maassa siellä.
Tänään oltiin ukon kanssa siellä ja tehtiin TOKOa siellä samalla..... toi on siis ihan pimee.... eihän siellä mettässä kukaan ollu edes arvostelemassa?!? noh tein kun käskettiin ja sitten taas sain juosta. Ukko oli matkalla tiputtanu semmosen kepin puun juurelle mennessä, semmosen samanlaisen mitä me käytetään jälki hommissa. Lampsittiin ihan vapaana takas siitä sivusta ja yht´äkkiä mä haistoin sen. Mitä ihmettä... onks mun keppi täällä? Otin sen suuhuni ja näytin ukolle.... kato mitä löysin. Yrittiköhän se piilottaa sen sinne, ettei tarttis enää mennä jälki hommiin mun kanssa? No ihan miten vaan, paitsi ettei onnistu. MÄ olen hovawartti ja mä löydän tommoset kehnot piilotukset. Koskakohan ukko oikeen lukee mitä kaikkea me hoffit oikeestaan ollaan hyviä tekemään? Me ollaan yks käytettävimmistä koiraroduista ja kaiken kukkuraks vielä viisaita ja kauniitakin.

Jotkut väittää että siinä ajassa kun Hoffista saa tehtyä esim poliisi koiran niin sakemanneja kerkii tekeen 5. AHA....kuka haluu olla poliisi koira? Kyllä hoffistakin saa, jos hoffi haluaa, me kun ei ihan aina suostuta joka asiaan.
Mä oon lukennu niiden työajoista, palkasta ja työn vaaroista, kyllä mä mielummin oon kotona ja leikin noiden kaksjalkasten kanssa.
Arvostan kyllä noita virkakoiria, ne on ihan oikeesti tosi kovia heeboja ja tekevät TODELLA hienoa työtä. Mut mä oon hiukan mukavuuden halusempi.

Mut ei mulla nyt muuta..... huomenna on taas treenit niin kirjottelen lisää.

Laitankin Teille taas uuden kyselyn.
Oottehan muuten muistanu kertoo kamuillenne näistä mun teksteistä? Jos ette, niin äkkiä kertomaan tai saatte nähä wart puolen musta.

sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Käytiinhän Inkoossa

Moi,
Tänä aamuna sitten mut pakattiin autoon ja noi pienemmät kaksjalkaset otettiin mukaan.
Mä ihmettelin mihin ollaan menossa? Sit huomasin että ajetaan jotenkin tutun talon lähellä ja tajusin.... mehän ollaan menossa mun synnyinkodille.
Eikä mitään.... toi ukko veti siitä ohi niin että heilahti?!?
Sit kuulin kun se jutteli noille pienemmille, että ollaan menossa Inkooseen TOKOilemaan.

Noh makailin rauhallisena takapoksissa ja oottelin mimmonen paikka se on ja miks me mennään niin pitkälle, kun TOKOillaanhan me siinä omalla kentällämmekin.

Perille päästiin, kun tietä kysyttiin ja siellä oli tosi oudot treenit.
Ensin ooteltiin sellasen nauhan vieressä pitkään ja jostain syystä äijä jännitti hiukan. Mitähän täällä tehään. Sitten kun tuli meiän vuoro mennä kentälle ja se yks puhu siinä meiän eessä, kun oltiin rivissä, niin tajusin....... Hei tää on sama juttu kun kesällä Terviksellä, tää on semmonen TOKO kisa, missä ei palkita välillä, vaan tehään tuttuja juttuja putkeen ja se yks ukko arvostelee meiän tekemisiä.

No ensin se tuomari tuli esitteleen ittensä mulle ja se oli ihan ok äijä, se sano mulle et "kymppi".
Mun mielestä tosi fiksu mies, kun niin äkkiä tajus, et mä oon täys kymppi koira.

No siinä tehtiin sitten makaamista ja muuta tuttua putkeen ja pisteitä tuli välillä.
Paikallaolossa mun viereinen koira lähti kattoon emäntää ja mä katoin ukkoa "et tuunko mä"? Mut se tuijotti mua sen näkösenä, että totesin paremmaksi makaa siellä vaan, kun se ei kerran käskeny tekeen mitään.

No me saatiin kuulemma yhteensä 171 pistettä ja ykköstulos. Mulla ei oo mitään tajua mitä ne tarkottaa, mut ukko oli tosi ilonen niistä pisteistä ja kehu mua. Sen päälle mäkin ymärrän.

No sitten lähettiin ajelee takas kotiin, mut nyt äijä ajokin mun synnyinkotiin.
Oli tosi kiva, kun siellä oli semmonen 14 viikkoo vanha hoffi...Arttu. Hitsi....sillähän on sama nimi kun sillä mun varapapalla, mikä asu meillä ennen. Ei ne kyllä ollu yhtään saman näkösiä, mutta tosi makee vesseli se oli. Mä oisin halunnu sen kanssa leikkii enemmänkin, mutta se oli niin pieni, että se ei välttämättä olis kestäny mun leikkejä. Ja oli ihan kiva nähä sekin, kuka mua kasvatti pienenä. Oon viimeks nähny sen terviksellä.

No tultiin sitten kotiin ja mua kehuttiin taas niistä pisteistä ja mä sain koiranmakkaraa.... ja pizzan reunoja. Kyllä kannatti totella tänään.

No ei mulla muuta.... palaillaan taas.

T:
Hiski The Hovawart

torstai 25. syyskuuta 2008

Treenattiinhan taas

No moi taas.
Olttin tänään taas kentällä ja sielä tapahtu jotain outoa.
Äijä pisti kaikkien koiran emännät ja isännät viemään koirat autoihin.
Sitten se piti niille jonkun puheen. Mä en kuullu ihan kaikkee, kun olin itekin autossa, mutta pitkään ja hartaasti se puhu.

Sitten me alettiin treenaa.... ja ihan erilailla kun mitä me ollaan tehty tässä pari-kolme kuukautta.
Äijä palautti taas treenit vanhaan malliin ja laitto kaikki riviin ja alko opettaan niitä enemmän.
Alettiin alusta, seuraaminen pieninä pätkinä, ja kontakti harjotusta.... niin ja sivulletuloa. Ja piti olla ihan viivasuoraa. Mä en tiedä mikä tolla nyppäs, mutta kaikki oli ihan tyytyväisen olosia.
Ohjatun jälkeen meillä oli itseharjottelua taas vähän aikaa. Siis se tarkottaa, et mä saan opettaa taas enemmän äijää, kun se keskittyy enemmän muhun kun niihin muihin koiriin.

Mä en oikeen ymmärrä miks se treenaa niiden muiden kanssa, ihan niinkun mä en riittäis?!? Mutta ne oli kuulemma halunnut enemmän ohjaamista ja neuvoja.
Noi on hassua porukkaa.... kyllä ne osais itekkin, mutta jostain syystä ne luottaa mun ukkoon ja haluaa että se kertoo asiat niille. Onhan se ihan kivaa tavallaan, mutta toivottavasti ne ei kuluta sitä loppuun, jotta se jaksaa treenaa munkin kanssa.

No ei siinä mitään.... ajattelin jo että ok, nyt lähetään kun se pisti mut autoon. No ei todellakaan, sitten se piti uuden puheen ja rupes vielä kouluttamaan yksittelen ihmisiä. Seuraamista ja maahanmenoa ja kaikkee pientä. Se kutsu sitä PK-tottikseks. Meinaakohan se jaksaa taas tehä tonkin. Mäkin sain kyllä treenaa, ja olihan se ihan ok.
Mä oon kerrankin väsynny treenien jälkeen. Ja söin vielä äsken papanoita ja lettuja, joten voitte arvata miten osaa luomet lupsua.
Olisin mä valmis tarvittaessa lähteen tekeen jotain, mutta en kyllä nyt jaksa ehdottaa asiaa.

Mä meen nyt koisaan ja miettiin tän päivän treenejä. Palataan astialle........

T:
Hiski The Hovawart

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Mettää ja treeniä

Moro taas.
Ettekai vaan luule ettei olla tehty mitään?
HÖH....tottakai ollaan maanantaina ja tiistaina oltiin hiekkakuopalla juoksemassa ja maanantaina käytiin kentällä TOKOomassa. Ei siellä sen enempää treenejä ollu, mutta kun muut meni agilityä, niin mä tottistelin äijän kanssa. Se varmaan treenaa jotain syytä varten.
Kertookohan se mulle miks se treenaa? No ei sillä väliä oikeestaan oo. Mä teen jos musta tuntuu siltä, että se on kivaa, oltiin sitten kisoissa tai treeneissä.

Oon olu parina päivänä nyt emännän kanssa mettä retkellä, mut sillä ei oo ollu eväitä mukana?!? siis tosi outoa mennä mettää ja se kerää semmosia ihmellisiä kasveja... ne on jotain sieniä kuulemma. Ei niitä kyllä meillä kukaan muu syö, kun emäntä niitä.
Mä löysin tosi hyvän jutun metästä yks päivä.
Haluutteks kuulla? Lupaatte sitten että ette mee ottaa niitä.
Supikoira tai vastaava oli käyny naapurin tunkiosta hakee kalan perkuujätteet sinne mettään. Se karvakorva luuli piilottaneensa ne hyvin, mut mä kun oon aika haka ton nenän käytössä, niin mäpä löysin ne. Mä vähän maistelin niitä ja sitten laitoin niihin oman hajuni, että se karvaturri tietää kenen ne nyt on. Mä pyörin niissä tosi kovin.

Yks tuttu kentällä löys mun korvasta kalansuomun ja oisit nähny ukon ilmeen kun se haisto mun päätä. HIH... se meinas oksentaa. Väitti et mä haisen ihan kamalalle.
No just.... siis puhdasta luonnon tuotetta, pihkaa ja kalaa. Mikä vois olla parempi peite haju?
Se sen partavesi vai mikä haisee väkevälle jo pitkälle??
Noh, ehkä se oppii joskus arvostamaan oikeita tuotteita.

Voitteko kuvitella mitä se teki? Se pesi mun pään.... just kun olin saanu itteni tosi hyvän hajuseks.

Seuraavaks kun meen mettään, mä meen uudestaan sinne.

Mut ei mulla muuta oikeestaan nyt. Laitan huomenna tai perjantaina taas tekstiä, kun on noita tottis hommia taas tehty.
Palataan......

T:
Hiski The Hovawart

perjantai 19. syyskuuta 2008

Hiekkakuoppa kutsui taas

Käytiin taas tänään treenaa hiekkakuopalla juoksua, se tekee ihan sairaan hyvää mun jaloille ja lihaksille.
Mä juoksen kun mielenköyhä siellä. Tänään oltiin siellä koko poppoo ja mulla oli pikkusen hauskaa taas. me treenattiin ja leikittiin siellä vaikka kuinka kauan. Oisin mä kauemminkin jaksanu olla, mutta noi ihmiset väsähtää niin helposti.
Mä muuten pääsen todistetusti 50 km/h juoksin tänään taas niin.
Laitan tohon kuvan:



T:
Hiski The Hovawart

Tottista 18.9

Olltiin sitten torstaina taas tottis hommissa.
Ukko veti ensin pennuille loppukokeen ja kaikki jotka paikalle oli tullut läpäsi sen.
Osa niistä ei tullu, voi olla että ne ei ollu treenannu. Mä oon treenannu.... ja paljon.... me hypitäänkin nykyään joka päivä ja tottistellaan pihalla.
Ukko yrittää laittaa mua johonkin TOKO kisaan kuulemma tänä vuonna vielä.

Treeneihin piti tulla yht. 5 hoffia mut yhtä ei näkynykkään. Mut oli meitä 4 2 kultsun väristä ja 2 merkkaria. On aika hienoo kattoo, kun meiän kilpailevien ryhmässä on 4 hoffia. Mitään muuta rotua ei oo niin paljoo. No treeneissä ei keritty paljoo tekee, kun äijä opetti hirveesti muita. Siellä kun oli muutama uusi ja sitten noista vanhoista on moni menossa kisaan, niin iitä piti hiukan priiffaa. No... otettiin me kaikkee pikku treenii siinä ja oli se ihan ok.

Meistä Hoffeista otettiin kuvakin. Sen mun kaverin Nassen emäntä otti ja lupas tehä Nasselle oman blogin, sekä laittaa kuvat sinne. Tosi kivaa kun mun kamutkin oppii kirjottaa, siinä näätte kannattaa opiskella.

Mut palaillaan......

T:
Hiski The Hovawart

tiistai 16. syyskuuta 2008

Hiekkakuopan treenit

Arvatkaa oonko väsyny, mentiin tänään taas pitkästä aikaa käymään yhellä hiekkakuopalla.
No en tietenkään oo väsynny. Me Hoffit ollaan käyttökoiria ja siinä vaiheessa JOS kunto loppuis, me vedetään vielä sisulla toinen treeni.

Me käytiin sillon mun Aku kaverin kanssa siellä useemmin, mut nyt mä olin vaan äijän ja noitten pikkusten kanssa. Olis kiva kun se Aku olis välillä leikkimässä mun kanssa, meillä oli tosi kivaa yhessä. Siellä hiekkakuopalla mä juoksen ihan sairaan kovaa rinnettä ylös-alas ja välillä poikittainkin. Siellä on aivan tautisen hauskaa.
Se kyllä vähän pistää polvet tutisemaan, kun tänäänkin oltiin siellä ainakin 15 minuuttia putkeen. Sitten mä saan vielä yleensä juosta sitä mettätietä pitkin jonkun aikaa, se on tosi kivaa.
Joo tultiin sieltä ja mä pääsin tarhaan juomaan, join ainakin litran vettä. Ukko vaan nauro kun mun kieli oli kuulemma tosi iso ja punanen, mut olis senkin jos juoksis niin kun mä. No ei siinä mitään, mä vähän yritin pyytää ukkoa leikkiin vielä pihassa, mut ne jätti mut tarhaan ja lähti käymään jossain.
Kun ne tuli takas mä tajusin missä ne oli käyny. Siis ne oli käyny ilman mua vielä koirakentälläkin, äijä oli silittäny jotain vieraita koiria....mä haistoin. Mikseiköhän se ottanu mua mukaan? luuliks se että mä väsyin tosta hiekkakuopan hommasta. Höh lukis vähän rodusta, siellä sanotaan että "väsymätön kumppani".
Kyllä me sentään vähän treenattiin tossa pihassa taas. Mä osaan muuten hyppää jo tosi korkeen esteen yli, enkä edes hipase niitä harjoja, mä oon oppinu hiukan lentään.

Mut nyt täytyy mennä syömään, mä saan tänään jauhelihakeiton jämät papanoiden sekaan. Noi ruuan jämät on ihan kivaa vaihtelua noihin kuivapapanoihin välillä.
Ei muuta kun moi moi.

T:
Hiski The Hovawart

sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Porvoossa 14.9

No niin, tulihan käytyä Porvoossa.
Mä olin kuulemma liian matala, vaikka en oo alamittanen, ja siks sain EH:n. Eli mä olin oikeessa, en saannu sertiä. Tuomari kyllä tykkäs musta ja sano että ei oo muuta vikaa kun että saisin olla korkeempi, noh jokaisella on mielipiteensä. Annoin mä sille tuomarille kuitenkin pusun....ja kehätoimitsijallekin. Kato me Hoffit ollaan vieraisiin aika varauksellisia :-)
Laitto se arvosteluun vielä että "Ihana luonne"!!

Siellä oli taas monenlaista elukkaa. Ykskin, joka tuli vielä kattoonkin mua, niin se oli varmaan marsun kokonen. Vähänkö olin ihmeessäni, että miten toi voi olla noin pieni. Ja sit mua sanotaan pieneks?!? Mä en ymmärrä.....
Ei mun varmaan tarvikkaan.

Näin taas siellä paljon narttujakin. Ukko on kyl outo, mä näin pari tosi mukavan olosta venäjän vinttikoiraa ja se väitti et ne ei oo mulle sopivia. Ja sekö sen päättää? Se käskee mun katteleen vaan Hovawartteja, vaikka ei sen puoleen, kyllä ne onkin kauniita.

Siellä tuli joku vanhempi pariskuntakin jutteleen ja kyseleen rodustani.
Katteli mua pitkään ja sano että onpa se lempeen näkönen. Joo....oon, eihän ne ollukkaan mun pihalla eikä tehneet vielä mitään pahaa, joten miks niitä pitäs pelotella?
Äijä kyllä kerto, että pihaan on kyllä turha tulla ja että ulkonäkö pettää. Tarvittaessa kun me osataan olla aika ilkeitäkin. Ne ei meinannu uskoo. Mut sitten äijä kerto mistä toi nimi tulee ja mihin meiät on niinku alunperin tarkotettu. Ja kerto myös sen että, jos ei Hoffin mielestä tapahu tarpeeks muuten, niin se järjestää tapahtumia. Tottakai, mulle tulee muuten aika pitkäks.

Tutustuttiin muutamaan hoffikkoonkin (Hoffi + ihminen= Hoffikko). Nää on kyllä tosi kivaa porukkaa nää Hoffi ihmiset, eli me Hoffit ollaan saatu ne aika hyvin koulutettua, niiden kanssa tulee juttuun ihan itsestään. Ja voi olla että meiän klubiinkin liittyy sieltä yks hoffikko. Se ainakin kyseli kovin meistä ja lupas tulla.
Olis aika kivaa kun meitä olis treeneissä jo 4 Hoffia.
Mut ei mulla muuta tänään. Nyt meen miettiin miten mä oon muka liian pieni, jos toiset voi olla marsun kokosia?!
Tossa alhaalla kuva vielä kun oon hiukan tuulettumassa pellolla tänään. Vaikka oon pieni, niin pääsen tosi kovaa.. Meinaan vaan ....ei tolla pellolla marsut pärjää.



T:
Hiski The Hovawart

lauantai 13. syyskuuta 2008

pellolla ja kamua katsomassa

Moi taas.
Eilen ei tehty paljookaan, käytiin hiukan tuolla mettässä ja pihassa jotain tottista kuulemma. Mun mielestä se on kyllä vaan edestakas kävelyä ja välillä pitää olla makaamassa tai istumassa tai seistä.... hmh.... outo ukko. Mut on tuokin ihan kivaa kun siinä saa ruokaa välillä ja välillä leikitäänkin.
Sen takia mä jaksan siihen keskittyäkin vaikka kuinka kauan.

Tänään onkin sitten ollu oikeen aktivipäivä.
Ensin aamulla tehtiin tottista, hypittiin mun uuden pihaesteen yli, ja sitten mun piti mennä aina makaamaan nurtsille semmosen kuivan oksan palan viereen.
Se oli tosi outoa... mä olin ihan ihmeissäni et miks? mut tein kun kerran haluttiin.

Leikin mä hiukan noiden ihmislasten kanssakin päivällä, ja sitten illalla oli tosi kivaa :-)

ME MENTIIN sinne pellolle. Sinne oli eksynyt makkaroita ja niitä samoja keppejä.
Mä olin tosi intona, kun mä en oo ikinä ennen ollu pellolla noissa hommissa. Ja sit oltiin vielä semmosessa paikassa missä mä en oo ikinä ollu. Ja parasta tässä oli se, että mun tosi hyvä ystävä Tara, rotikka narttu, tuli mukaan.
Me ollaan nähty ihan alusta asti ja se oli mun "velipuolen" Akunkin leikkikaveri. Se on mua vanhempi, mutta se osaa tosi hyvin leikkii mun kanssa. Meillä on semmonen kiva leikki, että vuorotellen jahdattiin toisiamme. Se kuuluu samaan klubiinkin mun kanssa. Ja oltiin kerran klubin lehessä kaverikuvassakin, vieretysten.

No joo asiaan..... Mä kattelin kun ensin se mun kamu jäljesti ja etti sen emännän hävittämät kepit. Tara löyti ne.
Sitten mä pääsin ettiin. Oli tosi huvittavaa, kun äijä ei edes tiennyt mistä pitäs alkaa ettiin, siis toi ei haista mitään. Se seiso ja ihmetteli vaan ja kyseli sen mun kaverin emännältä "missä se merkki on?".
Mä haistoin sen heti ja ja yritin vetää ukkoa sinne, sit äijä luovutti ja sano että pakko luottaa koiraan, kun ei ite tiiä.....HEI HALOO... tottakai sen on pakko luottaa minuun ja onko siinä jotain ongelmaa? Sehän kaiken hävittää ja mä etin, aina?!?! En ymmärrä miksei se voi uskoo, että mulla on parempi nenä kun sillä.
No päästiin sitten alkuun ja lähettiin menee jälkeä. Mä löysin ne sen hukkaamat kapulat ja ukko oli tosi tyytyväinen, niitä oli 6 ja makasin niiden viereen, en kyllä aina ilman käskyä. Se oli kulkiessaan kääntynytkin ihan kulmia ja tuuli paino sitä hajua jäljeltä tosi omituisesti sivuun, mut pääsin purkille missä mun lelu oli ja siellä oli makkaraa ihan hirveesti.
Menin aika hiljaa ton pellon ja se oli jotenkin hassua mennä siellä, mut siis ihan mielettömän kivaa.
Ok hommat tehty. Sen jälkeen mä sain juosta...juosta..... ja juosta vapaana siellä ja myllättiin sen rotikan kanssa tosi paljon. Mä olin niin väsynny kun tultiin kotiin, että mä ihan huilasin jopa hetken.
Mutta on tosi kiva leikkii kunnolla pitkästä aikaa.

Mä kuulin kun ukko ja se rotikan omistaja jutteli, että mennään joku päivä uusiks. Ja voi olla että sinne tulee sillon sen rotikan "pikkusisko". Se on parsoni ja niin pieneks otukseksi aika mainio veijari.

Mutta ei kai siinä muuta. Huomenna on se Porvoon näyttely. Äijää ei innosta yhtään lähteä, mutta kun rahoja ei saa takas niin mentävä on. Ja kuulemma käyhän se treenistä.
Mut nyt täytyy rupee syömään ja nukkuun.
Öitä toivottaen:

Hiski The Hovawart

torstai 11. syyskuuta 2008

Treeniä treeniä

Mä sitten luovuin siitä kidusten kasvattamis ideasta koska täällä ei oo satannu puoleentoista päivään, ihan kiva.

Tänään oltiin taas treenamassa kentällä. Tehtiin aikalailla kaikkee. Mä sain jopa olla opettamassa pentuja. Näytettiin niille vaan äijän kanssa mitä tarkoittaa STO, MAAHAN ja ISTU. Sekä eteen menoa.
Toi STO on hassu sana, ukko kun sanoo sen niin mun pitää seistä kun patsas, vaikka se sanois sen kesken kävelyn. Joskus aikoinaan se sano että seis, mut se ei oikeen toiminnu kun en ollu varma mitä se tarkottaa. Mut toi uus sana on paljon parempi, mun mielestä. Se on selkeempi.

Mentiin me A-este ja hypittiin....tietysti..... ja sitten juostiin mun treenikaverin Nassen ohi ympyrää, enkä saanu yhtään murista tai vilkuilla sitä. Vaikka se on uros kanssa ja mä oon hiukan äree uroksille, kun musta tuntuu että ne muutkin kattelee niitä narttu koiria siellä. No ei me siitä mitään riitelyä viittitty tehä, vaan oltiin Nassen kanssa ukkojemme vieressä maassa.
Sit me seisottiin siellä muutenkin patsaana, mä oon kuulemma menossa näyttelyyn taas sunnuntaina.
Voi olla että pääsen sinne peltojäljelle lauantaina, riippuu kuulemma siitä pääseekö sinne pellolle ilman venettä. Mä en kylläkään suostu jäljestään veden alta mitään, kun mun nenä menee täyteen vettä.

Oli kiva kun mun eno oli jättäny tassunjäljen tonne mun aikasempaan tekstiin, on ihan kiva kun sukulaiset ja tutut lukee näitä. Ja varsinkin kun tiedän että joku lukee, muuten tää tuntuu niin turhalta tää kirjottaminen.

Ukko on miettiny päänsä puhki, miten se sais mut ilmaseen keppejä kunnolla jäljeltä, mä en nyt vaan oikeen ymmärrä kumpi sille on tärkeempää. Ne mettään eksyneet jäljet vai sitten jotkut typerät kepit?!? Mitähän se niillä tekee oikeen.
No täytyy varmaan hiukan alkaa kesskittyyn, kun mulla on aina niin kiire.
Mä kyllä haluisin äkkiä sen viimesen sertin, jotta pääsisin noista näyttelyistä ja keskittymään oikeisiin asioihin. Ei se kyllä nyt sunnuntaina tule se serti, mä oon siitä aika varma, ja mä oon aina oikeessa. Pitäsköhän perua koko meno... no olkoon... näkeehän siellä sentään muitakin hoffeja.

Palataan asiaan, kun taas on jotain kerrottavaa. Ei siihen varmaan montaa päivää mene, kyllä me aina jotain tehään.
Mutta nyt.... öitä.

T:
Hiski The Hovawart

tiistai 9. syyskuuta 2008

Sataa välillä

Arvatkaa mitä täällä sataa..... eipä oo tullutkaan vähään aikaan. Jos tota vettä tulee vielä hiukan mä luulen että mun pitää kasvattaa kidukset ja pyrstö.

Ei paljon olla tehty mitään. Hiukan on hypitty, yllätys-yllätys, esteistä kotona.
Eilen käytiin kentälläkin ja siellä mentiin a-estettä ja pari hyppysarjaa.
Hiukan etittiin esineitäkin, kun joku taas hävitti niitä kentälle. Noh edes jotain tulee tehtyä.

Mä oon kuullu vihjeitä että ollaan menossa pellolle ettiin jälkiä. En yhtään tiiä kuka sinne on hävinny, mutta eiköhän toi sitten selviä.

Mua hiukan surettaa kun mun "varamummoa" ei oo enää, se lähti samaan paikkaan kun mun kaverit Aku ja Arttukin. Siitä on noissa mun linkitetyissä blogeissakin. Mä kuulemma nään ne joskus. No en mä silleen muista varamummoa paljoo, mut äijä kerto että se on mennyt pois. Se oli kyllä tosi vanhakin jo. Toivottavasti musta tulee yhtä vanha, vähintään.

Mä taidan nyt rupee suunittelee noita kidusten ja pyrstön kasvatusta.
Tuleekohan musta sitten Hovaven vai Ahwart, kun ahveneksi ajattelin muuttua. No ehkä mä oon vaan Hovawart, lupashan se TAAS poutaakin. Ukko kerto.

T:
Hiski The Hovawart

perjantai 5. syyskuuta 2008

5.9 treenattin taas

No niin mä arvasin, musta yritetään tehä kengurua, onkohan se ihan laillista?

Eli oltiin tänään taas kentällä ja jatkettiin sitä sarja hyppelyä. Ukko oli tyytyväinen, eli se ilmeisesti menee nyt sitten paremmin.
Tehtiin me pari normaali hyppyäkin ja käveltiin pitkin kenttää ja mun piti välillä jäädä maate, välillä istumaan, välillä seisomaan. Ei oikeen osaa päättää mitä mun pitäs tehä, vai eiköhän se usko että mä osaan, kun aikaajoin tarkastelee?

No jokatapauksessa mä suoritin puhtaasti, ainakin omasta mielestäni, kaiken. Välillä en oo kyllä varma mitä se käski tekee, mut sitten se käski uusiks. Mä sain ihan hirveesti taas kehuja kun jaksan kattoo silmiin ukkoa kävellessä.
Okei se on hiukan tyhmää kun ei saa kattoo suoraan eteenpäin, mut ukko on tosi tyytyäinen kun katon sitä kävellessä, joten mä teen sen.

Arvatkaapa hukkasko se tänään kentälle mun damin, pallon ja kapulan. No tottakai ja mä hain ne sille. Toi on uskomaton hävittämään tavaroita. Pitäsköhän sille ostaa joku noutaja? koska mä en oo sellanen.

Sitten ukko yritti laittaa mule pahan. Se laitto sen agilityn A-esteen taas jyrkemmäks, mut mä menin ylös ihan täysiä. Oisitte nähny äijän ilmeen, se raasto takaraivoaan ja kysyy mikset sä kotona mee siitä esteestä. HIH... mua nyt ei kiinnosta kotona treenaaminen niin paljoo.

Oltiin me kattomassa palotalolla, se on siinä vieressä, niitäkin paikkoja. Siellä on aina porukkaa ja ukko juttelee niiden kanssa. Tänään se jätti mut sinne ulos istuu ja meni ite piiloon.
No mä tiesin että liikkua ei saa ja ettei se jätä mua sinne, jos siellä jotain pahaa tapahtuis, joten istuin ja ootin. Tulihan se takas ja mä sain siitä hyvästä nakkeja. Aika hyvä palkka talon vartioinnista.

Kentältä kun tultiin, niin tuo hörhö alko taas rakentaa mulle uutta estettä.
Nyt se teki semmosen hyppyesteen, missä on vielä katuharjat väärinpäin ylimpänä. Eiks tuo tajua, että siitä on vaikee ponnistaa, kun harjat osuu tasuun? Täytyy varmaan opetella lentämään yli. Mä tiiän muuten yhen Hoffin joka osaa lentää, ainakin melkein. Kattokaa vaikka tosta mun tutun blogista, siellä yks hoffi "melkein lentää" esteen yli.

Ootte tosi hienosti osannu vastaan kysymykseenkin. 2 on vahvasti sitä mieltä että muita koiria ei oo olemassakaan kun hoffit. Ihan ok, mut on niitä. Toki hoffit nyt on vaan parhaita, tai ainakin mä.

Olin aamulla meiän emännän ja sitten pienimmän kaksjalkasen kanssa mettässä. Ne halus mut mukaan, varmaankin turvaks ja oppaaks. Ja siltä varalta että hukkaavat jotain mettään, vaikka ittensä. Meillä oli tosi kivaa. Emäntä oli tehnyt meille KAIKILLE eväätkin mukaan, siis sille lapselle ja itteleenkin.
Mullakin oli ihan hyvät eväät ja siks niiden kanssa onkin aina kivaa. Näiltä saa ruokaa, pesäkolon ja suojaa. Kyllä noiden kanssa viitti vähän treenatakin, kun palkkaakin saa.
Mut katellaan taas ja laitan uuden kysymyksen teille pikapuoliin.

T:
Hiski The Hovawart

torstai 4. syyskuuta 2008

Treeneissä taas.

Moi, moi.

En oo pariin päivään kirjottanu, kun en oo mitään erikoista tehnyt. Täällä sataa AINA.

Tänään oltiin taas klubin kentällä treenaamassa. Me Hovawartit oltiin TAAS pisimpään, ollaan aika sitkeitä. Siellä oli ne mun pari rotutoveria. Niiden kanssa on kiva treenaa, kun me ollaan vähän niinkun samanlaisia.

Mä menin siellä taas A-esteenkin, äijä oli sen kyllä laittanu jyrkemmäks kun sillon pari päivää sitten, mut mä menin silti. On se kyllä ihmeissään miksen mä mee tota kotona olevaa, noh, miettiköön sitä.

Se mun rotukaverin omistaja keksi mulle kivan uuden treenin. laitettiin monta estettä peräkkäin ja mä hypin niistä putkeen. Mun tekniikassa on kuulemma jotain vikaa ja toi kohentaa sitä.
Mä en kyllä ite ymmärrä mitä vikaa siinä voi olla, kun pääsen mistä vaan yli. Mut äijä ei tykkää jos kosken tassuilla esteeseen, ihme nipottaja. No treenataan nyt, se on kuitenkin aika kivaa, kun joutuu hiukan miettiin miten hyppää monta estettä putkeen, osumatta niihin.

Tänään otettiin myös seuraamista ja mua kehutaan siitä nykyään aikapaljon. Johtunee varmaan siitä, et mä oon ruvennu kattoon siinä silmiin enemmän.
Mä oon kerrankin treenien jälkeen aika väsynny, toki oltiinhan siellä kuitenkin taas yli 2h.

Mä meen nyt syömään ja sitten nukkuun, mun täytyy hiukan miettii nyt näitä hyppyjuttuja. Mä luulen että mä keksin jotain tänään, mut antaa sen nyt hiukan kehittyä päässä vielä. Toivottavasti tehään viikonloppuna jotain jälki hommaa, tai edes ilmasu treenejä. En mä mikään kenguru ole ja jaksa montaa viikkoa mitään hyppyjä treenaa.

Mut nähään taas jossain.

T:
Hiski The Hovawart

maanantai 1. syyskuuta 2008

No niin... nyt on A-este valmis, tai oli se jo eilen ilalla.

Ja tuo äijän retale luulee että mä kiipeen tuota pystysuoraa seinää ylös....en....
Me käytiin taas klubin kentällä, siis mähän kuulun paikalliseen koiraklubiin kun oon tämmönen komistus, niin siellä on agilityssä käytettävä a-este. Äijä laitto sen melkein yhtä jyrkäks kun toi kotieste on ja kyllä mä sen kiipesin ihan nätisti, mutta tota estettä mä en kyllä ihan vielä meekkään.
Luulin että siitähän mennään heittämällä yli, mut nyt musta tuntuu et ei siitä muuten pääsekkään... kun siis heittämällä.

Ukko meni ite sinne harjalle istuun ja MUN lelun kanssa, ja yritti houkutella mua sinne ylös kanssaan. Mua otti niin kovin hermoon, kun en päässy sinne ylös, että mä haukuin äijää kokoajan. Miks se ei tuu alas vaikka mä käsken?
Mä juoksin jopa monta kertaa sitä estettä ympäri, jotta löytäisin reitin mistä sinne ylös pääsee, mut ei....ei sinne pääse kun niistä mistä se mut pyytikin.
Mun täytyy hiukan treenaa tota hommaa, en mä muuten, mut ukko sano että must ei voi tulla valioo ellen mä pääse siitä.

En mä sillä valion arvolla mitään tee, mut ukko haluis et musta tulis sellanen, niin tehään nyt, kun tää on vielä hauskaa. Kyllä mä tiiän että se tykkää musta vaikkei musta valioo tuliskaan.

Toisaalta voishan se olla kivaakin olla valio, josko sitten narttu hoffitkin kiinnostus musta.
Ne on niin pinnallista sakkia noi nartut, että niille kelpaa paremmin noi valio urokset.

No joo... siis treenattiin tänään kentällä hiukan loivemmalla ja katotaan nyt koska me toi kotieste mennään.

Kentällä oli tänään agility treenitkin, mäkin menin putkesta pari kertaa, se on jotenkin jännää mennä sieltä, mut tosi hauskaa. Ne oli laittanu sen vielä semmoseen L muotoon, niin en nähny yhtään mitä toisessa päässä on. Onneks mä oon niin rohkee, niin uskallan kyllä mennä sinne, varsinkin kun kuulin että äijä on siinä lähellä, niin ei siellä mitään suurempaa pahaa voi olla.

Mä voisin jopa tykkää agilitystä, mutta ukko ei oikeen, joten olkoon nyt. Ehkä sitten kun mä oon valio, mä voin tehä vaikka mitä.

Mut mä meen nyt nukkuun ja miettiin miten mä meen ton pk-esteen yli.
Muistakaa äänestää ja kertoo kavereille tästä mun blogista, mä vaihan ton äänestyksen muutaman päivän päästä. Ajattelin näin alkuun laittaa teille helpon kysymyksen, että ette masennu heti .

Öitä toivottaen:

Hiski The Hovawart

sunnuntai 31. elokuuta 2008

Moi,
Jäikin paripäivää kirjottamatta, kun on ollu noita hommia--hommia-- niin ei ole kerenny.
No ei tässä mitään ihmeellistä ole tullu tehtyä. Perjantaina ei tehty mitään kivaa ollenkaan. Äijä rakenti illalla kun töistään tuli. Toki se nyt hukkas taas tavaroita ja vieläpä MUN tavaroita tohon pihaan ja sitten MÄ etin ne. Aikas reiluu äijä hukkaa ....mä etin. No ei se haittaa, kun mä tykkään siitä tavaroiden ettimisestäkin. Eilen mä näin kun ukko alko tekee jotain ihme juttuu. Mä yritin auttaa sitä, mut kuulemma mä en osaa rakentaa ja mut työnnettiin sivuun. Äijä kyllä selitti mulle että siitä tulee A-este mulle.
Toi on kyllä siitä kivan kokonen, että sitä se ei ainakaan hukkaa.
Mä en oikeen ymmärrä miks se mulle sellasen tekee, kyllähän mä semmosesta osaaan mennä.
Se vaan höpöttää jotain, että pitäs mennä "hallitummin". Mä oon vähän sellanen rämäpää... mä kiipeen mielelläni jonkun A-esteen päälle ja hyppään alas, vaikka siitä on aika kova pudotus.
Äijä on puhunu jostain 1,8 metriä.

No katotaan kun se saa sen valmiiks saadaanko siitä mitään iloa irti.


Mut nyt täytyy mennä, kirjottelen taas...kun muistan ja kerkiän.

T:
Hiski The Hovawart

torstai 28. elokuuta 2008

Treenit torstaina

Moi,
Tänään oltiin taas treenamassa. Ensin ukko opettaa pennuille kaikkia helppoja juttuja ja mä ootan autossa, ja sit me tehään yhessä. Olin hiukan toisaikainen tänään, mutta kyllä mä nyt noi perushommat tein.
Mä kyllä tänään kävellessäni ukon vieressä, katsoin sitä ehkä eniten silmiin kokoajan, mä oon huomannu et se tykkää siitä ja antaa mulle palkkaa siitä. Me tehtiin ihme sykyilyä kentällä, käveltiin...mentiin maahan....käveltiin...istuttiin kesken kävelyn tai siis mä, ukko vaan käveli ja käski.... ja mä tottelin. Hypittiin tosi paljon... hypättiin sellasesta ainaskin yli metrin korkusen seinänkin yli. Otin tukee jaloilla päältä ja ukko ei tykänny siitä, kun mentiin sitten aina pienemmän esteen luo tekeen sitä samaa. Siinä vaikka on 90-100 cm niin en mä ota jaloilla tukee, mut toi toinen este on jotenkin isomman näkönen. Vaikka kyllä mä sen yli pääsisin koskematta ihan helposti, jos vaan haluun. Täytyy nyt kattoo koska äijä on ansainnu nähä mun kengurujalkojen toimivuuden.

Joo siis taas oltiin kentällä 2 ja ½ h, joten nyt on hiukan takki tyhjä, varsinkin kun me tehtiin varmaan 30 hyppyä siinä lopussa. Kyllä me sitä ennen taas etittiin sieltäkin kapuloita, kun tuo yks taas hävitti ne sinnekin.
Ukko ampukin kun oltiin siellä. Ei mua kyllä se mitenkään pelottanu, se kun saattaa ampua millon missäkin.

Mut nyt meen huilaan.... palataan ja toivottavasti taas tehään jotain kivaa ukon kanssa... kerron kyllä sitten kun tehään jotain outoa.
Mua kyllä hiukan säälittää kotikoirat jotka ei harrasta, mitä ihmettä ne kirjottaa blogeissaan? vai eiks kaikki osaa kirjottaa? Noh.... onneks mä osaan, niin jää edes joku tassunjälki mustakin.

Palataan.....

T:
Hiski The Hovawart

tiistai 26. elokuuta 2008

Moro...moro.

Tulin sitten kertomaan Teille, kun kerran kerrottavaa on.

Me tosiaan etittiin emäntä tänään metsästä. Kyllä toi äijä hukkaa kaiken tonne metsään ja mä joudun ettiin. Ei se sinänsä haittaa, mut mua huolestuttaa et mitäs sitten jos mä en oo paikalla, jääkö emäntä mettään ???
No joo... siis emäntä meni mettään ja jonkun ajan päästä ukko tuli mut hakeen tarhasta. Mä kyllä jo aavistelin mitä tuleman pitää ja ootin innolla että pääsen taas hommiin. Mulla on ihan mielettömästi energiaa.
OK...mulle laitettiin taas semmoset hassut valjaat ympärille ja kauheen pitkä naru niihin kiinni. Pakko pitää tota narua, kun ei toi hidas kaksjalkanen muuten pysy mun perässä mettässä, mä meen tosi kovaa siellä. No me käveltiin ja ukko sano mulle että "jälki". Mä arvasin siitä että nyt aletaan oleen lähellä.... mut ei... siis tolla kyllä pettää muisti tosi pahasti. Siitä kun se sano jälki oli jäljelle vielä varmaan 10 metriä. Onneks mun tarkka nenä osaa korjata kaksjalkasten vajavaisuudet.
Mä haistelin ensin jälkee molempiin suuntiin vuorotellen, että sain varmuuden mihin päin emäntä oli menny. Olis tosi noloo mennä väärään suuntaan, niin siks joutuu varmistaan. Ukko ei tienny edes sitä, koska se ei auttanu mua. No mä selvitin suunnan ja lähin seuraan jälkee.
Oli kyllä emäntäkin mennyt tosi pahoista paikoista, mä jouduin hiukan haravoimaan jälkee laidasta laitaan, että sain keskustan ja suunnan selville tarkalleen.
Sieltä löyty 2 jotain keppiäkin, mitkä emäntä oli tiputtanut. Ne oli varmaan jotain arvokasta, kun sain kehut ne löydettyäni.
Jatkoin jäljestämistä ja emäntä oli ylittänyt sellasen tienkin. Se oli aika paha paikka, jotenkin jälki hävis pariks sekunniks, mutta löysin sen kyllä tien toiselta puolelta.

Jatkettiin aika kovaa kyytiä ja haju voimistu kokoajan. Mä olin aika täpinöissäni, että mitähän saan taas kun löydän sen. Sitten yhtäkkiä jäljet loppu ja mä olin ensin hiukan ihmeissäni että hä?? Ei se nyt ainakaan lentoon oo voinnu lähtee. Eikä siinä ollu puitakaan mihin se ois voinu mennä, mutta sellasta jatkuvaa ei eessä päin haissu. Se oli niin hyvin sadevaatteitten seassa ja makas hiljaa maassa, et mulla kesti ainakin 5 sekunttii ennenkun hoksasin sen. Joo... se on tuossa. Mä sain ihan hirveet kehut ja nakkeja palkaks kun löysin sen. Ja molemmat oli hirveen tyytyväisiä. Ukko puhu jotain emännälle, että jälki olis ollu noin 6-700 metriä. Olisin mä halunnu pitemmällekkin mennä, mutta kun ei siellä ollu ketään.

Toi oli ihan kivaa, mut ei siinä kauaa kestäny. Noin 10 minuuttia ja koko homma oli tehty alusta loppuun. Vois joskus tehä pidempäänkin tota.

Mä menin sen jälkeen hiukan huilaamaan ja äsken käytiin vielä ettimässä pihalta semmosia kapuloita. Mä oon isännän vieressä ja sanoo mulle "etsi". Sit mä juoksen kattoon mitä se nyt on hävittäny ja tuon ne sille.

Tää on hiukan outo perhe, nää hukkaa millon mitäkin ja millon minnekin, mut on ihan kiva auttaa niitä löytämään tavaransa ja toisensa. Siitä kun saa aina hirveesti kehuja ja ruokaa.

Mihinköhän nää hukkais itsensä ja toisensa ilman mua? Pelottaa jo ajatuskin.

T:

Hiski The Hovawart